Tuli tänään kaverin kanssa jatkettua ikuisuus-projektia eli Star Trek - Voyager maratoonia. Tänään oli vuorossa Voyagerin ensimmäinen Q-jakso. Ensimmäiset fiilikset alkutunnarin jälkeen olivat "eivittutaasQ-jakso" sillä ainakin TNG:ssä Q-jaksot eivät olleet mitään häppöisiä. Mutta tämä jakso yllätti positiivisesti! Hyvää pohdintaa kuolemattomien olentojen kuolemattomuuden mielekkyydestä. Tähän mennessä yksi Voyagerin parhaista jaksoista.
Aloitin innoittamanasi itsekin katsomaan Voyageria jokin aika sitten. Kaikki seitsemän kausiboksia ovatkin maanneet ihmiskäden koskemattomina hyllyssä turhan kauan. Nyt olen edennyt kolmoskauteen, jossa seuraavana on Voyagerin toinen Q-jakso. Tuo aiempi Q-jakso oli tosiaan onnistunut, joten toivottavasti tämäkin on.
Sarja on ollut muutenkin parempi kuin mitä muistinkaan. Ykköskausi oli vähän epätasainen (ja lyhyt, sitähän tuli vain 16 jaksoa), mutta kakkoskausi oli selkeästi parempi kokonaisuutena ja tarinoissa alkoi olla jo enemmän isoa juonikuviota, tai ainakin samat teemat ja taustahahmot (kuten petturi-Jonaksen touhut taustalla) jatkuivat selkeästi jaksosta toiseen eikä asioita vain nollattu seuraavaan jaksoon mennessä. Kakkoskauden jakso, jossa Brad Dourif vieraili sosiopaattisena miehistön jäsenenä Lon Suderina oli erinomainen.
Hahmoihin kaipaisi silti vähän enemmän särmää, asenteet ovat hieman liian virkamiesmäisiä verrattuna aiempien sarjojen räväkämpiin kapteeneihin kuten Kirkiin ja esim. DS9:n Benjamin Siskoon, joka on kaikista Trek-sarjojen kapteeneista se tylyin ja häikäilemättömin "bad-ass" ja josta tuli sellainen viimeistään silloin kun tukka lähti päästä ja siirtyi leukaparraksi.
Pikainen analyysi sarjan päähahmoista:
Kapteeni Kathryn Janeway - varmaan Federaation näkökulmasta mitä esimerkillisin kapteeni, joka ylläpitää tiukasti protokollaa, sääntöjä ja linjauksia, mutta tämä tekee hänestä hieman liian virkamiesmäisen ja tiedemiesmäisen. Periksiantamaton yhtä kaikki, ja käytökseltään ylivoimaisesti hillityin Trek-kapteeni. Tämänkaltainen hyvän kapteenin olisi varmaan oikeastikin olla, mutta tv-sarjoissa Kirkin kaltainen johtamistyyli on viihdyttävämpää katseltavaa.
Chatotay: Hänen maquis-kapinallisen taustaansa olisi voinut käsitellä vähän enemmän, nyt mies solahti Tähtiliiton upseerin rooliin sillä sekunnilla kun hän Voyagerille päätyi. Hengellinen "försti", tasainen ja rauhallinen. Paras särmä tullut esille Seska-jaksoissa.
Tuvok: tarkoituksellisesti oikeasti tyyni vulkaani ja sarjan "straight man". Sellaisenaan tosin melko tylsä ja parhaimmillaan jaksoissa, joissa pinta rakoilee ja Tuvok alkaa tunteilemaan tai riehumaan.
Tom Paris: Käytökseltään ehkä eniten Kirk-mäinen upseeri, säännöistä joustava rempseä naistenmies. Ei ihme, että hän tuli alukselle suoraan vankilasta. Kirkin aikoihin olisi varmaan ollut jo amiraali. Kakkoskauden lopun kehityskaari sopi Parisille.
B'Elanna Torres: Toistaiseksi jäänyt paria jaksoa lukuun ottamatta vähän hyödyntämättä. On vihainen nuori nainen, kyllä, mutta tuntuu, että parhaat jaksot/kaudet ovat vielä edessä.
Harry Kim: Kimillä ollut muutama oma jakso, ja pari hyvää bromance-jaksoa Parisin kanssa. Tietyllä tavalla silti vähän ylimääräinen aloitteleva upseeri. Kim muuten kuoli eeppisesti kesken kauden, samassa jaksossa hänen tilalleen tuli rinnakkaisulottuvuuden uusi Kim. Näin käy vain Star Trekissä. Kimiltä terveisiä Miles O'Brianille, joka kuoli DS9-jaksossa ja hänet korvasi hänen tulevaisuuden/rinnakkaistodellisuuden minänsä, joka oli elänyt häntä pari minuuttia pidempään. O'Brianin käsittämättömille kärsimyksille ei ollut DS9:ssä loppua, saa nähdä selviääkö Kim vähemmällä.
Neelix: Aluksi vaikutti turhalta kumikasvo-alienilta, myöhemmin kehittynyt sympaattisemmaksi ja monitahoisemmaksi.
Kes: Kes on jäänyt vähän sivuraiteille parin hyvän jakson kuten telepatia/pyrokinesia-jakson jälkeen, mutta eipä Kes kauan enää mukana olekaan, hahmohan jättää Voyagerin kolmoskauden jälkeen.
Tohtori: Tavallaan kuvaavaa, että hologrammiohjelma on henkilöhahmoista särmikkäin, nokkelin ja potentiaalisin kehityksen kohde. Tohtorin sarkastiset ja jopa vittuilevat kuittailut, seikkailut mm. holokannella ja muut luonteenpiirteet tekevät hänestä yhden sarjan kohokohdista. Spockin ja Datan rinnalla ei Tohtorin tarvitse hävetä yhtään. Tohtorissa on ns. munaa!
Kakkoskauden WTF-hetki koettiin jaksossa
Threshold, jossa Paris ja Janeway kokivat de-evoluution isoiksi liskoiksi ja päätyivät mutaplaneetalle, jossa he olivat ilmeisesti paritelleet ja siittäneet kolme pientä liskoa. Nämä jätettiin tylysti planeetalle sen jälkeen kun Paris ja Janeway oli palautettu taas ihmismuotoon. Aiheeseen ei enää koskaan palattu, ja jakson kirjoittaja/tuottaja Braga pitää itsekin jaksoa täysin sutena.
