Ei ole Bill Hicksin voittanutta. Hicks oli saarnamiehen poika, mitä ei kyllä huomaa läppiensä aiheista, jotka pyörivät lähinnä uskonnollisten hihhuleiden morkkaamisen, viinan, tupakan ja genitaalien ympärillä. Näitä hän yhdisteli sujuvasti poliittiseen satiiriinsa, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa päässyt tylsistyttämään miehen suvereenia esiintymistä. Amerikkalainen bändi Tool muuten omisti Aenima-levynsä Hicksille; painoivatpa muistaakseni äijän ruman lärvinkin levyn sisäkanteen. Hicks kuoli 32 vuoden iässä - uransa huipulla - keuhkosyöpään vuonna 1994. Tämä on tavan mukaan ollut omiaan nostattamaan miehen kulttistatusta entisestään.
Disinformaatiota Bill Hicksistä
Ex-Dead Kennedy Jello Biafra tuli nähtyä Dublinissa viime syksynä, ja täytyy todeta, että miehen kokemus yleisön ottamisessa näkyy hänen esityksessään. Vaikka miehen nelituntinen (!) show olikin lähes silkkaa poliittista manifestia (sekä vähemmässä määrin entisten bändikavereiden haukkumista), tykkäsin keikasta valtavasti, ja Jellon läpistä useimmat kuuluivat hersyttävän äänekästä naurua muussakin yleisössä. Ihan kaikki eivät tosin olleet ilmeisesti samaa mieltä: eräs humaltunut naishenkilö innostui huutamaan vastalauseitaan niin äänekkäästi, että hänet jouduttiin lopulta kantamaan pois paikalta esiintymispaikkana toimineen teatteri-baarin henkilökunnan toimesta. Moni muu poistui ennen aikojaan ilmeisesti kyllästyttyään lähinnä yhden aiheen ympärillä pyörineeseen esitykseen.
Täytyy todeta, ettei näitä kotimaisia artisteja voi mainita edes samana päivänä alan huippujen kanssa, vaikka kumpiakin olen nähnyt lähinnä telkkarista. Tosin tämän Pekka "Taivalkosken torspo" Jalavan olen bongannut aikanaan hajottavan tv-ohjelma Hupiklubin nauhoituksissa. Huh... Jos muut ovat surkeita, on Pekka lähinnä surkuhupaisa. On aivan käsittämätöntä, miten ja miksi täysin olemattomilla lahjoilla ja kolholla, takeltelevalla ulosannilla siunattu kaveri on saanut päähänsä ruveta esiintymään ja vielä kutsumaan itseään koomikoksi. Juttunsakin ovat todella hölmöjä.
Toisaalta stand up -kulttuuri on Suomessa kohtalaisen nuorta, eikä klubejakaan ole järjestetty kuin käytännössä parin vuoden ajan (ja niitäkin tietysti lähinnä isoimmissa kaupungeissa), joten on aivan mahdollista, että ihan oikeita lahjakkuuksia ilmaantuu vielä tännekin.
