Ketjun alussa mjr ja pari muuta nimimerkkiä käsitteli Sci-Fiä varsin ansiokkaasti. Minusta Sci-Fi on usein lajityyppi, joka lähinnä antaa ympäristön tai maiseman (avaruuden ym), jossa joko kirjailija tai ohjaaja voi tarinansa kertoa. Se ettei George Lucas ole kaikilta osin piitannut tieteiskirjallisuuden lainalaisuuksista ei muuta sitä tosiseikkaa, että Star Warsit ovat silti SciFiä. Niitä samoja lainalaisuuksia kiertää teoksissaan muutkin taiteilijat.
SciFissä on useita koulukuntia, itse en ole mitenkään kiihkeä lajityypin ystävä, Asimovit olen lukenut, jotka käsiini olen saanut, joitakin muitakin yksittäisiä kirjailijoita on tullut luettua. Muutama Asimovin teos on niin tyylipuhdas dekkari kuin olla voi, silti ne katsotaan SciFin klassikoiksi. Star Warsin leimaaminen seikkailuelokuvaksi tekisi vääryyttä sen lajityypin muille teoksille, vaikka elementit ovatkin pitkälti yhteisiä. Star Warsit ovat varsin lähellä myös fantasia kirjallisuutta (tai elokuvia), sillä miekan ja magian tilalla on nyt miekka ja uskonto (zen-jedismi). Tämä koskee kuitenkin vain miekkailukohtauksia, sillä muuten ympäristö ja tapahtumat poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon.
Siinä mielessä olen Taito-Ojasen kanssa samaa mieltä, että aika lähellä satua liikutaan tai ehkäpä on parempi puhua tarusta. On selkeä hyvä ja selkeä paha, joten asetelmat katsojalle on siltä osin helppo. Minulle Tähtien sodat ovat olleet yksittäisinä elokuvina melkoisen vaisuja esityksiä, Imperiumin Vastaiskua lukuunottamatta, jota pidän selkeästi parhaimpana elokuvana koko sarjasta. Kuitenkin alkuperäinen trilogia oli kokonaisuutena toimiva paketti, jossa Lucas oli onnistunut luomaan täysin oman maailmansa, jossa tarinansa kertoo ja tämä kokonaisuus on ainakin minua viehättänyt usean katsomiskerran verran. Samoin käynee näille uusillekin episodeille, jotka tuntuvat olevan yksittäisinä elokuvina pettymyksiä, mutta epäilen uuden trilogian taas toimivan kokonaisuutena erittäin hyvänä pakettina, jossa Lucas jatkaa tarinaansa. Itse koen sen edelleenkin tyylipuhtaana SciFinä, sanotte te mitä hyvänsä.
Episode 2:sta sen verran vielä, että on aika vaikea mieltää elokuvaa muuksi kuin SciFiksi. Elokuvan alussa on vauhdikas takaa-ajo, ihan kuin missä tahansa toiminta-elokuvassa, kohtaus, jossa tuhatjalkaiset lähestyy nukkuvaa senaattoria on kuin jostakin thrilleristä, elokuvassa on paljon tyylipuhdasta draamaa, kloonien tehtailu on vaihteeksi SciFiä, joskin tieteellinen puoli on nopeasti ohitettu amerikkalaisten lapsikatsojien mielenkiinnon säilyttämiseksi (tuntuuko sinustakin, että katsojia aliarvioidaan jatkuvasti?), välillä liukuhihnan tapahtumat omaavat thrillerin aineksia ja lopun taistelu on puhdasta actionia jos ei ihan splatteria. Lucas on poiminut Tähtien Sotaan elementtejä sieltä täältä ja sekoittanut ainekset omannäköiseksi teokseksi, joka toimii varsin hyvin, vaikka odotukset monella taholla onkin suuret, kuten itsellänikin. Elokuvan ylivoimaisesti parasta antia on tekninen toteutus, jolla elokuva on tehty. Maailmojen luominen ja se ympäristö rakennuksineen on uskomattoman hienoa nähtävää. Samoin pidin puvuista ja varsinkin Natalia Portmanin asusteissa oli nähty vaivaa ja itse Portman alkaa myös olla kasvanut naisen mittoihin, ihan vain reunahuomautuksena tulkoon tämä.
Jedin Paluu oli ensimmäinen selkeästi nuoremmalle sukupolvelle suunnattu Tähtien Sota elokuva ja ainakin itselläni Ewokit ottaa pahasti vastaan. Omalla kohdalla uskottavuutta katosi paljon kun näin taistelevat teddy-karhut, sorry, liika on liikaa. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoja kuin käyttää samoja kriteerejä elokuvia arvioidessa, muuten suosisin joitakin. Se on totta ettei elokuvien tarvitse olla samasta puusta, eikä elokuvien funktioiden tarvitse olla samat, mutta kriteerien pitää. Episode 2 on teknisesti loistava, mutta tarinaltaan, no sanotaan vaikkapa vaisuhko. Jos rinnalle pistetään vaikkapa Fifth Element, niin silloin Episode 2:n heikkoudet paljastuu heti. Fifth Element on tiukka tarina, jossa toimintaa on todella paljon. Fifth Element on kuitenkin yhden elokuvan kokonaisuus, jolloin sillä on etua Episode 2:een verrattuna, joka on isomman kokonaisuuden osa eli yksittäisenä elokuvana heikompi, mutta osana kokonaisuutta parempi.
Jostakin syystä minulla on sellainen tunne ettei monikaan Tähtien Sota-friikki tunne elokuvan historiaa kovinkaan hyvin, eikä kirjallisuuskaan taida olla niitä vahvoja alueita. Ymmärränhän minä, jotta elokuvataide ja kirjallisuus olisi mielekästä jaotella SW:n ystävien kannalta sopivaksi, eikä Lucasillakaan sitä vastaan kai mitään olisi, mutta kun on meitäkin, jotka on paitsi elokuvia, myös kirjallisuutta ennen Tähtien Sotia harrastaneita, jotka mielellään näkisimme Tähtien Sodat sijoitettavaksi siihen lokeroon, mihin se meistä kuuluu, huolimatta siitä ettei se täysin sinne istuisikaan. Ei muuten istu monet muutkaan.
Jos täällä on SciFistä kiinnostuneita, mutta vähemmän lajityypin kirjoja lukeneita, niin Tähtien Sodasta pitäville suosittelisin Orson Scott Cardin 'Ender' kirjaa (Ursa SF). Kirja on kuin Episodet 1 & 2 yhdessä korotettuna about 10:n potenssiin ainakin ruumiiden määrässä ja taisteluissa. Tosin kirjan militaristinen, julma, osin painostavakin maailma ei ole hirveän viihteellinen, mutta mukaansatempaava teos yhtä kaikki.
Palaan asiaan sikäli mikäli jotain unohtui ja korostan etten halunnut erityisesti pottuilla kenellekään, kunhan vähän painotin voimakkaammin eräitä asioita. Niin ja se vielä, että mjr:llä oli mielenkiintoisia kommentteja ketjun alussa, olisiko syytä avata SciFi ketju tai vaikkapa kaksi?
