Taistelu alkaa ensi viikolla. Lord Stanley matkaa joko canadaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, tai sitten se menee ensimmäistä kertaa nascar seudulle Raleighiin.
Päätyy pokaali kumpaan paikkaan tahansa, voi jo nyt sanoa, että finaalipari on juuri sellainen kuten nhl:n isommat pomot tahtoivatkin. Pieniä seuroja molemmat, jotka pääsivät palkkakaton ansiosta rakentamaan hyvän joukkueen.
'Canes on nyt toista kertaa neljän kauden sisään finaalissa. Edellisellä (Hurricanesin kautta aikojen ensimmäinen finaali) kerralla kokeneet Red Wingsit kaatoivat 'Canesin voitoin 4-1. Siitä on varmasti opittu, kun joukkueessa pelaa aika moni vielä siitä porukasta. Moni siinä mielessä, että joukkueiden rosterit vaihtuvat nykyään todella tiuhaan.
Oilers taas on viimeksi ollut finaalissa 80-luvulla, niinä kultaisina aikoina kun 99&17 hoitivat kannun kotiin. Viimeisen 10 vuoden aikana Oilers on vieraillut playoffeissa ihan hyvin joukkueen materiaaliin nähden, mutta yleensä tie on tullut pystyyn Starsia vastaan ensimmäisellä kierroksella. Tänä vuonna tahti on ollut toinen, lähinnä hyvien hankintojen ansiosta.
Carolinan kausi on ollut alusta asti huikea. Joukkue oli koko runkosarjan idän kärkitiloilla, ja oli loppuen runkosarjan kakkonen, heti Senatorsin jälkeen. Playoffien ensimmäisellä kierroksella oli käydä kalpaten, kun Habs johti sarjaa jo 2-0 Carolinassa käytyään. Valmentaja Laviolette teki omat ratkaisunsa nopeasti, ja laittoi tulokasvahti Cam Wardin maalinsuulle loppuhin otteluihin. Niinhän siinä sitten kävi että Habs tippui lopulta kyydistä voitoin 4-2.
Seuraavana 'Canes lähti kaatamaan Devilsiä joka oli pyyhkässyt Rangersin ensimmäisellä kierroksella. Canesille sarja oli odotettua helpompi, ja voitto tuli 4-1 voitoin. Cam Ward oli tärkeä osa tätäkin sarjaa.
Konfrenssifinaaleissa kaatui Sabres, sarjan 21. erässä. Sabresin kanssa sarja oli hyvää viihdettä, jossa Buffalo lopulta kaatui pahaan loukkaantumis-sumaan. 'Canes on kumminkin finaalipaikkansa ansainnut, sillä niin hyvin joukkue on koko kauden pelannut.
Maalivahti peli oli kysymysmerkki playoffeihin lähdettäessä. Ward, ja ykkösenä runkosarjan pelannut Gerber, pelasivat runkosarjan hyvin, mutta playoff kokemus oli molemmilla vähäinen. Gerberillä oli oma paikka näyttää, mutta hän töppäsi sen. Ward tarttui haasteeseen ja finaalissa ollaan. Gerber tosin pelasti Sabres sarjassa yhden pelin mutta Wardilla lähdetään kannua tavoittelemaan.
Puolustus on 'Canesilla ollut samanlainen perus kalustoltaan jo aika kauan. Hedican, Wesley, Ward ja Wallin ovat tuttuja kasvoja RBC centerissä. Joukkoon on lisätty nyt taitava Frantisek "Tomasin veli" Kaberle, sekä yleisön suuri suosikki Mike "kylpytakki" Commodore. Puolustus on tasapainoinen, eikä heikkoja lenkkejä ole. Jokaisen rooliin on hyvä pelaaja käytössä. Lisänä Niclas Wallin -Mr. overtime.
Hyökkäys on ollut koko kauden 'Canesin vahvin osa-alue. Alkukaudella joukkue mätti hyvin maaleja, muun muassa Phillyn verkkoon 8 maalia. Siirtorajalla hyökkäys vahvistui vielä kokeneella playoff hyökkääjällä Mark Recchillä, sekä syöttökone Doug Weightillä. Joukkueen hyökkäysarsenaali on kova, ja kolmessa kentässä on maalipotentiaalia. Tähtenä Eric Staal, joka johtaa playoffien pistepörssiä. Cory Stillman ja Ray Whitney kannattaa nostaa myös esille. He tulevat olemaan varsinkin ylivoimapelissä iso osa.
Neloskenttä on sitten kokonaan karvauspainotteinen ja fyysinen. Hyökkäykseen joukkue osaa siis lähteä, mutta se ei poista sitä, etteikö joukkue osaisi puolustaa. Ehkä liigan paras puolustava hyökkääjä pitää tästä osastosta huolta. Muutenkin joukkueesta löytyy hyviä kahden suunnan pelaajia. Täytyy muistaa että joukkueen sairaslistalta löytyy Eric Cole, sekä Josef Vasicek. Millainen olisi joukkue jos nämä kaksi olisivat mukana?
Ylivoima pelaaminen on Canesilla huippuluokkaa. Prosentteja ja sijoitusta koko liigan kategoriassa en ole katsonut, mutta lähellä 30 % luokkaa se on mikäli oikein muista tv-lähetyksestä. Oilersin on siis vältettävä penaltteja.
Kotiyleisö on 'Canesilla innokasta taas. Katsomat ovat taas täynnä, ja yleisö ymmärtää näissä finaaleissa jo jotain. Viime finaalit menivät opetteluun, mutta nyt eletään sydämmellä.
Sydämmestä puheen ollen Edmonton Oilers. Runkosarjassa sijalla 8, ja vastaan Detroit Red Wings, koko liigan paras joukkue runkosarjan perusteella (kiitos oman divisioonansa). McTavishin luoma pelitapa, Dwayne Roloson, ja Chris Pronger ovat avainsanoja menestykseen.
Oilers söi aamupalaksi punasiivet 4-2, lounaaksi hait 4-2, sekä päivälliseksi ankat 4-1. Nyt jälkiruokana ei olekkaan biisonia, vaan pyörremyrsky.
Oilersin jokainen pudotuspeli sarja on ollut melko samanlainen. Vastustaja on painostanut, mutta tiivis viisikkopuolustus ja Dwayne Roloson, on hoitanut homman kotiin. Nytkään tilanne tuskin tulee muuttumaan.
Maalissa on ehkä tärkein syy Edin menestykselle. Siirtorajalla Dwayne Roloson hankittiin ensimmäisen kierroksen varausvuoroa vastaan Minnesotalta. Olin lynkkaamassa edin johtoa tästä asiasta. Nyt jälkeenpäin, Kevin Lowe on paikkansa GM:nä ansainnut. Roloson on pysäyttänyt sen verta kovia kavereita aina Brendan Shanahanista ja Pavel Datsyukista, Joe Thorntoniin ja Jonathan Chechoohosta Teemu Selänteeseen.
Puolustus on melko samanlainen kun 'Canesilla. Runko on pysynyt samana muutamat vuodet, ja nyt sitä lisättiin Chris Prongerilla ja Jaroslav Spacekilla. Vaikka Prongerista ei tykkäisikään, on pakko arvostaa häntä. Hurjia minuutteja puolustuksessa luutiva Pronger on tehnyt hurjan määrän pinnoja myös. Puolustus uhrautuu kovasti ja antaa työrauhan Rolosonille. Pakistoon Oilers ei kaadu, siitä pitää huolen Chris P.
Hyökkäykseen Oilers lähtee parilla maalintekoon pyrkivällä ketjulla, sekä kahdella hyvin tarkasti puolustavalla kentällä. Horcoff ja Stoll johtavat maalinteko kenttiä, joissa laidoille viilettää Smyth, Hemsky, Samsonov sekä Dvorak/Pisani (en muista kumpi). Kaksi muuta kenttää on täynnä loistavia duunareita, johtotähtenään Brind'Amourille vertoja vetävä Michael Peca.
Oilers luottaa fyysiseen tyyliin, ja ajaa koko ajan hullun lailla. Maalintekoon pystyy laaja materiaali, mutta maalipörssiä johtaa melko outo nimi monille. Fernando Pisani. Who? 29-vuotias hyökkääjä, joka on pelannut vasta kaksi kokonaista nhl-kautta. Ei näytä paljon menoa haittaavan.
Erikoistilanne pelaamisessa Oilers pärjää varsinkin alivoimalla. Joukkueessa on hyviä av-pelaajia, varsinkin Peca. Välttäkää naganon Suomi-Venäjä välierän Janne ja Teppo touhuja. Peca rokottaa samalla prosentilla kun Bure.
Finaalisarjasta tulee jännä ja varmasti viihdyttävä, vaikka monien mielestä sarja onkin HMV. Itse odotan näkeväni Game7. Toivon Oilersille mestaruutta, jotta kannu palaisi sinne minne se kuuluukin. Canadaan. En tosin menetä yöuniani jos 'Canes voittaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on finaaleissa se, että jos 'Canes häviää, on Mike Commodore hävinnyt jo toisella kaudella perättäin Stanley Cup finaalit. Toisaalta jos taas 'Canes voittaa, ottaa Cory Stillman jo toisen Stanley Cupinsa kahdella viimeisimmällä kaudella.
Päätyy pokaali kumpaan paikkaan tahansa, voi jo nyt sanoa, että finaalipari on juuri sellainen kuten nhl:n isommat pomot tahtoivatkin. Pieniä seuroja molemmat, jotka pääsivät palkkakaton ansiosta rakentamaan hyvän joukkueen.
'Canes on nyt toista kertaa neljän kauden sisään finaalissa. Edellisellä (Hurricanesin kautta aikojen ensimmäinen finaali) kerralla kokeneet Red Wingsit kaatoivat 'Canesin voitoin 4-1. Siitä on varmasti opittu, kun joukkueessa pelaa aika moni vielä siitä porukasta. Moni siinä mielessä, että joukkueiden rosterit vaihtuvat nykyään todella tiuhaan.
Oilers taas on viimeksi ollut finaalissa 80-luvulla, niinä kultaisina aikoina kun 99&17 hoitivat kannun kotiin. Viimeisen 10 vuoden aikana Oilers on vieraillut playoffeissa ihan hyvin joukkueen materiaaliin nähden, mutta yleensä tie on tullut pystyyn Starsia vastaan ensimmäisellä kierroksella. Tänä vuonna tahti on ollut toinen, lähinnä hyvien hankintojen ansiosta.
Carolinan kausi on ollut alusta asti huikea. Joukkue oli koko runkosarjan idän kärkitiloilla, ja oli loppuen runkosarjan kakkonen, heti Senatorsin jälkeen. Playoffien ensimmäisellä kierroksella oli käydä kalpaten, kun Habs johti sarjaa jo 2-0 Carolinassa käytyään. Valmentaja Laviolette teki omat ratkaisunsa nopeasti, ja laittoi tulokasvahti Cam Wardin maalinsuulle loppuhin otteluihin. Niinhän siinä sitten kävi että Habs tippui lopulta kyydistä voitoin 4-2.
Seuraavana 'Canes lähti kaatamaan Devilsiä joka oli pyyhkässyt Rangersin ensimmäisellä kierroksella. Canesille sarja oli odotettua helpompi, ja voitto tuli 4-1 voitoin. Cam Ward oli tärkeä osa tätäkin sarjaa.
Konfrenssifinaaleissa kaatui Sabres, sarjan 21. erässä. Sabresin kanssa sarja oli hyvää viihdettä, jossa Buffalo lopulta kaatui pahaan loukkaantumis-sumaan. 'Canes on kumminkin finaalipaikkansa ansainnut, sillä niin hyvin joukkue on koko kauden pelannut.
Maalivahti peli oli kysymysmerkki playoffeihin lähdettäessä. Ward, ja ykkösenä runkosarjan pelannut Gerber, pelasivat runkosarjan hyvin, mutta playoff kokemus oli molemmilla vähäinen. Gerberillä oli oma paikka näyttää, mutta hän töppäsi sen. Ward tarttui haasteeseen ja finaalissa ollaan. Gerber tosin pelasti Sabres sarjassa yhden pelin mutta Wardilla lähdetään kannua tavoittelemaan.
Puolustus on 'Canesilla ollut samanlainen perus kalustoltaan jo aika kauan. Hedican, Wesley, Ward ja Wallin ovat tuttuja kasvoja RBC centerissä. Joukkoon on lisätty nyt taitava Frantisek "Tomasin veli" Kaberle, sekä yleisön suuri suosikki Mike "kylpytakki" Commodore. Puolustus on tasapainoinen, eikä heikkoja lenkkejä ole. Jokaisen rooliin on hyvä pelaaja käytössä. Lisänä Niclas Wallin -Mr. overtime.
Hyökkäys on ollut koko kauden 'Canesin vahvin osa-alue. Alkukaudella joukkue mätti hyvin maaleja, muun muassa Phillyn verkkoon 8 maalia. Siirtorajalla hyökkäys vahvistui vielä kokeneella playoff hyökkääjällä Mark Recchillä, sekä syöttökone Doug Weightillä. Joukkueen hyökkäysarsenaali on kova, ja kolmessa kentässä on maalipotentiaalia. Tähtenä Eric Staal, joka johtaa playoffien pistepörssiä. Cory Stillman ja Ray Whitney kannattaa nostaa myös esille. He tulevat olemaan varsinkin ylivoimapelissä iso osa.
Neloskenttä on sitten kokonaan karvauspainotteinen ja fyysinen. Hyökkäykseen joukkue osaa siis lähteä, mutta se ei poista sitä, etteikö joukkue osaisi puolustaa. Ehkä liigan paras puolustava hyökkääjä pitää tästä osastosta huolta. Muutenkin joukkueesta löytyy hyviä kahden suunnan pelaajia. Täytyy muistaa että joukkueen sairaslistalta löytyy Eric Cole, sekä Josef Vasicek. Millainen olisi joukkue jos nämä kaksi olisivat mukana?
Ylivoima pelaaminen on Canesilla huippuluokkaa. Prosentteja ja sijoitusta koko liigan kategoriassa en ole katsonut, mutta lähellä 30 % luokkaa se on mikäli oikein muista tv-lähetyksestä. Oilersin on siis vältettävä penaltteja.
Kotiyleisö on 'Canesilla innokasta taas. Katsomat ovat taas täynnä, ja yleisö ymmärtää näissä finaaleissa jo jotain. Viime finaalit menivät opetteluun, mutta nyt eletään sydämmellä.
Sydämmestä puheen ollen Edmonton Oilers. Runkosarjassa sijalla 8, ja vastaan Detroit Red Wings, koko liigan paras joukkue runkosarjan perusteella (kiitos oman divisioonansa). McTavishin luoma pelitapa, Dwayne Roloson, ja Chris Pronger ovat avainsanoja menestykseen.
Oilers söi aamupalaksi punasiivet 4-2, lounaaksi hait 4-2, sekä päivälliseksi ankat 4-1. Nyt jälkiruokana ei olekkaan biisonia, vaan pyörremyrsky.
Oilersin jokainen pudotuspeli sarja on ollut melko samanlainen. Vastustaja on painostanut, mutta tiivis viisikkopuolustus ja Dwayne Roloson, on hoitanut homman kotiin. Nytkään tilanne tuskin tulee muuttumaan.
Maalissa on ehkä tärkein syy Edin menestykselle. Siirtorajalla Dwayne Roloson hankittiin ensimmäisen kierroksen varausvuoroa vastaan Minnesotalta. Olin lynkkaamassa edin johtoa tästä asiasta. Nyt jälkeenpäin, Kevin Lowe on paikkansa GM:nä ansainnut. Roloson on pysäyttänyt sen verta kovia kavereita aina Brendan Shanahanista ja Pavel Datsyukista, Joe Thorntoniin ja Jonathan Chechoohosta Teemu Selänteeseen.
Puolustus on melko samanlainen kun 'Canesilla. Runko on pysynyt samana muutamat vuodet, ja nyt sitä lisättiin Chris Prongerilla ja Jaroslav Spacekilla. Vaikka Prongerista ei tykkäisikään, on pakko arvostaa häntä. Hurjia minuutteja puolustuksessa luutiva Pronger on tehnyt hurjan määrän pinnoja myös. Puolustus uhrautuu kovasti ja antaa työrauhan Rolosonille. Pakistoon Oilers ei kaadu, siitä pitää huolen Chris P.
Hyökkäykseen Oilers lähtee parilla maalintekoon pyrkivällä ketjulla, sekä kahdella hyvin tarkasti puolustavalla kentällä. Horcoff ja Stoll johtavat maalinteko kenttiä, joissa laidoille viilettää Smyth, Hemsky, Samsonov sekä Dvorak/Pisani (en muista kumpi). Kaksi muuta kenttää on täynnä loistavia duunareita, johtotähtenään Brind'Amourille vertoja vetävä Michael Peca.
Oilers luottaa fyysiseen tyyliin, ja ajaa koko ajan hullun lailla. Maalintekoon pystyy laaja materiaali, mutta maalipörssiä johtaa melko outo nimi monille. Fernando Pisani. Who? 29-vuotias hyökkääjä, joka on pelannut vasta kaksi kokonaista nhl-kautta. Ei näytä paljon menoa haittaavan.
Erikoistilanne pelaamisessa Oilers pärjää varsinkin alivoimalla. Joukkueessa on hyviä av-pelaajia, varsinkin Peca. Välttäkää naganon Suomi-Venäjä välierän Janne ja Teppo touhuja. Peca rokottaa samalla prosentilla kun Bure.
Finaalisarjasta tulee jännä ja varmasti viihdyttävä, vaikka monien mielestä sarja onkin HMV. Itse odotan näkeväni Game7. Toivon Oilersille mestaruutta, jotta kannu palaisi sinne minne se kuuluukin. Canadaan. En tosin menetä yöuniani jos 'Canes voittaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on finaaleissa se, että jos 'Canes häviää, on Mike Commodore hävinnyt jo toisella kaudella perättäin Stanley Cup finaalit. Toisaalta jos taas 'Canes voittaa, ottaa Cory Stillman jo toisen Stanley Cupinsa kahdella viimeisimmällä kaudella.