@Lätty-ylämummo , ihan hyvä kirjoitus, enkä ole varsinaisesti eri mieltä mistään. Ainoa asia, mitä kirjoituksesi ei huomioi on se, että harva pelaaja käyttää henkisen valmentajan palveluita omaehtoisesti. En nyt haluaisi toistaa mantraa, jolla on ikävä kaiku eikä pidä tietenkään kaikkien kohdalla paikkaansa, mutta totean kuitenkin: valtaosa jääkiekkoilijoista on yksinkertaisia ja heidän sivistystasonsa on heikkoa. Koulut jäänyt yllättävän monella pelkkään peruskouluun ”kun on niin raskasta, eikä koulu sujunut”. Pleikkaa on kyllä aikaa pelata ja hengailla frendien kanssa, mutta kirjoja ei ole aikaa lukea. Hyvä puoli on se, että nykyisin koulutuksen arvostus on kiekkoilijoidenkin keskuudessa kasvussa. Henkinen valmennus on Suomessa muutenkin vielä vähäistä, vaikka eteenpäin on menty, joten en mitenkään näe, ikävä kyllä, että kouluttamaton nuorimies itse ymmärtäisi henkisen valmennuksen tarpeen ja ”pienestä” palkastaan omaehtoisesti maksaisi oikein rahaakin niistä palveluksista. Ehkä vuosien uran jälkeen niin voi käydäkin, mutta siinä voisi olla monta solmua avattavana ennen sitäkin.
Mun mielestä jokaisen jääkiekkoilijan pitäisi jutella ammattilaiselle. Vanhemmat ja lähipiiri on tietty hyviä, mutta kyllä ulkopuolinen alansa ammattilainen on aina paras vaihtoehto. Mulle on ihan sama, kuka sellainen ammattihenkilö voisi olla ja mikä taho siitä laskun lopulta maksaa, mutta pelaajien oman ymmärryksen varaan en jättäisi mitään. Enimmäkseen kysymys taitaa muutenkin olla ”kulttuurista” ja kun jengiä ympärillä alkaa käyttää lisävalmennusta, kynnys kokeilla laskee muillakin. Mutta näkisin kuitenkin fiksuna, että henkinen valmennus alkaisi jo junnuista. Jotta ne koulut eivät jäisi kesken, kun teini-iän höyryissä pää on vähän sekaisin. Jotta paineet eivät kiristäisi päätä, jotta lahjakkaat pelaajat eivät lopettaisi liian aikaisin, jotta painostavat vanhemmat eivät tuhoa nuorten mieltä, jotta loukkaantuneena ollessaan pelko ei valtaa mieltä, jotta kaiken sujuessa kuin unelma jalat pysyy maassa ja onnistumiset osataan käsitellä oikein, jne.
Kaikki maksaa. Kyse on siitä, mihin halutaan panostaa. Mä näkisin, että HIFK:n kannattaisi nimenomaan panostaa tähän. Ei seuran välttämättä tarvitse koko laskua maksaa, mutta usein rahallisella panostuksella osoitetaan nopeasti ja helposti, että asia on tärkeä. Ensin pitäisi vain saada ne pelaajat sinne ammattiauttajan vastaanotolle ja jos se on ”pakollista” ja seura maksaa vaikka 5 käyntikertaa kauden aikana sinne on mentävä.
Tai sitten voidaan vain olla niin kuin ennen. Kaikki on kunnossa eikä kenelläkään ole stressiä. Pelaajat on vaan edareita, eli eivät yritä tarpeeksi. Koutsille kenkää, koska kaikki lähtee pelikirjasta. Vähän turbulenssia, jotta oppivat olemaan. Niin syntyy oikea rentous tekemiseen. Kyllä se sieltä tulee.