St. Louis Blues (2.) – Chicago Blackhawks (3.), Central 1. kierros

[Petro]

Itse asiassa mietin pitäisikö esimerkkinä puolikuntoisesta pelaajasta käyttää juuri Tarasenkoa. Aika selvää on, että hän pelaa sarjassa. Eri asia on, missä kunnossa hänen kätensä on.

Kun Tarasenkon vahvuuksiin kuuluu eittämättä laukaus, niin kuinka paljon hänestä on hyötyä, jos käsi ei vielä ole tervehtynyt niin, että se sillä voi ampua tarasenkomaisia rannareita. Loukkaantumisissa on aina sekin puoli, mitä ominaisuutta ne heikentävät. Käteen kohdistunut vamma on melkein Tarasenkon pelin kannalta se pahin mahdollinen, koska se vaikuttaa potentiaalisesti niin paljon laukaukseen.

Totta, nähtäväksi jää millaisessa kunnossa Tarasenko on ja pääseekö vauhtiin mukaan vai ei.

Harjoitukset käynnissä seuraavin ketjukoostumuksin:

Ott-Steen-Backes
Schwartz-Sobotka-Tarasenko
Morrow-Roy-Reaves
Porter-Lapierre-Cracknell

Bouwmeester-Pietrangelo
Jackman-Shattenkirk
Leopold-Polak

Miller
Elliot

Berglund ja Oshie siis sivussa. Toivottavasti 2. kenttää tosiaan nähdään huomenna tuossa koostumuksessa, sen verran hyvä oli kauden aikana.

 

[lunde]

Sarjan avausottelun alkuun on enää vain reilut kuusi tuntia. Kysymysmerkkejä nostavaa sarjaa onkin jo tutkailtu useamman kirjoittajan toimesta sen verran kuin tässä epäselvässä tilanteessa se on mahdollista. Sen sijaan joukkueiden yhteistä pitkää historiaa ei ole vielä ehditty ruotia. Alla jonkinlainen lyhyt oppimäärä aiheesta.

Urallaan molempia joukkueita valmentanut Joel Quenneville esitti heti alkuun mielenkiintoisen kysymyksen, joka kertoo Central-divisioonan tasosta aika paljon:

“What was the last team with 107 points that had to open the playoffs on the road?”

EDIT: Q:n retoriseen? kysymykseen löytyi vastaus: 2006–2007 kaudella sekä Sharks (5.) että Stars (6.) keräsivät tasan 107 pistettä joutuakseen kuitenkin aloittamaan pudotuspelit vieraskentältä.


Blackhawks-historioitsija Bob Verdi on jälleen kerran kirjoittanut napakan yhteenvedon tämän rivalryparin pudotuspelikohtaamisista.

Alla lisäksi vielä osittain samoja huomioita ja osittain eri asioita.

44 kautta kestänyt rivalry

Bluesilla ja Blackhawksilla on pitkä yhteinen historia naapurimetropolien kilpakumppaneina. Original Six -aikakauden lopettaneen vuoden 1967 suuren laajennuksen jälkeen Blues pelasi kolme ensimmäistä kauttaan laajennusjoukkueiden West-divisioonassa, kun Blackhawks jatkoi O6-joukkueiden East-divisioonassa. Blues voitti jokaisella kaudella oman divisioonansa sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä ja eteni aina Stanley Cup -finaaleihin asti. Kivikovat Canadiens (-68 sekä -69) ja Bruins (-70) eivät kuitenkaan hävinneet finaaleissa yhtään ottelua Bluesille. 12 joukkueen NHL laajeni syksyllä 1970 Buffalo Sabresilla ja Vancouver Canucksilla, jotka sijoitettiin East-divisioonaan. Joukkueiden lukumäärän tasaamiseksi Blackhawks siirrettiin samalla West-divisioonaan ja tuo oli samalla yritys kaventaa divisioonien luonnollista tasoeroa, joka oli O6- ja laajennusjoukkueiden välillä. Tuosta lähtien Blues ja Blackhawks ovat pelanneet samassa divisioonassa (West 70-74, Smythe 74-81, Norris 81-93, Central 93-). NHL:n divisioonamuutoksia vuodesta 1967 lähtien voi katsella Puck Daddyn kätevästä taulukosta. Kauden 04-05 työsulku poislukien ja kuluva sesonki mukaanlukien kausia on siis kertynyt samassa divisioonassa yhteensä 44.

11. hetki – 10 sarjaa takana

Pudotuspeleissä seurat ovat kohdanneet kymmenen sarjan verran. Blackhawksin pudotuspelisarjojen listalla tuolla noustaan kolmanneksi (Canadiens 17, Red Wings 16) ja Bluesin pudotuspelihistoriassa toiseksi (North Stars / Stars 12). Hawks on voittanut sarjoista seitsemän, joskin Bluesilla on kaksi viimeisintä voittoa keväiltä -93 ja -02. Seitsemän sarjoista on vuosien 1982-1993 väliltä, jolloin kaksi ensimmäistä kierrosta ratkaistiin divisioonien sisällä hieman nykyiseen tapaan. Samaan aikakauteen osui myös molempien seurojen pitkät playoff-putket: Blackhawks 28 kautta (keväästä 1970 kevääseen 1997) sekä Blues 25 kautta (keväästä 1980 kevääseen 2004). Edellisistä sarjoista on kuitenkin päässyt vierähtämään aikaa, sillä Blackhawks selvisi pudotuspeleihin kymmenen pelatun kauden aikana vain kerran (2002 Blues) kevään 1998 ja kevään 2008 välillä. Yhden kevään vei 04-05 työsulku mennessään. Blues selvisi niin ikään vain kerran (2009 Canucks) pudotuspeleihin kuuden kauden aikana keväästä 2006 kevääseen 2011. Bluesin peitonnut Canucks oli tuona keväänä osallisena luomassa kolmen peräkkäisen pudotuspelikevään kuumaa rivalrya Blackhawksin kanssa.

Joukkueiden keskinäinen pudotuspelihistoria

1973 QUARTERFINALS               [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 4-1, outscoring St. Louis 22-9.
1980 PRELIMINARY ROUND           [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 3-0, outscoring St. Louis 12-4.
1982 DIVISION FINALS             [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 4-2, outscoring St. Louis 23-19.
1983 DIVISION SEMIFINALS         [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 3-1, outscoring St. Louis 16-10.
1988 DIVISION SEMIFINALS         [COLOR="Blue"]St. Louis[/COLOR] won 4-1, outscoring Chicago 21-17.
1989 DIVISION FINALS             [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 4-1, outscoring St. Louis 19-12.
1990 DIVISION FINALS             [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 4-3, outscoring St. Louis 28-22.
1992 DIVISION SEMIFINALS         [COLOR="Red"]Chicago[/COLOR] won 4-2, outscoring St. Louis 23-19.
1993 DIVISION SEMIFINALS         [COLOR="Blue"]St. Louis[/COLOR] won 4-0, outscoring Chicago 13-6.
2002 WESTERN CONF. QUARTERFINALS [COLOR="Blue"]St. Louis[/COLOR] won 4-1, outscoring Chicago 13-5.

kevät 2002

2002 Konferenssin nelonen Blues vei sarjan voitoin 4–1, vaikka lännen viitonen Blackhawks yllättikin ottamalla vierasvoiton avausottelusta. Quennevillen valmentamassa Bluesissa luisteli sellaisia legendoja kuin Pavol Demitra, Keith Tkachuk, Al MacInnis, Chris Pronger, Ray Ferraro, Doug Weight, Scott Mellanby sekä nuori lupauksia, kuten Barret Jackman ja Daniel Corso. Torjuntavastuun kantoi Brent Johnson. Pimeän keskiajan keskellä yksittäisen visiitin pudotuspeleihin tehneen Blackhawksin ruorissa oli Sutterin veljeksistä Blues-ikoni Brian, jonka numero #11 roikkuu Scottrade Centerin katossa. Blackhawks oli sekoitus uransa ehtoopuolella olevia NHL-ikoneita ja nuoria NHL-lupauksia, kuten Phil Housley, Steve Thomas, Bob Probert, Alex Zhamnov, Tony Amonte, Michael Nylander, Steve Sullivan, Mark Bell, Kyle Calder sekä uransa ainoan 82 ottelun kauden pelannut Eric Daze. Päätorjuntavastuun kantoi niin ikään quebeciläinen Jocelyn Thibault. Bluesin kausi päättyi toisella kierroksella 4–1 voitoin mestaruuteen asti marssinutta Red Wingsia vastaan.

kevät 1993

Myös kevään 1993 sarja on kuuluisa, vaikka Norris-divisioonan nelonen Blues veikin sarjan vastustamattomasti 4–0-voitoin. Joukkueiden välillä oli kiehunut erityisesti 1991 St. Patrick's Day Massacren jälkeen. Tähtiä vilissyt Blackhawks oli edellisenä keväänä voittanut Bluesin kuudessa ottelussa ja raivannut tiensä aina Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta Jeremy Roenick, Chris Chelios, Steve Larmer, Brent Sutter, Michel Goulet, Stephane Matteau, Stu Grimson sekä Christian Ruuttu jäivät tuolla kertaa aseettomiksi suoraan neljässä ottelussa. Maalivahti Ed Belfour purki tappion katkeran kalkin aiheuttamalla melkoista tuhoa vieraspukuhuoneessa ratkaisevan jatkoaikamaalin jälkeen. Kuinka ollakaan Hull oli hääräämässä maalivahdinalueen tuntumassa aivan kuin kuusi vuotta myöhemminkin. Bluesin joukkue oli niin ikään nimekäs, kun hyökkäyksessä tekivät tuhoa Craig Janney, Brett Hull, Brendan Shanahan ja Nelson Emerson. Omassa päädyssä loistivat puolustaja Jeff Brown sekä maalivahti Curtis Joseph. Bluesin kausi päättyi tälläkin kertaa toisella kierroksella. Maple Leafs vei seitsemänteen otteluun venyneen sarjan päästääkseen lopulta kärsimään konferenssifinaaleissa Kerry Fraserin kohtalokkaasta tuomarivirheestä.

St. Louis Blues – "Dollar Billin" oikusta NHL-joukkueeksi

Mielenkiintoisen lisän joukkueiden väliseen historiaan tekee seikka, että St. Louisissa ei välttämättä pelattaisi NHL-kiekkoa ilman Blackhawksin surullisen kuuluisaa omistajaa William "Dollar Bill" Wirtziä. 1967 laajennusjoukkueita valmistellessa kuudes paikka oli jo menossa Baltimoreen, mutta Wirtz sai kuitenkin pelattua viimeisen paikan St. Louisiin, vaikka paikkakunnalta ei oltu edes tehty virallista hakemusta laajennuspaikan anomisesta. Wirtzillä oli tapana suojella itsekkään mustasukkaisesti Blackhawksin etuja markkina-alueellaan, mutta tuolla kertaa taka-ajatuksena oli saada kaupattua vähäisellä käytöllä oleva ja huonokuntoinen St. Louis Arena uudelle seuralle. Lopulta Solomonit innostuivat perustamaan Bluesin ja NHL:n asettamien ehtojen mukaisesti he ostivat myös ränsistyneen St. Louis Arenan Wirtziltä. Blues pelasi vanhassa ladossa vuoteen 1994 asti, jolloin nykyinen Scottrade Center (alkujaan Kiel Center) valmistui.

 

[Tiedote]

Lyhyesti:
Mikä on Bluesin loukkaantumistilanne kun sarjaan lähdetään tänään? Mahdollinen kokoonpano tänään? Kiitos.
Hieman vasemmalla silmällä tuli seurattua tuo runkosarjan loppu, joten tätä ketjua lukemalla selvisi nämä Bluesin loukkaantumiset, jotka osittain johtivat tuohon loppukauden sukellukseen. Toivottavasti saadaan tästä kunnon tasainen sarja aikaan!

 

[secord]

Hienoa työtä taas lunde! Kevät -93 on vielä hyvin muistissa ja eikä mitenkään hyvänä sellaisena. Pettymys oli melkoinen, kun taustalla oli kuitenkin tosiaan finaalit edellisenä keväänä. Blackhawks oli selvä ennakkosuosikki ja sitten tulee täysi tyrmäys.

Tällä kertaa selvää suosikkia ei ole. Toivottavasti sarjasta tulee hyvätasoinen ja katsojille tarjotaan hyvää viihdettä. Tai no, jos jomman kumman pitää sukeltaa niin ole hyvä Blues!

Edit. Versteeg "ansainnut" paikan ykkösketjusta. Q:n aivoituksia on kyllä välillä vaikea ymmärtää. Toivottavasti onnistuu ja meikäläinen näyttää taas hölmöltä.

 

[Ranksu]

Lyhyesti:
Mikä on Bluesin loukkaantumistilanne kun sarjaan lähdetään tänään? Mahdollinen kokoonpano tänään? Kiitos.
Hieman vasemmalla silmällä tuli seurattua tuo runkosarjan loppu, joten tätä ketjua lukemalla selvisi nämä Bluesin loukkaantumiset, jotka osittain johtivat tuohon loppukauden sukellukseen. Toivottavasti saadaan tästä kunnon tasainen sarja aikaan!

Nuottien kokoonpano:

[COLOR="Blue"]Ott - Backes - Steen
Schwartz - Sobotka - Tarasenko
Morrow - Roy - Reaves
Porter - Lapierre - Cracknell

Jboy - Pietro
Jackman - Shattenkirk
Leopold - Polak

Miller[/COLOR]

Chicagon kokoonpano:

[COLOR="Red"]Vertsteeg - Toews - Saad
Sharp - Handzus - Hossa
Bickell - Shaw - Kane
Bollig - Kruger - Smith

Keith - Seabrook 
Oduya - Hjalmari 
Leddy - Roszival

Crawford[/COLOR]

Oshie ja Berglund eivät pelaa ensimmäisessä pelissä.

He deserves an awful lot of credit. He did the double-extra duty to be physically conditioned to be ready to play. Look, this is going to be a significant challenge for him because he's never played in (many) playoff games. Secondly, he's missed a lot of time. We understand that part. But between the training staff and his commitment to conditioning ... he himself deserves an awful lot of credit. He has worked extra hard to be in the best shape of his life right now.

Tarasenko tulee takaisin siis ensimmäiseen peliin, viimeksi Tarasenko viimeksi pelasi 15.3 Nashvilleä vastaan milloin hänen kätensä murtui.

Loppuun pieni fiilistely tulevaan otteluun.

Let's Go Blues

 

[lunde]

GAME 1 - 17.4.2014 Chicago @ St. Louis: 3-4 (3OT / 100:26)

Ennakkoon hypetetty rivalry-kohtaaminen sai maratonalun, kun ratkaiseva maali syntyi yli 100 minuutin pelaamisen jälkeen. Ensimmäisessä erässä nähtiin viisi maalia. Sen jälkeen kotijoukkueen tasoitus kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Ratkaisevaa osumaa saatiin odottaa jälleen yli 40 minuuttia, mutta ottelu oli tästä huolimatta koko ajan jännittävä ja viihdyttävä.

Blues

29 Ott - 42 Backes - 20 Steen
9 Schwartz - 17 Sobotka - 91 Tarasenko
10 Morrow - 12 Roy - 75 Reaves
32 Porter - 40 Lapierre - 79 Cracknell

19 Bowmeester - 27 Pietrangelo
5 Jackman - 22 Shattenkirk
33 Leopold - 46 Polak

39 Miller 39/42 - 92,9%
(1 Elliott)

Blackhawks

23 Versteeg - 19 Toews - 20 Saad
10 Sharp - 26 Handzus - 81 Hossa
29 Bickell - 65 Shaw - 88 Kane
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 32 Roszival

50 Crawford 48/52 - 92,3%
(31 Raanta)

Ensimmäisessä erässä Blues sai juuri sen, mitä kuusi ottelua putkeen hävinnyt joukkue tarvitsee: hyvän alun. Isäntien avausmaali syntyikin ennen viiden minuutin rajan rikkoutumista. Sharp lähti hieman huolimattomasti omalta alueelta vaihtoon ja Handzus kaatui laidassa. Tämän loi hetkellisen miesylivoiman Bluesille ja Cracknell siirsi Rozsivalin edestä kiekon maaliin: 1–0. Erän ensimmäinen puolikas oli selkeästi isäntien hallussa. Jälkimmäisellä puolikkaalla peli tasoittui. Erän puolivälin mainoskatkon jälkeen Hawks sai pidettyä kiekkoa ja Saad toi oikeaa laitaa kiekon ylös. Hetken päästä keskelle syntyi syöttölinja ja toiselta laidalta löytyi B-pisteelle noussut Oduya, joka laukoi kiekon Millerin ohi: 1–1. Jackman sai 13 minuutin kohdalla estämisjäähyn, kun Seabrook kaatui hieman helpon näköisesti jäähän. Hawks-ylivoima piti kiekkoa lähes koko jäähyn ajan kotipäädyssä ja 18 sekuntia ennen jäähyn loppua juuri Seabrook jatkoi oikealta B-pisteeltä onetimerilla Versteegin maalin takaa lähettämän syötön Blues-maaliin: 1–2. Vierasjohto ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun isäntien Tarasenko päätti klap-klap-kuvion Crawfordin taakse: 2–2. Sharp otti poikittaisella vieraiden ensimmäisen jäähyn 16 minuutin kohdalla. Blues ei kuitenkaan päässyt Royn tolppalaukausta lähemmäksi. Heti jäähyn päättymisen jälkeen Toews syötti Kanen läpiajoon ja Miller oli varjoa nopeamman rannelaukauksen edessä voimaton: 2–3. Viihdyttävä avauserä päättyi näihin numeroihin.

Toinen erä alkoi yhtä vauhdikkaana kuin avauseräkin. Neljän minuutin jälkeen Hawks sai kolme vaarallista maalipaikkaa, mutta isännät säästyivät takaiskuilta. Viiden minuutin kohdalla tullut Leopoldin koukkausjäähy näyttikin vääjäämättömältä. Hawks-ylivoima ei kuitenkaan pystynyt pitämään painetta alueella ja Blues selvitti jäähyn. Seitsemän minuutin jälkeen pitkä jäi viheltämättä ja Crawford joutui venymään desperation saven avulla Tarasenkon laukauksen eteen. Tämän jälkeen pelin tempo laski hieman ja joukkueet tiivistivät puolustuspeliään. 11 minuutin jälkeen Versteeg otti turhan kampitusjäähyn keskialueella, mutta Blues ei onnistunut tälläkään kertaa sisäänvienneissä, eikä Hawks-päätyyn muodostunut riittävää painetta ylivoiman lopun maalipaikasta huolimatta. Jäähyn päättymisen jälkeen Crawford esitti jälleen huipputorjunnan toisesta aallosta tulleen Ottin laukauksen eteen. Erän loppu pelattiin enimmäkseen Hawks-päädyssä, mutta vaaralliset maalipaikat olivat vähissä.

Kolmannen erän alussa nähtiin molemmissa päissä muutama hyvä maalipaikka. Hawks ei jäänyt peruuttelemaan maalin johdossa, vaan peli virtaili vauhdikkaasti päästä päähän. Viiden minuutin jälkeen laituri-Krüger syöksyi oman pään aloituksen jälkeen ensimmäisenä kiekkoon ja Backes joutui koukkaamaan jäähyaition kautta. Hawksin kakkosyv syötteli hyvin, mutta hyvin liikkunut Blues-neliö peitti linjat laukomiseen. Lapierre laukoi tolppaan jäähyn päätyttyä ja Hjalmarssonin pommi Backesiin käynnisti molemmin puolin taklauskilpailun. Peli vihellettiin lopulta poikki kahdeksan minuutin jälkeen Reavesin kampitusjäähyn vuoksi. Hawks-ylivoima loppui kuitenkin lyhyeen, kun Kanen maila nousi Pietrangelon kasvoihin. Crawford joutui venymään tasavajaalla Sobotkan kurotuksen eteen. Hawks joutui pelaamaan tasavajaan jälkeen lyhyen alivoiman väsyneillä pelaajilla, mutta vierasjohto kesti. Blues painoi 15 minuutin jälkeen paineen Hawks-päätyyn. Vääjäämätön tapahtui 18 minuutin jälkeen, kun Hawks ei saanut purettua kiekkoa alueeltaan. Schwartzin rystylaukaus upposi lopulta Crawfordin patjojen välistä maaliin: 3–3. Hitchcock otti hieman yllättäen tässä vaiheessa aikalisän. Viimeiset minuutin kuluivat maaleitta ja ratkaisu siirtyi jatkoajalle.

Ensimmäisen jatkoerän avausminuutit pelattiin Hawks-hallinnassa. Kolmen minuutin jälkeen myös Blues sai muutaman maalipaikan. Quenneville käytti aikalisän, kun Hawks joutui turvautumaan pitkään kiekkoon. Peli jatkui tasaisena, mutta vierasjoukkue hallitsi kiekkoa ehkä lievästi enemmän. Erän puolivälin jälkeen Blues jäi muutamaksi minuutiksi jumiin omalle puolustusalueelle, mutta vieraat eivät pystyneet hyödyntämään myllyä. Hetken päästä Crawford joutui venymään huipputorjuntaan, kun Tarasenko oli taas pahanteossa. 13 minuutin kohdalla Sobotka laukoi kiekon katsomoon ja Hawks pääsi viidettä kertaa ylivoimalle. Vieraiden ylivoima pyöri alkuun vaarallisesti, mutta Blues selvitti jäähyn. Oduya peruutti ylivoiman lopulla suoraan Blues-jäähyaition avointa ovea päin ja näytti satuttavan itseään hieman. 18 minuutin kohdalla Blues nelonen löi pitkän ja Toewsin ketju pääsi melkein tekemään maalin. Lapierre blokkasi kiekon maalialueella Millerin takana. Hetken päästä kiekko kilahti Crawfordin takana. Ott huitoi samassa vaihdossa mailalla takaapäin Toewsia, joka kiemurteli vaihtopenkillä kivusta saatuaan iskun suojaamattomaan polvitaipeeseen.

Toinen jatkoerä näytti alun perusteella noudattavan samaa kaavaa kuin edellinenkin. Hawks piti kiekkoa ja Blues panosti teräviin vastahyökkäyksiin. Tilanne tasaantui ajan myötä. Polak ja Reaves teloivat Toewsia jälleen viiden minuutin kohdalla ja Hawks pääsi ylivoimalle. Silmäkulmansa avannut ja pökertyneen näköinen Toews jäi ylivoiman alussa vaihtopenkille. Kiekko kävi jäähyn aikana päätyverkossa, mutta Blues selvisi ilman toista rangaistusta, koska kiekko otti osumaa matkalla. Blues selvitti myös jäähyn. Erän puolivälissä Blues vetäytyi taas kuoreensa ja antoi aloitteen vieraille. Shaw roikkui Lapierren paidassa 12 minuutin jälkeen ja Blues pääri vuorostaan ylivoimalle. Blues-ylivoima pyöri vaarallisesti ja Pietrangelo huitaisi avopaikassa kiekon ohi, mutta Shaw'n turha jäähy ei kostautunut. 17 minuutin kohdalla Handzus syötti Sharpin läpiajoon, mutta Miller kesti.

Kolmatta jatkoerää ei tarvinnut pelata kauan. Steen nosti kiekon Hawks-maaliin jo 26 sekunnin pelaamisen jälkeen. Hawks-puolustus meni hetkellisesti sekaisin blokkauksen jälkeen pomppineesta kiekosta ja Ott sai jatkaa kiekon vapaana olleelle Steenille: 4–3.

Huomioita

Bluesin kannalta erittäin tärkeä voitto kuuden tappion jälkeen ja erityisesti vielä ensimmäisessä kotiottelussaan. Tappio syö varmasti Hawks-leirissä, mutta toisin päin vaikutus olisi varmasti ollut musertavampi. Kolmannen erän lopun peruuttelu kostautui vieraille nyt turhan kalliisti.

Peli oli pitkästä kestostaan huolimatta viihdyttävää katsottavaa. Ajoittain pulpahdellut fyysisyys ei kuitenkaan lähtenyt hanskasta ja ottelu oli enimmäkseen varsin siisti. Toewsia vastaan tuntuu olevan eri säännöt pudotuspeleissä, mutta siihen alkaa jo tottua näiden vuosien jälkeen.

Kolmanteen jatkoerään venynyt ottelu on nyt Bluesin jatkoaikahistorian pisin peli.

Twitter / drosennhl

This is the Blues first triple-OT playoff game in franchise history. Their longest OT playoff game previously went 37:07 (April 7, 1984).

[B]CHI-STL    1st	  2nd    3rd     OT   2. OT  3. OT   TOT[/B]
Goals      3-2    0-0    0-1    0-0    0-0    0-1    3-4
SOG        7-11   8-3    6-14  14-10   7-12   0-2   42-52
Faceoffs  14-9   16-11  12-8   12-9    8-9    0-1   62-47
Hits       4-6    4-9    9-13   5-6    5-8    0-0   27-42
Blocks     1-5    8-1    2-5    2-10   9-5    0-0   22-28

[B]CHI-STL Shot report[/B]
42-52 SOG 
28-22 Blocked
14-29 Missed  
84-103 Total attempts

Bluesin peliajat

29 Ott (30:27) - 42 Backes (33:33) - 20 Steen (35:07)
9 Schwartz (33:15) - 17 Sobotka (30:34) - 91 Tarasenko (23:52)
10 Morrow (16:36) - 12 Roy (18:07) - 75 Reaves (10:18)
32 Porter (19:01) - 40 Lapierre (22:51) - 79 Cracknell (17:59)

19 Bowmeester (29:16) - 27 Pietrangelo (43:42)
5 Jackman (32:10) - 22 Shattenkirk (34:38)
33 Leopold (27:27) - 46 Polak (30:35)

Blackhawksin peliajat

Versteeg (28:35) - Toews (32:11) - Saad (28:03)
Sharp (29:05) - Handzus (25:29) - Hossa (29:07)
Bickell (19:04) - Shaw (24:08) - Kane (28:04)
Bollig (15:30) - Krüger (18:49) - Smith (15:27)

Keith (40:33) - Seabrook (36:44)
Oduya (35:40) - Hjalmarsson (39:38)
Leddy (21:25) - Roszival (20:30)

Game 1 CHI@STL - Shiftchart.com

Blues pystyi jakamaan puolustajien peliajan hieman tasaisemmin kuin Hawks, joka kuormittaa TOP 4-puolustajia huomattavan paljon. Pietrangelolla tosin isoimmat minuutit. Hawks sen sijaan jakaa hyökkääjien osalta peliajan hieman tasaisemmin. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä peluuttaminen kehittyy sarjan edetessä. Hawksilla on ainakin reservissä enemmän NHL:ssä kannuksensa jo ansainneita (ehjiä) pelaajia. Quennevillen idea jakaa Hawksin neljä tähtihyökkääjää kolmeen ketjuun ei vielä näyttänyt olevan ylivertainen, eikä surkea ratkaisu.

Event Summary - Final (lopullinen tilastolomake NHL.comissa)

 

[SaucerPass]

Olipa huikea avaus tälle sarjalle. Täysin samaa mieltä Lunden kanssa siitä, että Bluesille oli äärimmäisen tärkeää voittaa tämä peli kaiken sen jälkeen, mitä tapahtui runkosarjan lopussa.

Hienoa sarjan kannalta, että aika moni Bluesin tervehtyneistä pelaajista näytti myös suhteellisen terveeltä. Tärkeintä oli toki se, että Miller otti muutaman todella ison pelastuksen, joita Blues tulee tarvitsemaan. Isoin tekijä sarjan kannalta ilman muuta.

Blues ei jättänyt kovin montaa taklausmahdollisuutta käyttämättä. Saa nähdä, miten niiden vaikutus näkyy, kun sarja etenee. Selvää on, että taidollisesti Bluesilla ei ole mitään jakoa Hawksia vastaan. Vaikka Blues tänään pelin veikin, niin en edelleenkään näe, että Hawks tätä sarjaa häviäisi.

Siinä missä Hawksilla on paljon taitoa hyökkäyksessä, Bluesilla on rouhijoita ja ärsyttäjiä useamman joukkueen tarpeisiin. Pakko kai Steve Ott on nostaa esille. Suu käy koko ajan, ja kaikki pikkusikailut kuuluvat pelikirjaan. Onnistui mm. huitomaan Toewsiä suhteellisen härskisti jaloille ilman, että yksikään tuomari huomasi rikkeen kovuuden. Ottin illan kruunasi tietysti komea jättö Steenin ratkaisumaaliin.

 

[lunde]

Lisää Game 1 tilastoja

Edellisessä viestissä tuli 10 000 merkin raja vastaan, joten jatketaanpa tilastojen merkeissä tänne.

Ottelun Advanced Statseja ExtraSkater.comissa

Graafinen esitys ottelun vaihdoista ShiftCart.comissa

Peluutukset tasakentällisin (ExtraSkater.com)

27.3 Backes - Toews 13.0 / Oduya 19.5 - Hjalmarsson 19.1
24.8 Sobotka - Handzus 9.9 / Keith 16.1 - Seabrook 14.8.
14.1 Roy - Krüger 5.2 & Shaw 4.0 / Hjalmarsson 5.8 - Oduya 4.9 & Rozsival 5.2 - Leddy 4.5
19.3 Lapierre - Shaw 6.9 & Handzus 5.5 / Rozsival 9.8 - Leddy 8.8 & Keith 7.7 - Seabrook 6.8

24.7 Toews - Backes 13.0 / Pietrangelo 17.8 - Bowmeester 12.3
21.2 Handzus - Sobotka 9.9 / Jackman 10.5 - Shattenkirk 8.9
20.8 Shaw - Lapierre 6.9 & Sobotka 6.4 / Shattenkirk 10.9 - Jackman 7.9 & Leopold 8.8 - Polak 8.7
14.5 Krüger - Roy 5.2 & Backes 4.8 / Polak 6.9 - Leopold 6.1

Power Play
CHI 1/6, 10:25, 5 SOG
STL 0/4, 06:42, 9 SOG

Blues Power Play

PP1: 9 Schwartz - 17 Sobotka - 42 Backes / 22 Shattenkirk - 20 Steen
PP2: 10 Morrow - 12 Roy - 91 Tarasenko / 19 Bowmeester - 27 Pietrangelo

Blackhawks Power Play

PP1: 65 Shaw - 19 Toews - 88 Kane / 2 Keith - 10 Sharp
PP2: 23 Versteeg - 20 Saad - 81 Hossa / 8 Leddy - 7 Seabrook

Blues Penalty Kill

20 Steen - 42 Backes
9 Schwartz - 17 Sobotka
29 Ott - 40 Lapierre

19 Bowmeester - 27 Pietrangelo
5 Jackman - 46 Polak

Blackhawks Penalty Kill

16 Krüger - 26 Handzus
81 Hossa - 19 Toews

2 Keith - 4 Hjalmarsson
27 Oduya - 7 Seabrook

[B]Faceoffs	EV 		PP	 	SH	 	TOT[/B]
CHI		55/91 (60%) 	5/11 (45%) 	2/7 (29%) 	62/109 (57%)
STL		36/91 (40%) 	5/7  (71%) 	6/11 (55%) 	47/109 (43%)

Toews   21/32 (66%)		Backes    14/27 (52%)
Handzus 13/24 (54%)		Lapierre   6/21 (29%)
Shaw     9/22 (41%)		Sobotka	   9/19 (47%)
Smith   10/16 (63%)		Roy	   5/19 (26%)
Krüger   5/7  (71%)		Ott	   7/10 (70%)
Sharp    1/4  (25%)		Steen      4/9  (44%)
Saad     3/3  (100%)		Schwartz   0/2  (0%)
Kane     0/1  (0%)		Porter     1/1  (100%)
				Cracknell  1/1  (100%)

Aloitustilastot tarkemmin NHL.comissa. Liitetiedostoina vielä samat tilastot jokaisen erän jälkeen.

 

[secord]

Lunde on ainakin selvästi playoff-moodissa. Hienoa! Eipä tuohon mitään lisättävää ole. Hieno alku hienolle sarjalle, mutta kirvelevä tappio kylläkin näin Hawks-fanin kannalta. Seuraavassa pelissä pitäisi se kotietu käydä varastamassa. Blackhawks teki siis kaikki maalinsa ensimmäiseen erään ja veti maalitta seuraavat neljä kokonaista.

 

[larzzon]

En peliä katsoessa kiinnittänyt huomiota, mutta tilastojen perusteella aloitukset menivät aika selkeästi Hawksille ja vielä vierasottelussa. Selittänee osiltaan sen, miksi Hawks oli ottelussa huomattavasti enemmän kiekossa, eikä lupaa Bluesille hyvää jatkoa ajatellen, jos otteet pisteellä eivät kohene.

Tälläiset pitkät ottelut ovat omiaan syömään pelaajien terävyyttä, tietysti peliaikojen vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että ottelutapahtuma venyy pitkäksi ja palautuminen ei pääse alkamaan riittävän nopeasti. Tässä sarjassa ei tietenkään haittaa, koska tilanne on sama molemmille, mutta ei näitä maratonotteluita kovin montaa keväällä kannata pelata. Mieluummin kuuden pelin sijaan seitsemän kuin kuudennessa tuplat.

 

[Ranksu]

Chicago @ Nuotit 3-4 3rd OT

Huikea peli näköjään ollut. Olin fiksu ja ajattelin ottaa pienet päikkärit klo 01-03, mutta ylläripylläri herään 2 OT aikana vasta. Meni 5min tajuta kun katsoo kelloa 06.30 ja chi - stl peli on käynnissä.

Ei ole suurempia puhuttavaa pelistä siis, mutta 1 erän nähneenä Schwartz - Sobotka - Tarasenko oli energinen ja halukas kulmissa. Tarasenkolla kyllä luistin kulki, nyt voi huudella mikä merkitys Tarasenkolla on tähän joukkueeseen tai mikä merkitys eräillä loukkaantumisilla?

Tärkeintä, että Miller vei Crawfordia 100-0 tässä pelissä ja viimeinen silaus löytyi nuottien viisikkopuolustuksesta, jokainen jätkä menee kiekon edelle eikä sektorista löydy tilaa. Backesin peli oli hidasta ja monessa tilanteessa kaveri ei 'täpissyt' samalla tavalla kuin ennen loukkaantumista. Varmasti kovat napit alla ennen pelejä, että pystyy pelaamaan ja tuska näkyy kaverin silmistä ja kaikista eleistä, mutta ei ole vammaa mikä voisi tämän isännän pitää poissa tärkeimmistä peleistä.

Nyt voi hyvillä mielin lähteä lauantai-ilta otteluun kun apina on tiputettu selästä. Tämä voitto antaa nyt nuoteille mielettömän ison boostin.

Tässä vielä Chi @ Stl ja Charles Glennin hoilaus.

Hitchin pressi ja Millerin haastattelu voitokkaan pelin jälkeen.

Let's Go Blues!!

 

[Dissonanssi]

Mukava nähdä, että Miller ja Ott ovat ottaneet kunnolla roolia St.Louisissa. Millerkin otti aika helvetin monta tärkeätä torjuntaa, ja varmasti rupeaa viimeistään nyt osoittamaan sen, minkä vuoksi miehestä kannatti kova hinta maksaa.

Ott on ehkä huonoimpia viimeistelijöitä saamiinsaa paikkoihin nähden, mutta silti arvokas pelaaja. Voittomaalissakin ymmärsi onneksi kääntää kiekon Steenille, eikä lähteä itse ampumaan. :)

 

[lunde]

Tärkeintä, että Miller vei Crawfordia 100-0 tässä pelissä ja viimeinen silaus löytyi nuottien viisikkopuolustuksesta, jokainen jätkä menee kiekon edelle eikä sektorista löydy tilaa.

Mielestäni ei voi sanoa, että Miller vei Crawfordia 100-0, vaikka Blues-vahti olikin todennäköisesti suurin yksittäinen tekijä, jonka vuoksi kotijoukkue pelasi vielä voitosta kolmannessakin jatkoerässä. Toki Ryan voitti maalivahtien taistelun jo ihan yksinkertaisellakin matematiikalla, kun taakse meni yksi maali vähemmän. Molemmat maalivahdit päästivät taakseen myös muutaman maalin, jota haluaisivat varmasti yrittää torjua uudestaan. Nuo näkee vaikka maalikoosteen katsomalla.

Muutamassa kriittisessä paikassa Miller piti isännät yhden maalin päässä tai tasoissa jatkoajalla. Samaa voi sanoa Crawfordistakin, jonka ansioista vieraiden maalin johto kesti kolmannen erän viimeisille minuuteille asti. Viime hetken tasoitus menee kyllä osittain Coreyn piikkiin, vaikka tilanne tulikin yllättäen, kun kenttäpelaajat epäonnistuivat muutaman kerran putkeen purkukiekoissa.

Toisen erän alussa Miller piti muutaman minuutin ajan Bluesia pystyssä. Samoin toisen jatkoerän lopulla Sharp olisi voinut päättää pelin läpiajosta. Crawfordin ilmiömäisin torjunta tuli niin ikään toisessa erässä Tarasenkon avopaikkaan.

Muutama Crawfordin huipputorjunta:

Corey Crawford Save on Vladimir Tarasenko (07:32/2nd) - NHL VideoCenter
Corey Crawford Save on Steve Ott (14:36/2nd) - NHL VideoCenter
Corey Crawford Save on Chris Porter (12:36/OT) - NHL VideoCenter

Muutama Millerin huipputorjunta:

Ryan Miller Save on Patrick Sharp (04:14/2nd) - NHL VideoCenter
Ryan Miller Save on Nick Leddy (04:26/2nd) - NHL VideoCenter
Ryan Miller Save on Brent Seabrook (11:32/OT) - NHL VideoCenter
Ryan Miller Save on Patrick Sharp (17:20/2nd OT) - NHL VideoCenter

Itse asiassa Crawfordille kertyi enemmän torjuntoja ja Miller pääsi esittämään highlight-torjuntoja niillä hetkillä, kun Bluesin tiukka viisikkopuolustus petti. Crawfordilta on nähty oikeitakin sulamisia, eikä peliä voi oikein pitää epäonnistuneena, jos yli 50 torjuntaa kerännyt maalivahti on antanut joukkueelleen mahdollisuuden pelata voitosta vielä 100 minuutin kohdalla.

Tämä ei liity niinkään enää maalivahteihin, mutta TSN Game Trackeria katsoessa huomaa sellaisen eron, että Blackhawksille aukesi maalintekosektorilta enemmän laukaisupaikkoja. Tosin kotijoukkuetta vähemmän "metrin päässä maalista", mikä ei yllätä pelitapojen erot tietäen. Blues teki kaikki maalit maalivahdinalueen rajalta, mutta muuten Hawks päästi kotijoukkueen laukomaan enimmäkseen vain hyökkäysalueen reunoilta. Blues sai maalin edestä eniten paikkoja avauserässä, jossa Hawks blokkasi vain yhden laukauksen. Tuon jälkeen tilanne korjaantui, vaikka tasoitus- ja voittomaalit pääsivätkin syntymään myös lähietäisyydeltä.

 

[valkeaori]

Osaakohan joku kertoa, että miksi Bouwmeester ei pelannut ollenkaan toisessa jatkoerässä? Tuskin miestä ainakaan penkitettiin koko erän ajaksi.

 

[juhna]

Osaakohan joku kertoa, että miksi Bouwmeester ei pelannut ollenkaan toisessa jatkoerässä? Tuskin miestä ainakaan penkitettiin koko erän ajaksi.

Eikös se saanut kiekon jalkaansa?

 

[TweetyLeaf]

Eikös se saanut kiekon jalkaansa?

Sai kiekon jalkaansa blokkaustilanteessa. Todennäköisesti oli pakko ottaa luistin pois jalasta jotta vammat saatiin tarkistettua, sen jälkeenhän luistimen takaisinlaitto on lähes mahdotonta ainakaan hetkeen.

 

[valkeaori]

Sai kiekon jalkaansa blokkaustilanteessa. Todennäköisesti oli pakko ottaa luistin pois jalasta jotta vammat saatiin tarkistettua, sen jälkeenhän luistimen takaisinlaitto on lähes mahdotonta ainakaan hetkeen.

Okei kiitos tiedosta! Nopeasti vain tilastoja katsomalla ihmettelin Bouwmeesterin pientä peliaikaa verrattuna Pietrangeloon. Tuli kuitenkin takaisin pelaaman tuon kolmannen jatkoerän ensimmäisen ja ratkaisevan vaihdon, joten toivottavasti on kunnossa.

 

[secord]

Mielestäni ei voi sanoa, että Miller vei Crawfordia 100-0, vaikka Blues-vahti olikin todennäköisesti suurin yksittäinen tekijä, jonka vuoksi kotijoukkue pelasi vielä voitosta kolmannessakin jatkoerässä. Toki Ryan voitti maalivahtien taistelun jo ihan yksinkertaisellakin matematiikalla, kun taakse meni yksi maali vähemmän. Molemmat maalivahdit päästivät taakseen myös muutaman maalin, jota haluaisivat varmasti yrittää torjua uudestaan. Nuo näkee vaikka maalikoosteen katsomalla.

Juuri näin! Crawfordilla on toki taipumusta päästää peliin yksi helpohko, mutta toisaalta ottaa myös tukun loistavia koppeja. Ja luonnollisesti niistä helpoista mies muistetaan. Mutta että Miller olisi vienyt nyt Crawfordia 100-0 on sen tason puppua, että ei mitään rajaa. Joku roti nyt näihinkin pliis.

 

[Ni$pekt15]

Kaksi erää nähneenä täytyy sanoa että kyllä Backes oli alussa ihan pirun kova. Hyvin taisteli kiekkoja omille ja loi hyökkäysalueella aikaa ja paikkoja, kontaktiaki otti ronskin puoleisesti. Muutoinkin näytti olevan miestä maalilla STL joka tilanteessa ja AHL- Cracknell tekikin näyttävän futismaalin rinnalla alas ja kiekko tyhjiin. Hieman yllätti kuinka avointa peliä oli etenkin ekassa erässä, mutta ottelun edetessä tähän ilmeisesti oli tullut muutos.

 

[Juzbe#3]

Täytyy kyllä heti aluksi arvostaa lunden tilastonikkarointia ja muutenkin huikeaa tekemistä tässä ketjussa. Mies on playoff-tikissä!

Itse peli oli myös hienoa katsottavaa, viimeisen päälle playoff-kiekkoa. Minun silmissäni Blues oli vähän niskan päällä kokoajan mutta Chicagolta kuitenkin todella hyvä taistelu, jota ei kuitenkaan palkittu. Bluesin fyysisyys ja kova karvaus sai ajoittain Blackhawks-pelaajat vähän ongelmiin. Varsinkin pakeilla oli hankaluuksia St.Louisin kovan paineen alla, jopa Duncan Keithilta nähtiin melko harvinaisia kiekonmenetyksiä.

Olen myös samaa mieltä että maalivahtipelissä ei voi sanoa kummankaan onnistuneen toista paremmin. Crawford oli jo viemässä Milleriä mutta Schwartzin tasoitusmaali tavallaan tasoitti puntit. Hienoja gamesavereita esittivät kyllä molemmat veskarit.

Kane oli muuten mielestäni aika vaisu maalista huolimatta, ilmeisesti joutui pelaamaan jalka teipattuna(?). Toewsin peli taas näytti todella hyvältä, taisihan mies itsekin sanoa että lepo teki hyvää. Täytyy vielä kehua Schwartzia, en ole montaa Bluesin peliä tällä kaudella nähnyt mutta mies pelasi hyvän pelin ja siitä palkintona valinta tähdistöön.

Nyt ei malttaisi kyllä millään odottaa lauantain kohtaamista, varsinkin kun siitä päästään nauttimaan Suomessa mitä parhaimpaan kellonaikaan. Täytyy toivoa että meikäläinen ei tuo mukanaan mitään häviämisen kulttuuria nimittäin loppukausi mennään tukevasti Chicagon bandwagonissa, toivottavasti aina päätyyn asti!

 

[Ranksu]

Oshiesta päivitystä

Juuri näin! Crawfordilla on toki taipumusta päästää peliin yksi helpohko, mutta toisaalta ottaa myös tukun loistavia koppeja. Ja luonnollisesti niistä helpoista mies muistetaan. Mutta että Miller olisi vienyt nyt Crawfordia 100-0 on sen tason puppua, että ei mitään rajaa. Joku roti nyt näihinkin pliis.

Joo anteeksi tämä erittäin yleinen '100-0' ilmaisu. Pitää olla tarkkana miten ja mitä sanoo TOP-Femman työskentelystä. Sanotaan kauniimmin, että Miller vei Crawfordia yhden tuuripompun verran over and out.


Omaan silmään pisti silmään kuinka kapteeni Toews oli pirteällä jalalla liikkkellä, aloitukset tot. 21/32 - 66%, off. 7/10-70%,def. 3/6-50% neu. 11/16-69% on aivan saatanan hyvät tilastot. Nuottien aloistuspesialisti jätti aika heikon saldon kyyristellen 9/19-47%, tosin muuten pieni voimakylä oli iso pala nuottien voiton takuuna kun ruokki Schwartzia ja Tarasenkoa.

Nyt ku Toews on saanut karstat pois niin Lauantaina voi nuottipakisto olla helisemässä. Tässä Toewsin mietteitä pelin jälkeen.

I think we're going to keep the feeling on our locker room positive and feeling good

We'll let this one sink in and be a little ticked off about it for a few moments. But then tonight and tomorrow it's time to move on and get ready for the next one.

I never want to miss games,I don’t think anyone does, but in a way, it’s helped me prepare for this series and to be ready to play the best hockey I’ve played all year. I feel I’m ready to do that.

Steve Ottin mietteitä pelin jälkeen.

Being a competitive player that tries to do the right thing and play the right way, I think that’s no different than if you’re with a top guy or a different linemate,We want to be a hard-to-play-against line.

Hitchin mietteet Ottista,

He’s a veteran guy, He knows how to play at this time of year. This is why we brought him here. We expect him to be a good player for us ... this allows a little more freedom for ‘Steener’ and David based on the way our lineup is configured right now.

Mietitään jos nuotit olisi hävinnyt tämän ottelun, kaikki huutaisivat, että joukkue tulee tippumaan sweeppinä. Hitchin pelityyli on kuluttanut joukkueen, Miller sulaa tärkeinä hetkinä, eikä loukkaantuneiden paluulla ollut mitään merkitystä. Kun voitettiin niin kaikki pitää nuotteja pelottavan hyvänä joukkueena. Äkkiä ne ajatukset muuttuvat yhden pelin myötä. Tuskin tarvitsee sanoa uudelleen kuinka iso tämä oli nuoteille voittaa kotona ja vielä 5x20min pelin jälkeen.

Näillä näkymin Oshie ei ole pelaamassa Lauantaina, Berglundin tilanne on pidemmässä kuusessa ja näkisin, että ei pelaa ainakaan ensimmäisellä kierroksella tai edes pahimmassa tapauksessa Patrikin pelit olivat tässä tältä kaudelta.

I was fooled into thinking Oshie would be ready to play in Game 1 but watching him fly around today I would surprised if he didn't play GM 2

 

[lunde]

Quenneville sai tulipunaisesta (tahattoman) huumorin sessiostaan 25 000 dollarin sakot liigalta. HFBoardsin legendaarisesta Photoshop-ketjusta en löytänyt vielä mitään viittausta näihin Michael Jackson -muuveihin, mutta se lienee vain ajan kysymys.

* * *

Aiemmasta historiapläjäyksestäni jäi uupumaan Blackhawks-TV:n video, jossa on kerrattu osittain samoja juttuja. Uutta on ainakin joidenkin nykyisten Blues- ja Blackhawks-pelaajien yhteinen historia juniorijoukkueista. Youtubesta löytyy myös puolen tunnin koosten kevään 1990 seitsemännestä ottelusta. Ilmeisesti VHS:ltä digitoidun pätkän kuvanlaatu voisi tosin olla parempikin.

* * *

Joo anteeksi tämä erittäin yleinen '100-0' ilmaisu. Pitää olla tarkkana miten ja mitä sanoo TOP-Femman työskentelystä. Sanotaan kauniimmin, että Miller vei Crawfordia yhden tuuripompun verran over and out.

Tosiaan tuo "100–0"-ilmaus särähti hieman korvaan, kun ero ei kuitenkaan ollut niin selkeä, vaikka voiton kannalta merkittävä olikin. Pahoittelut, jos en osannut tulkita oikein. Crawford ei ole ainakaan minulle mikään arvostelun yläpuolella oleva pyhä lehmä. Kaapista ei löydy fanipaitaa Coreyn nimellä ja numerolla. Yritän kuitenkin mahdollisimman objektiivisesti arvioida mestarivahdin otteita niin hyvässä kuin pahassakin. Toki vaikeaa värilaseista johtuen. Välillä kiitän, välillä kämmen nousee otsalle kumilaatan ohittaessa quebeciläisen liian helposti. Viime keväänä Crawford tuomittiin surkeaksi ennen jokaista kierrosta, mutta niin vain häviävälle puolelle jäi Howard, Quick ja Rask. Ei ole Crow'n syy, että täällä perämetsän keskustelupalstoilla on häntä joku joskus sanonut TOP-5 maalivahdiksi. Vitsi ja jatkuva muistuttaminen siitä alkaa kuulostaa jo aika väljähtäneeltä. Crawford on mainettaan parempi NHL-tason ykkösmaalivahti, joskaan ei maailman- tai edes Hawks-historian paras. Kuitenkin Stanley Cup -mestari myös omilla ansioillaankin. Valitettavasti viime kesänä solmittu arvokas ja pitkä jatkosopimus ei voitetusta kannusta huolimatta taida hiljentää arvostelua koskaan. Uhka jonkinlaiselle Luongo-casen toisinnolle on ihan realistinen. Blackhawks-kannattajana toivon kuitenkin pienestä epäilyksen siemenestä huolimatta Crow'n menestymistä joka kaudella ja joka pelissä. Se olisi sekä joukkueen että maalivahdin etu. Varmaan ihan hyvä juttu omankin mielenterveyden kannalta.

Mietitään jos nuotit olisi hävinnyt tämän ottelun, kaikki huutaisivat, että joukkue tulee tippumaan sweeppinä. Hitchin pelityyli on kuluttanut joukkueen, Miller sulaa tärkeinä hetkinä, eikä loukkaantuneiden paluulla ollut mitään merkitystä. Kun voitettiin niin kaikki pitää nuotteja pelottavan hyvänä joukkueena.

Onhan kuvaamasi tuuliviireily huvittavaa toisinaan. Tavallaan ymmärrettävää, koska tämän ottelusarjan alla oli/on tavallistakin enemmän kysymysmerkkejä loukkaantumisten johdosta. Bluesin runkosarjan päättäneestä syöksykierteestä huolimatta fakta on, että Hawks ei ole voittanut tällä kaudella yhtään peliä St. Louisissa ja seuraavalle kierrokselle jatkaakseen se täytyy onnistua vähintään kerran. Ensimmäinen yritys oli lähellä, mutta vieraille ei jäänyt käteen mitään. Itse olen kuitenkin luottavaisempi tällaisen tiukan ottelun jälkeen kuin jonkin 5–0-selkäsaunan jäljiltä. En odottanut Hawks-sweeppiä ja tuskin Blueskaan sitä tulee tekemään. Tasaisesta sarjasta tullee pitkä. Näin ollen molempien mahdollisuudet mestaruuteen kokevat todennäköisesti jo ensimmäisellä kierroksella ison kolauksen.

Täytyy kyllä heti aluksi arvostaa lunden tilastonikkarointia ja muutenkin huikeaa tekemistä tässä ketjussa. Mies on playoff-tikissä!

Kiitos vain palautteesta. Kai minä sitten olen. Mies. Tai playoff-tikissä. Tai molempia. Keskustelupalstoilla ei koskaan tiedä. Ei varmasti aina itsekään.

Itse peli oli myös hienoa katsottavaa, viimeisen päälle playoff-kiekkoa. Minun silmissäni Blues oli vähän niskan päällä kokoajan mutta Chicagolta kuitenkin todella hyvä taistelu, jota ei kuitenkaan palkittu. Bluesin fyysisyys ja kova karvaus sai ajoittain Blackhawks-pelaajat vähän ongelmiin. Varsinkin pakeilla oli hankaluuksia St.Louisin kovan paineen alla, jopa Duncan Keithilta nähtiin melko harvinaisia kiekonmenetyksiä.

En allekirjoita, että kotijoukkue oli niskan päällä koko ajan, mutta Blues-hyökkääjien fyysisyys tuotti kyllä ongelmia Hawks-puolustajille aina, kun Hawks ei päässyt karvauksen alta pois nätisti. Oikeastaan kaikki kotijoukkueen maalit olivat sen seurausta. Bluesin pelissä on paljon samaa kuin viime kevään finaalivastustajan Bruinsin pelissä, mikä ei tietenkään tule yllätyksenä kenellekään. Näkisin, että Hawks hallitsi ainakin toista erää sekä ensimmäisiä jatkoeriä Bluesin vetäydyttyä hieman kuoreensa. Vieraiden syöttöpeli ei kuitenkaan toiminut niin hyvin kuin se voisi ja se aiheutti ongelmia sekä hyökkäyspäässä että puolustusalueella.

Kane oli muuten mielestäni aika vaisu maalista huolimatta, ilmeisesti joutui pelaamaan jalka teipattuna(?). Toewsin peli taas näytti todella hyvältä, taisihan mies itsekin sanoa että lepo teki hyvää.

CSN Chicagon Tracey Myers mainitsi, että Kane tosiaan pelaa polvituen kanssa (brace), mutta näköjään se ei kuitenkaan estänyt läpiajoon karkaamista. Saman firman sivuilla TV-kommentaattori ja entinen NHL-pelaaja Ed Olczyk arvioi, että Hawksin kaksoset pärjäsivät hyvin, mutta pelituntuman puute näkyi väsymyksenä maratonottelun edettyä pidemmälle. Osansa Kanen näkymättömyyteen teki varmasti myös Quennevillen "munat eri koreissa"-taktiikka, jossa kärkihyökkääjät on hajautettu kolmeen eri ketjuun. Itse kaipaisin Kanen kohdalla eniten parannusta ylivoimaan, jossa nuo kärkipelaajat ovat Hossaa lukuunottamatta yhtä aikaa kentällä.

Täytyy toivoa että meikäläinen ei tuo mukanaan mitään häviämisen kulttuuria nimittäin loppukausi mennään tukevasti Chicagon bandwagonissa, toivottavasti aina päätyyn asti!

Tervetuloa vaan joukkoon gloryhunttaavaan. Hawksin viime vuosien menestyksen myötä oikeinkannattamisen trendi taitaa pikemminkin olla vastustajien leiriin hyppääminen. Itsekin varmaan toivoisin menestystä jollekin uudelle joukkueelle, jos en olisi menettänyt sydäntäni tälle jo vuosia sitten. Blackhawks-historiassa on ollut Muldoonin kirousta ja kymmenen vuoden kärsimyksiä, joten tuskin pystyt yksin vetämään tätä rekeä suohon. Todennäköisyydet puhuvat sitä vastaan, että Hawks menisi tänä keväänä päätyyn asti, mutta onneksi näitä pelejä ei ratkaista noppaa heittämällä.

Hieman yllätti kuinka avointa peliä oli etenkin ekassa erässä, mutta ottelun edetessä tähän ilmeisesti oli tullut muutos.

Molempien joukkueiden puolustuspeli tiukentui, mutta ei tuo kuitenkaan mitään 0–0-kyttäystä ollut ainakaan koko aikaa, vaikka numeroista voisikin päätellä niin. Molemmat joukkueet ampuivat muutaman kerran tyhjän maalin ohi tai avopaikoissa kiekon eteen ehti vielä maalivahti tai puolustaja. Maratonottelun salaisuus oli siis molempien joukkueiden paikoitellen kehnossa viimeistelyssä.

 

[Petro]

Ensiksi täältäkin suuri kiitos lunde:lle loistavista teksteistä ja tilastoista. Eipä itse juuri tarvitse kuin nauttia ketjun kyydistä ja keskustelusta.

Maalivahtipeli tosiaan hyvin tasainen ja mielestäni ottelun edetessä molemmat pitivät joukkueita pelissä mukana. Miller hiuksen hienosti tuon kamppailun vei, mutta niukasti. Voitto tosiaan oli Bluesille paljon tärkeämpi henkisesti, mitä se olisi toisin päin ollut. Edelleen todella kova taisto käytävänä, jos sarjasta mielii jatkoon.

Bluesin todennäköinen kokoonpano tänään:

(Oshie)/Ott-Steen-Backes
Schwartz-Sobotka-Tarasenko
Morrow-Roy-Reaves/(Ott)
Porter-Lapierre-Cracknell

Bouwmeester-Pietrangelo
Jackman-Shattenkirk
Leopold-Polak

Miller
Elliot

Oshien pelikunnosta ei ole varmuutta, mutta jos pelaa niin Reaves todennäköisesti kokoonpanosta ulos. Morrow siinä tapauksessa, että jalka ei kestä. Nelosta Hitchcock ei ainakaan hajota, oli yksi parhaimpia Bluesin kenttiä viime pelissä kakkosen ohella. Bouwmeester ei ollut eilen jäällä, mutta pitäisi olla pelikunnossa.

Tänään itsellä huomio kiinnittyy seuraaviin:

-Miller vs. Crawford
-Chicagon vastaus pakkien kovaan painostukseen
-Miten Blues saa pelattua Chicagon nopeat pelinavaukset suoraan laitoihin pois
-Joukkueiden ylivoima
-Toews

 

[reme]

Ensimmäinen peli on ruodittu tarkasti läpi, kiitokset siitä Lundelle ja kumppaneille.
Peli oli Chicagon hallinnassa kunnes lopetettiin viimeisen erän jälkipuoliskolla oma pelaaminen ja alettiin pakittelemaan ja varmistelemaan voittoa.

Game 2 ennakkoa Blackhawks lasein.

- Jatkuuko Blackhawks aloitusten dominointi?
- Crawfordin tason pitää kestää täydet 60-minuuttia.
- Ylivoimapelin pitää parantua
- Mikä on Toewsin ja Kanen oikea pelikunto?
- Kumpi joukkue on toipunut paremmin pitkän ensimmäisen ottelun rasituksista.

Q on sanonut tänään seuraavaa koostumuksen suhteen "very likely" to go with the same lineup today.

 

[Walkin]

2-0 Blues johtaa nyt sarjaa ja olipas mieletön tuo toinen ottelu! Bluesin mukana tässä ollaan, mutta kyllä tässä toivotaan Blackhawksille myös voittoja, jotta tätä herkkua saadaan nauttia vielä muutaman matsin verran sillä niin huikeaa viihdettä oli tuo äsken jatkoajalla päättynyt ottelu!

Seabrookin taklaus Backesiin näytti osuvan päähän ja oli aivan turhan kova kaveriin, joka ei yksinkertaisesti näe taklaajaa ja pysty puolustautumaan tältä millään. Ulosajo omasta mielestäni täysin oikeutettu.