Finalistit polttopisteessä
Erittäin tulenaraksi ja mielenkiintoiseksi huipentuneet Stanley Cup -finaalit, jossa kaksi tasapaksun kokenutta joukkuetta joutuvat viemään joukkonsa vajaan kolmen tunnin päästä käynnistyvään polttopisteeseen Raleighiin RBS Centerin raivoisaan huutomyrskyyn.
Joukkueille henkisesti kova paikka. Ei ole sattumaa, että Oilers pystyi kääntämään sarjan 1-3 -tappioasemasta tasoihin, sillä ratkaiseva voitto on/tulee olemaan ihmismielissä sietokyvyllisesti paniikinomainen - jopa konkreettisesti sanottuna sumussa elävä elementti.
Mieleeni on joka tapauksessa hiipineet Jussi Markkasen hienot otteet Dwayne Rolosonin loukkaannuttua, lukuunottamatta ainoaa rökäletappiota (0-5), joka osin meni jännitteneisyyden piikkiin.
Yhtä kaikki, Markkanen tilaisuuden saatuaan on osoittanut, että mahdollisuuden saadessaan suomalainen osaa käsitellä psykologisen painetilan oikein ja nimenomaan rennosti. Näkee, kuinka Markkanen nauttii pelaamisestaan omilla vahvuuksillaan juuri nyt eikä hänellä tunnu olevan minkäänlaisia häiriötekijöitä ympärillään.
On äärimmäisen mukavaa nähdä, riittääkö Markkasen - ja koko Oilers-miehistön - henkinen painetila Raleighin myrskyssä loppuun asti ja selvittää viimeinenkin ottelupallo. Yllättävää se ei missään nimessä olisi, mutta kolmannen peräkkäisen finaalipelin viemisessä näinkin kovatasoisten joukkueiden kesken näen jotain sumuista.
Jotain hyvin mystistä...
Ellen väärin nyt muista, historiassa on yksi joukkue (Toronto) joka on noussut 1-3 -tappioasemasta Stanley Cupin voittoon asti. Sekin joskus sota-ajalla. Edelleen näen vauhtijoukkue Hurricanesilla olevan hiukan leveämmän materiaalin kuin Oilersilla. Tämän on pakko näkyä tämän illan pelissä. Jos ei muuten, niin alitajuntaisesti.
Toisaalta taas henkinen yliote kahdesta edellisestä voitosta on nyt puolustukseen ja vahvaan karvauspeliinsä pelitapansa perustavalla öljymiehillä; näen psykologisen terveyden jäällä kaikista tärkeimpänä elementtinä jääkiekkojoukkueiden pelillisessä identiteetissä - ja ideologiassa.
Peli NHL:ssä perustunee pitkälti henkiseen hyvinvointiin ja itseluottamuksen maksimointiin. Kun sarjoja/otteluja pelataan nopeina sykleina, on palautuminen etenkin henkisesti tärkeää. Pohjimmiltaan pelaajat ovat fyysisesti erittäin hyväkuntoisia ja tästä johtuen kropan palautuskyky lähentelee täydellistä.
On vaikeaa lähteä arvioimaan, kumpi näistä tasavahvoista joukkueista Stanley Cupin vie. Kotikenttä tuo suuren edun kovalle kotijoukkueelle Carolinalle, mutta Edmonton on, varsinkin nyt, henkisesti paljon vahvempi ja rennompi.
Päättäkää itse?
