Ulkona, ainakin Turussa paistaa aurinko ja ilma on lämmin. Kevät on alkamassa toden teolla ja se ystävät, palstalaiset rakkaat tarkoittaa sitä, että pudotuspelit maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa ovat pyörähtämässä käyntiin. Vielä on yksi kierros runkosarjaa jäljellä, mutta Keskisessä divisioonassa kaksi paria on selvillä. Tämä ketju on tarkoitettu niistä toiselle, kun koko Läntisen konferenssin toinen St. Louis Blues kohtaa hallitsevan Stanley Cup mestarin, kolmesti kuuteen vuoteen kyseisen palkinnon voittaneen Chicago Blackhawksin.
Mä en pysty tarinoimaan muilta kiireiltäni niin paljoa kuin haluaisin, joten jätän myös teille palstaveljet hieman sisältöä kirjoitettavaksi. Lähden kuitenkin purkamaan paria niinkin yksinkertaisen mallin kautta kuin vertaillen molempien joukkueiden tärkeimpiä osa-alueita keskenään, toki pienien värilasien kautta.
Art Rossin tyylikkäästi voittanut Mr. Showtime, Patrick Kane, jota jokainen Bluesin kannattaja vihaa, johdattaa joukkueensa tulevana Hart-voittajana pudotuspeleihin. 106 tehopistettä, joista 46 oli maaleja, on aivan käsittämätön saldo, kun vertaa pistemäärää viime vuosien pistepörssin voittajien vastaavaan. Tuleva Calder-voittaja, Artemi Panarin teki sen mitä harva uskalsi odottaa (allekirjoittanut uskalsi) eli täytti Patrick Sharpin saappaat, jotka tällä hetkellä tulvivat, otteet ovat niin käsittämättömän vakuuttavia. Jonathan Toews pelasi vaisun runkosarjan monien mielestä, mutta ei clutchia voi unohtaa. Corey Crawfordin runkosarja haisee Vezina-finalistin veroiselta, Duncan Keith monien mielestä ansaitsisi Norris-ehdokkuuden sekä Brent Seabrook veti offensiivisesti uransa parhaimman runkosarjan. Hjalmarsson oli edelleen Hjalmarsson, vaikka ne viime kausien kilsat ehkä välillä näkyivätkin.
Seitsemän kaveria, joiden varaan Blackhawks Joel Quennevillen johdolla nojaa. Kokoonpanoa tutkiessa löytyy tietysti kavereita kuten Marian Hossa, viime kevään finaalien pistepörssin voittanut Teuvo Teräväinen, Panarinin sekä Kanen yhteistyötä huikeasti auttanut Artem Anisimov, trade deadline-hankinnat Montrealista ja Winnipegistä sekä useat muut, kuten edellisen post-seasonin paras nelosketju Marcus Krügerin johdolla. Valitettavasti Quennevillella ei ole enää Johnny Oduyaa, joten neljällä puolustajalla ei enää voida vetää koko kevättä. Kolmen kärjen jälkeen löytyy tasaisesti suorittavia puolustajia, joilla kaikilla on erilaiset avut, mutta kukaan ei ole ominaisuuksiltaan eliittiä. Tässäkö se akilleen kantapää sitten on?
Rakas vihollinen, St. Louis Blues. Odotan @Ranksu :lta syväanalyysia sarjasta varsinkin Bluesin näkökulmasta, sekä asiallista että hieman piikittelevää, koska no, se vain kuuluu asiaan. Näen itse Bluesin erittäin vahvana ehdokkaana Lännen finaaleihin ja jopa Stanley Cup-finaaleihin, mutta kaksi kovaa joukkuetta tulisi ensin kaataa.
Kaksi vuotta sitten Blues johti Blackhawksia vastaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella sarjaa voitoin 2-0, muttei pystynyt ottamaan enää yhtään voittoa lisää. Kahden vuoden aikana Tarasenkosta on tullut huomattavasti parempi jääkiekkoilija, joukkueesta löytyy entisestään leveyttä sekä nuoruuden intoa, mutta myös kokemusta. Löytyy olympiavoittajia sekä maailmanmestareita, mutta löytyykö sitä oikeaa voittamisen kulttuuria? Pystyykö Blues etenemään ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon?
Tarasenko, Stastny, Backes, Steen, Schwartz, Lehterä, Brouwer. Pietrangelo, Shattenkirk, Parayko, Bouwmeester. Nimivahva kokoonpano, mutta edelleen ehkä se todellinen ykkössentteri puuttuu. Mutta missä mielestäni ne heikot kohdat ovat? Mihin Blues tulee allekirjoittaneen näkökulmasta jälleen kaatumaan?
Kaveriin nimeltä Ken Hitchcock sekä pelipaikkaan nimeltä maalivahti. Quenneville vie paperilla noin tuhat ja yksi kertaa tuhannesta virkaveljensä kanveesiin enkä ole vakuuttunut edelleenkään kotiedun turvin lähtevän joukkueen maalivahtipelistä. Elliott on ollut viime aikoina loistavassa vireessä sekä Allen oli runkosarjassa Blackhawksia vastaan varsin hyvä mitä omin silmin näin, mutta kun maalivahtien heikkouksia vastustajat alkavat tutkimaan sekä omaa pelityyliään muokkaamaan, pystyykö kyseinen kaksikko nostamaan tasoaan entisestään? (Allen taitaa tosin olla loukkaantuneena).
Järki sekä sydän sanoo Blackhawks in 6. Kokemus voittamisesta, paremmat kärkiäijät sekä maalivahtipeli tuovat ratkaisun.
Aika vasurilla tehty ennakko ja avaus, joten estradi on teidän.
Mä en pysty tarinoimaan muilta kiireiltäni niin paljoa kuin haluaisin, joten jätän myös teille palstaveljet hieman sisältöä kirjoitettavaksi. Lähden kuitenkin purkamaan paria niinkin yksinkertaisen mallin kautta kuin vertaillen molempien joukkueiden tärkeimpiä osa-alueita keskenään, toki pienien värilasien kautta.
Art Rossin tyylikkäästi voittanut Mr. Showtime, Patrick Kane, jota jokainen Bluesin kannattaja vihaa, johdattaa joukkueensa tulevana Hart-voittajana pudotuspeleihin. 106 tehopistettä, joista 46 oli maaleja, on aivan käsittämätön saldo, kun vertaa pistemäärää viime vuosien pistepörssin voittajien vastaavaan. Tuleva Calder-voittaja, Artemi Panarin teki sen mitä harva uskalsi odottaa (allekirjoittanut uskalsi) eli täytti Patrick Sharpin saappaat, jotka tällä hetkellä tulvivat, otteet ovat niin käsittämättömän vakuuttavia. Jonathan Toews pelasi vaisun runkosarjan monien mielestä, mutta ei clutchia voi unohtaa. Corey Crawfordin runkosarja haisee Vezina-finalistin veroiselta, Duncan Keith monien mielestä ansaitsisi Norris-ehdokkuuden sekä Brent Seabrook veti offensiivisesti uransa parhaimman runkosarjan. Hjalmarsson oli edelleen Hjalmarsson, vaikka ne viime kausien kilsat ehkä välillä näkyivätkin.
Seitsemän kaveria, joiden varaan Blackhawks Joel Quennevillen johdolla nojaa. Kokoonpanoa tutkiessa löytyy tietysti kavereita kuten Marian Hossa, viime kevään finaalien pistepörssin voittanut Teuvo Teräväinen, Panarinin sekä Kanen yhteistyötä huikeasti auttanut Artem Anisimov, trade deadline-hankinnat Montrealista ja Winnipegistä sekä useat muut, kuten edellisen post-seasonin paras nelosketju Marcus Krügerin johdolla. Valitettavasti Quennevillella ei ole enää Johnny Oduyaa, joten neljällä puolustajalla ei enää voida vetää koko kevättä. Kolmen kärjen jälkeen löytyy tasaisesti suorittavia puolustajia, joilla kaikilla on erilaiset avut, mutta kukaan ei ole ominaisuuksiltaan eliittiä. Tässäkö se akilleen kantapää sitten on?
Rakas vihollinen, St. Louis Blues. Odotan @Ranksu :lta syväanalyysia sarjasta varsinkin Bluesin näkökulmasta, sekä asiallista että hieman piikittelevää, koska no, se vain kuuluu asiaan. Näen itse Bluesin erittäin vahvana ehdokkaana Lännen finaaleihin ja jopa Stanley Cup-finaaleihin, mutta kaksi kovaa joukkuetta tulisi ensin kaataa.
Kaksi vuotta sitten Blues johti Blackhawksia vastaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella sarjaa voitoin 2-0, muttei pystynyt ottamaan enää yhtään voittoa lisää. Kahden vuoden aikana Tarasenkosta on tullut huomattavasti parempi jääkiekkoilija, joukkueesta löytyy entisestään leveyttä sekä nuoruuden intoa, mutta myös kokemusta. Löytyy olympiavoittajia sekä maailmanmestareita, mutta löytyykö sitä oikeaa voittamisen kulttuuria? Pystyykö Blues etenemään ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon?
Tarasenko, Stastny, Backes, Steen, Schwartz, Lehterä, Brouwer. Pietrangelo, Shattenkirk, Parayko, Bouwmeester. Nimivahva kokoonpano, mutta edelleen ehkä se todellinen ykkössentteri puuttuu. Mutta missä mielestäni ne heikot kohdat ovat? Mihin Blues tulee allekirjoittaneen näkökulmasta jälleen kaatumaan?
Kaveriin nimeltä Ken Hitchcock sekä pelipaikkaan nimeltä maalivahti. Quenneville vie paperilla noin tuhat ja yksi kertaa tuhannesta virkaveljensä kanveesiin enkä ole vakuuttunut edelleenkään kotiedun turvin lähtevän joukkueen maalivahtipelistä. Elliott on ollut viime aikoina loistavassa vireessä sekä Allen oli runkosarjassa Blackhawksia vastaan varsin hyvä mitä omin silmin näin, mutta kun maalivahtien heikkouksia vastustajat alkavat tutkimaan sekä omaa pelityyliään muokkaamaan, pystyykö kyseinen kaksikko nostamaan tasoaan entisestään? (Allen taitaa tosin olla loukkaantuneena).
Järki sekä sydän sanoo Blackhawks in 6. Kokemus voittamisesta, paremmat kärkiäijät sekä maalivahtipeli tuovat ratkaisun.
Aika vasurilla tehty ennakko ja avaus, joten estradi on teidän.