Ehdottomasti yksi tasokkaimpia sarjoja viimeisiltä parilta, kolmelta kaudelta. Marginaalit aivan tajuttoman pieniä. Vaikka kuinka pelataan paras seitsemästä -formaatilta, niin silti pomput ja myös tuomareiden ratkaisut ovat näissä aina merkittäviä. Itse en todellakaan uskonut Bluesin voittoon, ennen kuin loppusummeri soi. Ihan vain siksi, että uskoin Hawksin marinoitujen tähtien käyttävän maalipaikat ratkaisuhetkillä ja Bluesin pelaajien taas missaavan omansa. Kyllähän tuo Brouwerin voittomaali aika hyvin kuvasti Blues-pelaajien viimeistelyä ratkaisevilla hetkillä: ensin ohjuri tolppaan, sitten huti kiekosta ja kolmannella yrittämällä laatta pesään.
St. Louisin ensimmäinen n. 15 minuuttia oli aika täydellistä pudotuspelikiekkoa kotijoukkueelta. Karvarttiin rohkeasti syvältä, ajettiin jokainen niitti loppuun, mikä johti paitsi maalipaikkoihin sekä toi kotiyleisön mukaan peliin. Blues ei todellakaan tullut varmistelemaan ja kyttäämään Hawksin virheitä, mikä olisi ollut klassinen Hitchcockin liike, vaan otti pelin ohjat käteen.
Chicago voi tämän pelin osalta jossitella muutamalla pompulla ja viheltämättä jätetyillä jäähyillä. Blues sai klassisena kotijoukkueen etuna kaksi yv:tä Hawksin yhtä vastaan. Eipä tuota muutoin voi selittää. Olihan Bluesin pelissä silti havaittavissa piirteitä, ettei sarjoja olla totuttu katkaisemaan. Panikin estämiskakkonen tarjosi paikan naulata peli, mutta eihän yv:stä tullut mitään, vaan lopulta Hawsilla oli paremmat paikat av:llä. Siellä lähinnä kulutettiin kaksi minuuttia pois kellosta sen sijaan, että oltaisiin haettu tosissaan yv-maalia. Lopussa Hitch päätti tietysti käyttää aikalisän, vaikka aloitus oli keskialueelta ja monella Hawksin avainmiehellä pitkä vaihto alla. Kritiikki olisi ollut melkoista, jos piiputtanut Toews olisi kiskaissut tasoituksen.
Chicagon osalta tämä sarja kaatui lopulta juuri suurimpien tähtien vireeseen. Vaikka siellä Gustafsson sähläili Bluesin voittomaalissa, niin tuollaisia virheitä voi rivimiehiltä odottaa. Sen sijaan ennen kaikkea Toewsin ja Kanen on sytytettävä lamppua useammin. Eiköhän se suurin syy tähtien pettämiseen löydy kuitenkin rasituksesta. Hawks on pelannut mielettömän määrän pudotuspelikiekkoa viimeisten vuosien aikana ja viettänyt lyhyet kesät. Kyllähän tuollainen rasitus vain alkaa näkyä. Kun tätäkin sarjaa katsoo, ymmärtää suhteellisen hyvin, että pudotuspelikiekko kuormittaa kroppaa aivan toisella tavalla kuin runkosarja.
Aika moni Blues-fanikin oli näyttänyt menettäneen uskonsa jo ennen peliä. Useampi kausarin omaava oli tainnut pistää lippunsa myyntiin StubHubiin tai vastaaviin palveluihin, koska Game 7:ssa oli varmaan eniten Hawks-faneja Bluesin tämän sarjan kotipeleistä. Varsinkin alahyllyillä oli melkein yhtä paljon Hawks-faneja kuin runkosarjan Blues-Hawks-peleissä tuppaa olemaan.
