Kausi päättyi vasta reilu viikko sitten ja Cup-juhlat jatkuvat vielä pitkään, mutta draft on jo takanapäin ja siksi uuden kausiketjun avaaminen lienee paikallaan.
Nuottien sopimustilanne näyttää tällä hetkellä seuraavalta:
Vladimir Tarasenko - $7,500,000 - 2023 (UFA)
Ryan O'Reilly - $7,500,000 - 2023 (UFA)
Alexander Steen - $5,750,000 - 2021 (UFA)
Jaden Schwartz - $5,350,000 - 2021 (UFA)
Brayden Schenn - $5,125,000 - 2020 (UFA)
Tyler Bozak - $5,000,000 - 2021 (UFA)
David Perron - $4,000,000 - 2022 (UFA)
Robert Thomas - $894,166 - 2021 (RFA)
Mackenzie MacEachern - $750,000 - 2020 (RFA)
Alex Pietrangelo - $6,500,000 - 2020 (UFA)
Colton Parayko - $5,500,000 - 2022 (UFA)
Jay Bouwmeester - $3,250,000 - 2020 (UFA)
Robert Bortuzzo - $1,375,000 - 2022 (UFA)
Vince Dunn - $722,500 - 2020 (RFA)
Jordan Schmaltz - $700,000 - 2020 (RFA)
Jake Allen - $4,350,000 - 2021 (UFA)
UFA
Maroon
Thorburn
Gunnarsson
Del Zotto
RFA
Sundqvist
Barbashev
Sanford
Fabbri
Blais
Edmundson
Binnington
Husso
Tunnustan etten vielä runkosarjassa seurannut Bluesin edesottamuksia kovin tarkasti. Loppukaudesta katsoin muutaman iltapäiväottelun, joten nämä arviot pohjautuvat pitkälti playoffeihin, joissa näin Bluesin peleistä puolet. Ranksu tai joku muu runkosarjassa enemmän nuotteja seurannut voi täydentää arvioitani ja kenties myös raapustella pidemmin viime kaudesta, jos siltä tuntuu.
Kesästä on odotettavissa melko hiljainen, sillä Cupin jälkeen pakkaa ei tietenkään kannata sekoittaa liiemmin. Vaikka palkkakatto asettui lopulta aika paljonkin ennakoitua alemmas, ei capin pitäisi vielä ensi kaudella olla Bluesille iso ongelma.
Vuoden kuluttua tilanne on jo tukalampi, kun Dunnin, Pietrangelon ja Schennin sopimukset ovat katkolla. Viimeksi mainittujen kanssa yritetään luultavasti saada sopimus aikaiseksi jo tänä kesänä. Pietrangelon en usko olevan lähdössä minnekään. Kapteenista tulisi uuden sopimuksen myötä joka tapauksessa Bluesin kovapalkkaisin pelaaja, mutta toivotaan, että cap hit pysyisi lähempänä Subbania kuin Doughtya. Schennin kanssa en tekisi yli viiden vuoden sopimusta, mutta viimeistään Hayesin sopimuksen myötä tämä saattaa olla turha toive. Jos Schenn haluaa rahastaa seuraavalla sopimuksellaan se hänelle suotakoon, mutta siinä tapauksessa minusta on parempi vaihtoehto päästää hänet vapaaksi agentiksi. Kyse ei kuitenkaan ole missään nimessä Pietrangelon kaltaisesta korvaamattomasta palasesta, varsinkin jos Thomas on valmis sentteriksi. Joku voi huudella, että kaksi ykköskierroksen varausta on kova hinta Lehterän sopimuksen dumppaamisesta ja kolmesta vuodesta Schenniä, mutta minusta Cup tekee tuosta kaupasta helposti sen arvoisen.
Maalivahdit
En ole vieläkään aivan täysin vakuuttunut onko Binningtonista pitkäaikaiseksi ykkösmaalivahdiksi, mutta mies on kiistatta ansainnut mahdollisuuteensa todistaa loputkin epäilyt vääriksi. Binnington on vielä ensi kesänä RFA, joten vuoden jatkosopimus lienee todennäköisin vaihtoehto. Armstrong on luultavasti oppinut Allenille aikanaan antamastaan sopimuksesta ja Binningtonin leirissäkin varmaan tiedostetaan, etteivät näytöt vielä ihan riitä mihinkään megadiiliin.
Allenille maisemanvaihto tekisi taatusti hyvää, mutta nykyisellä sopimuksella ottajan löytäminen voi olla hankalaa. Bluesin näkökulmasta yli neljän miljoonan cap hit ei tulevalla kaudella ole vielä ongelma, mutta viimeisen sopimuskauden osalta kyllä.
Hussolla lienee edelleen paikkansa Bluesin suunnitelmissa, mutta sanomattakin selvää on, että lähtökohdat tulevaan kauteen ovat huomattavasti haastavammat kuin vuosi sitten.
Puolustus
Leftin puolen top-4 -puolustajalle voisi olla tarvetta, kun Bouwmeester alkaa olla jo toinen jalka eläkeellä. Harmillisesti kuitenkin laajennusdraftissa kannattaa suojata vain kolme puolustajaa ja nämä ovat kaiken järjen mukaan Parayko, Pietrangelo ja Dunn, vaikka kahdella viimeksi mainitulla ei ole vielä sopimusta edes kaudeksi 2020-21. Edmontonin liepeillä varttuneen Paraykon kohdalla on huhuttu Oilers-faniudesta, mikä on tietenkin saanut jotkut laskemaan 1+1 ja kotiinpaluun koittavan kesällä 2022 nykyisen sopimuksen umpeutuessa. Joka tapauksessa en näe Bluesin ainakaan vielä tänä kesänä yrittävän hankkia Bouwmeesterin korvaajaa.
Gunnarsonin ja Del Zotton arvelisin jatkavan uriaan muualla. Gunnarsson voi saada jostain vielä kolmenkin vuoden diilin 2-3 miljoonan cap hitillä, mihin Bluesin ei oikein kannata vastata. Del Zotto vaikutti alusta alkaen pelkältä hätävarahankinnalta ja jotain ehkä kertoo, ettei mies playoffeissa päässyt pelaamaan, vaikka leftin puolen pakeista Dunn oli kuusi peliä sivussa, Gunnarsson pelasi ilmeisesti loukkaantuneena ja Edmundson oli muuten vaan huono.
Edmundsonista varmasti kuunnellaan tarjouksia, mutta uskoisin hänen silti jatkavan Bluesissa, sillä heikko kausi ja vuoden päässä siintävä UFA-status ei ole järin houkutteleva yhdistelmä.
Olisi jotenkin kovin armstrongmainen ratkaisu hankkia kokenut veteraani seiskapakiksi, mutta ennemmin toivoisin pakkiprospektien saavan alkukaudesta mahdollisuutensa syrjäyttää Bortuzzo pelaavasta kuusikosta. Reinke iski ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan komeat tehot 12+33 ja valittiin AHL:ssä tulokkaiden tähdistökentälliseen, mutta paha sanoa kuinka NHL-valmiista pelaajasta on kyse. Mikkola esiintyi edukseen MM-kisoissa ja pienen tauon jälkeen Bluesin kokoonpanossa nähtäneen jälleen suomalaisväriä tulevalla kaudella. Schmaltzilla olisi yksisuuntainen sopimus ensi kaudeksi, mutta hänestä ei ikävä kyllä taida NHL-pelaajaa tulla.
Hyökkäys
Maroonin mahdollisen sopimuksen pitäisi olla hyvä indikaattori, onko Armstrong oppinut mitään GM:iltä, jotka ovat Cup-voiton jälkeen antaneet avokätisiä palkintosopimuksia rivipelaajille. Mieluiten melkeinpä jättäisin Maroonin kokonaan signaamatta, sillä tykkään enemmän siitä mitä Sanford, Blais ja Fabbri tuovat pöytään ja tuosta kolmikosta jokaisella pitäisi olla vielä potentiaalia nähtyä parempaankin. Lisäksi Kyrou saattaa olla jo syksyllä valmis middle six -rooliin.
Fabbria on osa nuottifaneista kovasti treidaamassa ja on kieltämättä ihan totta, että jossain toisessa joukkueessa hänelle olisi tarjolla varmempi rosteripaikka. Minusta hänestä luopuminen juuri nyt olisi silti typerää. Puolentoista vuoden poissaolon jälkeen paluusta kaukaloihin oli odotettavissa vaikea, mutta olennaista on, että Fabbrin poikkeuksellinen luistelunopeus näyttäisi olevan tallella kahden vaikean jalkavamman jälkeen. Ehjä treenikesä alle ja uskon, että Fabbri voi palata tulokaskautensa tasolle. Olisi sääli, jos se tapahtuisi jossain muualla kuin Bluesissa.
Steenistä eroon pääseminen lienee helpompaa ensi kesänä, jolloin miehen sopimus on houkuttelevampi palkkalattian yli tähtäävien joukkueiden näkökulmasta (cap hit 5,75M, palkkaa maksettavana 3,5M) ja NTC:n umpeutuminen häämöttää lähempänä.
Valmennus
Berubella on edessään ansaittu palkkapäivä ja mielenkiintoista onkin nähdä mihin tulevan sopimuksen arvo lopulta asettuu. Runkosarjan täyskäännös oli jo huima saavutus, mutta ihan viimeistään Berube vakuutti minut käsisyöttöepisodin jälkihoidossa. Joku toinen valmentaja olisi tyytynyt valittamaan tuomareista, syyttämään Sharksia huijareiksi tai mitä ikinä ja vienyt kenties siinä sivussa samalla joukkueen fokuksen epäolennaisuuksiin. Berube valitsi olla purnaamatta ja lopulta Blues ei sarjan kolmessa viimeisessä pelissä jättänyt ihan hirveästi selittelyille sijaa. Hail to the Chief!
Tämän lisäksi on pakko myös hehkuttaa Beruben ketjumuutoksia ja kokoonpanovalintoja, jotka olivat koko pudotuspelien ajan harvinaisen onnistuneita. Vuorotellen Fabbri, Blais ja Sanford toivat kaivattua piristystä Bluesin pelaamiseen. Viimeksi mainittu joutui katsomoon kesken Jets-sarjan, palasi kokoonpanoon kuusi viikkoa myöhemmin kolmanteen finaaliin ja iski kauden viidessä viimeisessä pelissä tehot 1+3.
Parannettavaa jäi kuitenkin vielä etenkin erikoistilanteiden osalta. Ylivoima oli playoffeissa pääosin surkeaa, mikä meinasi maksaa Cupin. Toivottavasti tämän murheenkryynin korjaamiseen panostetaan kesällä palkkaamalla uusi kaveri erikoistilanteista vastaamaan. Penkin takana olisi muutenkin vielä tilaa yhdelle apuvalmentajalle, kun Beruben ylennystä ei missään vaiheessa paikattu.
Nuottien sopimustilanne näyttää tällä hetkellä seuraavalta:
Vladimir Tarasenko - $7,500,000 - 2023 (UFA)
Ryan O'Reilly - $7,500,000 - 2023 (UFA)
Alexander Steen - $5,750,000 - 2021 (UFA)
Jaden Schwartz - $5,350,000 - 2021 (UFA)
Brayden Schenn - $5,125,000 - 2020 (UFA)
Tyler Bozak - $5,000,000 - 2021 (UFA)
David Perron - $4,000,000 - 2022 (UFA)
Robert Thomas - $894,166 - 2021 (RFA)
Mackenzie MacEachern - $750,000 - 2020 (RFA)
Alex Pietrangelo - $6,500,000 - 2020 (UFA)
Colton Parayko - $5,500,000 - 2022 (UFA)
Jay Bouwmeester - $3,250,000 - 2020 (UFA)
Robert Bortuzzo - $1,375,000 - 2022 (UFA)
Vince Dunn - $722,500 - 2020 (RFA)
Jordan Schmaltz - $700,000 - 2020 (RFA)
Jake Allen - $4,350,000 - 2021 (UFA)
UFA
Maroon
Thorburn
Gunnarsson
Del Zotto
RFA
Sundqvist
Barbashev
Sanford
Fabbri
Blais
Edmundson
Binnington
Husso
Tunnustan etten vielä runkosarjassa seurannut Bluesin edesottamuksia kovin tarkasti. Loppukaudesta katsoin muutaman iltapäiväottelun, joten nämä arviot pohjautuvat pitkälti playoffeihin, joissa näin Bluesin peleistä puolet. Ranksu tai joku muu runkosarjassa enemmän nuotteja seurannut voi täydentää arvioitani ja kenties myös raapustella pidemmin viime kaudesta, jos siltä tuntuu.
Kesästä on odotettavissa melko hiljainen, sillä Cupin jälkeen pakkaa ei tietenkään kannata sekoittaa liiemmin. Vaikka palkkakatto asettui lopulta aika paljonkin ennakoitua alemmas, ei capin pitäisi vielä ensi kaudella olla Bluesille iso ongelma.
Vuoden kuluttua tilanne on jo tukalampi, kun Dunnin, Pietrangelon ja Schennin sopimukset ovat katkolla. Viimeksi mainittujen kanssa yritetään luultavasti saada sopimus aikaiseksi jo tänä kesänä. Pietrangelon en usko olevan lähdössä minnekään. Kapteenista tulisi uuden sopimuksen myötä joka tapauksessa Bluesin kovapalkkaisin pelaaja, mutta toivotaan, että cap hit pysyisi lähempänä Subbania kuin Doughtya. Schennin kanssa en tekisi yli viiden vuoden sopimusta, mutta viimeistään Hayesin sopimuksen myötä tämä saattaa olla turha toive. Jos Schenn haluaa rahastaa seuraavalla sopimuksellaan se hänelle suotakoon, mutta siinä tapauksessa minusta on parempi vaihtoehto päästää hänet vapaaksi agentiksi. Kyse ei kuitenkaan ole missään nimessä Pietrangelon kaltaisesta korvaamattomasta palasesta, varsinkin jos Thomas on valmis sentteriksi. Joku voi huudella, että kaksi ykköskierroksen varausta on kova hinta Lehterän sopimuksen dumppaamisesta ja kolmesta vuodesta Schenniä, mutta minusta Cup tekee tuosta kaupasta helposti sen arvoisen.
Maalivahdit
En ole vieläkään aivan täysin vakuuttunut onko Binningtonista pitkäaikaiseksi ykkösmaalivahdiksi, mutta mies on kiistatta ansainnut mahdollisuuteensa todistaa loputkin epäilyt vääriksi. Binnington on vielä ensi kesänä RFA, joten vuoden jatkosopimus lienee todennäköisin vaihtoehto. Armstrong on luultavasti oppinut Allenille aikanaan antamastaan sopimuksesta ja Binningtonin leirissäkin varmaan tiedostetaan, etteivät näytöt vielä ihan riitä mihinkään megadiiliin.
Allenille maisemanvaihto tekisi taatusti hyvää, mutta nykyisellä sopimuksella ottajan löytäminen voi olla hankalaa. Bluesin näkökulmasta yli neljän miljoonan cap hit ei tulevalla kaudella ole vielä ongelma, mutta viimeisen sopimuskauden osalta kyllä.
Hussolla lienee edelleen paikkansa Bluesin suunnitelmissa, mutta sanomattakin selvää on, että lähtökohdat tulevaan kauteen ovat huomattavasti haastavammat kuin vuosi sitten.
Puolustus
Leftin puolen top-4 -puolustajalle voisi olla tarvetta, kun Bouwmeester alkaa olla jo toinen jalka eläkeellä. Harmillisesti kuitenkin laajennusdraftissa kannattaa suojata vain kolme puolustajaa ja nämä ovat kaiken järjen mukaan Parayko, Pietrangelo ja Dunn, vaikka kahdella viimeksi mainitulla ei ole vielä sopimusta edes kaudeksi 2020-21. Edmontonin liepeillä varttuneen Paraykon kohdalla on huhuttu Oilers-faniudesta, mikä on tietenkin saanut jotkut laskemaan 1+1 ja kotiinpaluun koittavan kesällä 2022 nykyisen sopimuksen umpeutuessa. Joka tapauksessa en näe Bluesin ainakaan vielä tänä kesänä yrittävän hankkia Bouwmeesterin korvaajaa.
Gunnarsonin ja Del Zotton arvelisin jatkavan uriaan muualla. Gunnarsson voi saada jostain vielä kolmenkin vuoden diilin 2-3 miljoonan cap hitillä, mihin Bluesin ei oikein kannata vastata. Del Zotto vaikutti alusta alkaen pelkältä hätävarahankinnalta ja jotain ehkä kertoo, ettei mies playoffeissa päässyt pelaamaan, vaikka leftin puolen pakeista Dunn oli kuusi peliä sivussa, Gunnarsson pelasi ilmeisesti loukkaantuneena ja Edmundson oli muuten vaan huono.
Edmundsonista varmasti kuunnellaan tarjouksia, mutta uskoisin hänen silti jatkavan Bluesissa, sillä heikko kausi ja vuoden päässä siintävä UFA-status ei ole järin houkutteleva yhdistelmä.
Olisi jotenkin kovin armstrongmainen ratkaisu hankkia kokenut veteraani seiskapakiksi, mutta ennemmin toivoisin pakkiprospektien saavan alkukaudesta mahdollisuutensa syrjäyttää Bortuzzo pelaavasta kuusikosta. Reinke iski ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan komeat tehot 12+33 ja valittiin AHL:ssä tulokkaiden tähdistökentälliseen, mutta paha sanoa kuinka NHL-valmiista pelaajasta on kyse. Mikkola esiintyi edukseen MM-kisoissa ja pienen tauon jälkeen Bluesin kokoonpanossa nähtäneen jälleen suomalaisväriä tulevalla kaudella. Schmaltzilla olisi yksisuuntainen sopimus ensi kaudeksi, mutta hänestä ei ikävä kyllä taida NHL-pelaajaa tulla.
Hyökkäys
Maroonin mahdollisen sopimuksen pitäisi olla hyvä indikaattori, onko Armstrong oppinut mitään GM:iltä, jotka ovat Cup-voiton jälkeen antaneet avokätisiä palkintosopimuksia rivipelaajille. Mieluiten melkeinpä jättäisin Maroonin kokonaan signaamatta, sillä tykkään enemmän siitä mitä Sanford, Blais ja Fabbri tuovat pöytään ja tuosta kolmikosta jokaisella pitäisi olla vielä potentiaalia nähtyä parempaankin. Lisäksi Kyrou saattaa olla jo syksyllä valmis middle six -rooliin.
Fabbria on osa nuottifaneista kovasti treidaamassa ja on kieltämättä ihan totta, että jossain toisessa joukkueessa hänelle olisi tarjolla varmempi rosteripaikka. Minusta hänestä luopuminen juuri nyt olisi silti typerää. Puolentoista vuoden poissaolon jälkeen paluusta kaukaloihin oli odotettavissa vaikea, mutta olennaista on, että Fabbrin poikkeuksellinen luistelunopeus näyttäisi olevan tallella kahden vaikean jalkavamman jälkeen. Ehjä treenikesä alle ja uskon, että Fabbri voi palata tulokaskautensa tasolle. Olisi sääli, jos se tapahtuisi jossain muualla kuin Bluesissa.
Steenistä eroon pääseminen lienee helpompaa ensi kesänä, jolloin miehen sopimus on houkuttelevampi palkkalattian yli tähtäävien joukkueiden näkökulmasta (cap hit 5,75M, palkkaa maksettavana 3,5M) ja NTC:n umpeutuminen häämöttää lähempänä.
Valmennus
Berubella on edessään ansaittu palkkapäivä ja mielenkiintoista onkin nähdä mihin tulevan sopimuksen arvo lopulta asettuu. Runkosarjan täyskäännös oli jo huima saavutus, mutta ihan viimeistään Berube vakuutti minut käsisyöttöepisodin jälkihoidossa. Joku toinen valmentaja olisi tyytynyt valittamaan tuomareista, syyttämään Sharksia huijareiksi tai mitä ikinä ja vienyt kenties siinä sivussa samalla joukkueen fokuksen epäolennaisuuksiin. Berube valitsi olla purnaamatta ja lopulta Blues ei sarjan kolmessa viimeisessä pelissä jättänyt ihan hirveästi selittelyille sijaa. Hail to the Chief!
Tämän lisäksi on pakko myös hehkuttaa Beruben ketjumuutoksia ja kokoonpanovalintoja, jotka olivat koko pudotuspelien ajan harvinaisen onnistuneita. Vuorotellen Fabbri, Blais ja Sanford toivat kaivattua piristystä Bluesin pelaamiseen. Viimeksi mainittu joutui katsomoon kesken Jets-sarjan, palasi kokoonpanoon kuusi viikkoa myöhemmin kolmanteen finaaliin ja iski kauden viidessä viimeisessä pelissä tehot 1+3.
Parannettavaa jäi kuitenkin vielä etenkin erikoistilanteiden osalta. Ylivoima oli playoffeissa pääosin surkeaa, mikä meinasi maksaa Cupin. Toivottavasti tämän murheenkryynin korjaamiseen panostetaan kesällä palkkaamalla uusi kaveri erikoistilanteista vastaamaan. Penkin takana olisi muutenkin vielä tilaa yhdelle apuvalmentajalle, kun Beruben ylennystä ei missään vaiheessa paikattu.