”Ja aamulla suussa maistuu Jorma” toimi omassa nuoruudessani hyvänä antimarkkinointikeinona ko. juomalle.
Omppua juotiin ja oksennettiin, samoin kävi Marlin helmeilevän hedelmä- ja vadelmaviinien ja Libiksen kanssa. Woodbecker-siideri pelasti monta teini-ikäisen BOLin iltaa, koska se sentään pysyi sisällä aamuun asti. Vodka Lime ja Green Lime toimivat Spriten kanssa, sisarjuoma Orange Baltic Mix, eli OBM taas Rybb&Deckers-tuoremehujen kanssa. Parempaa kuitenkin ananas-RD:n kanssa. Aamulla äiti tarjosi aamupalalla tuoremehua ja 100/100 tuoremehu jäi juomatta, kun se toi liikaa mieleen ja suuhun edellisillan. Koffin IVB ja Elephant-oluet olivat järkyttävän pahaa ureaa, joita juotiin vain laivalla, mutta epätoivoiset ajat vaativat toisinaan epätoivoisia tekoja. Joskus laivalta sai Yo-röökiä hintaan 69mk kartonki ja kaupan päälle tuhkakupin. Pakkohan se yksi kartonki oli ostaa, kun maissa rööki maksoi 13,60mk tai jotain sellaista. Nykyrahassa siis n. 2,30€. Jossain vaiheessa 10 kpl tupakka-askeja ei myyty kuin merkeissä Kevyt 5 ja Kevyt 10, kunnes suositummatkin merkit saivat alkaa myydä 10 kpl askeja. Sitten sekin loppui, kun se kuulemma kannusti nuorisoa tupakoimaan. Todellisuudessa ne pikkuaskit tarkoittivat sitä, että bailupolttajilla oli kerrankin omat kessut, kun eivät 20 kpl askia raaskineet ostaa. Kun pikkuaskit kiellettiin, ”vain, kun dokaan”-polttajat siirtyivät taas polttamaan vakitupakoitsijoiden röökejä. Kätevää lokeille, kävi kalliiksi toisille.
Oi niitä aikoja, kun ”krapula” oli vain hivenen heikko olo, nykyisin epänormaali olo kestää päiviä ja usein välissä on yksi normaalilta tuntuva päivä, kunnes taas heikottaa. Tulee kovin kusetettu olo sellaisesta. Ja pahoitteluni OT:sta.
