cosmic_rodeo
Jäsen
Joka tapauksessa levy ei varmasti jätä ketään kylmäksi.
Kyllä jättää ja se Viimeisessä Atlantiksessa ongelmana onkin. Siis näin jokusen kuuntelukerran perusteella ja ihan omana henkilökohtaisena mielipiteenä.
Stam1nan kolmelta ensimmäiseltä albumilta jäi jo ensikuulemalta mieleen hyviä juttuja ja "vittu mikä biisi!"-tunnelmia, mutta Viimeisellä Atlantiksella ei tunnu tapahtuvan musiikillisesti mitään.
Enkä usko syyn olevan albumin "vaikeudessa", vaan bändin uran heppoisimmassa sävelmateriaalissa.
Onhan nämä jo kuultu, Stam1nan kikat nimittäin. Se, mikä vielä UKK:n kohdalla oli uutta, sykähdyttävää ja jännittävää tuntuu näin neljännen albumin kohdalla pelkältä väsähtäneeltä uusinnalta.
Samat kolmelta aikaisemmalta albumilta tutut laulumaneerit (säkeistöjen nopeatahtinen syljeksintä, iskelmällisten kertsien lauluvenytykset) ja enemmän rytmiin kuin melodiaan perustuvat alavireriffit tältä uusimmaltakin löytyvät.
Ja ne Pekan kitarasoolot ovat oikeasti ihan vitun huonoja. Turhaa tilutusta tilutuksen vuoksi, eikä niillä ole yleensä mitään tekemistä muun kappaleen kanssa.
Oikeastaan ainoa toistaiseksi vakuuttanut levyn osa-alue on lyriikat. Minä tykkään kantaaottavista lyriikoista, vaikken oikeasti ole oikein mistään asiasta yhtään mitään mieltä. Hyyrysellä vaikuttaisi olevan sanottavaa ja hyvä niin.
Hieno yhtye, harmillisen keskinkertainen albumi.
Tosin "Uudet kymmenen käskyä" on kyllä niin huikea lätty, että aika helvetin hyvä pitää olla päästäkseen siihen.
Tämä pitää kyllä paikkaansa. UKK on suomenkielisessä metallissa melkolailla ylittämätön teos, joka ei tunnu vanhentuneen vuosien aikana pätkääkään.
Taisi Stam1na mokata loppu-uransa julkaisemalla parhaaksi jäävän albuminsa jo kakkoskiekkonaan. Hymiö.