Täällä nyt mukavaa keskustelua ja laitetaan omat mausteet tähän keitokseen, kun vanhojen muistelu alkaa olemaan enää se juttu, mihin pystyy. Aloitetaan kuitenkin tuoreimmasta. @rekufan mainitsema laulu on geezereiden eli Vepsun kannattajien jo vuosia käyttämä laulu. Sportin tilalla tietysti VPS. Toiminut nyt parissa pelissä älyttömän hyvin, koska helppo laulu ja taakse saadaan hyvin volyymia. Sitä jatkossakin. Samaan syssyyn voisi laittaa, että valikoimassa voisi olla pari muutakin "Punainen ja valkoinen" tyylistä vuorohuutoa, koska niillä todellakin saadaan ääntä päädystä.
@SPORTTIKOTKAn tyyliin Vanhan hallin pitkän sivun poikia olen minäkin ja sillä sivulla jostain 70- luvun lopulta saakka. Ehkä kiinteämmin vaihtoaitioiden takana ylemmillä riveillä 80- luvun puolivälistä saakka ja RA:ssa jäsenenä ensimmäisten joukossa. We are red, we are white- laulu tuli mukaan RA:n raskausaikana tai heti synnytyksen jälkeen muistaakseni joskus 1987. Oli hienoja vieraspelireissuja tuolloin (Joensuussa kolmen bussin voimin, Turku, Forssa, Hämeenlinna, Helsinki....). Aivan uudenlaista kannatustyyliä Suomessa: lauluja, vuorohuutoja, lippuja, torvia jne. Sport- legenda Kartsa Teräväinen (pelasi tuolloin HPK:ssa) sanoi jossain haastattelussa, että hän mietti HPK-Sport pelin aikana, että keskellä viikkoa tuollainen fanilauma divaripelissä. Tuon yleisön edessä olisi kiva pelata joskus kotipelejä. Ja 1-2 kauden päästä hän olikin Sportissa.
Miksi Vaasa oli inhottava paikka vierasjoukkueelle? Näitä "referenssejä" kuullut sekä pelaajilta että kannattajilla. Yleisö osallistui pelin kulkuun intohimoisella tavalla. Pelitapahtumiin reagoitiin voimakkaasti. Vastustajan pelaajia ja hyvin usein myös tuomarit otettiin silmätikuiksi. Maalivahteja ja muita avainpelaajia psyykattiin läpi pelin. Jos veskarille meni helppo tai pakki antoi pahan harhasyötön, hän kuuli siitä koko pelin ajan. Ja pitkän sivun muisti oli sananmukaisesti pitkä: kauden toisessa kohtaamisessa tätä joukkuetta vastaan sama meno jatkui ko. pelaajien kohdalla. Tärkeissä peleissä psyykkaaminen alkoi usein jo alkulämmittelyssä huutelulla ja esim. maalivahdille hurrattiin/naurettiin joka kerta, kun hän alkulämmittelyssä päästi kiekon sisään. Jos vertaus otetaan musiikista, niin tuon aikainen kannustaminen oli punkkia: lyhyttä, iskevää ja kantaa ottavaa. Tämän päivän kannustaminen on enemmän proge-musiikkia: enemmän pitkiä ja vaikeaselkoisempia lauluja, joihin ensikertalaisten ja ujompien on vaikeampi lähteä mukaan.
Ahvensaaren päädyn eli Sundom Stån nousu ajoittuu hallisaneerauksen katsomon rakentamisen yhteyteen 1997 jälkeen. Todella hienoa kehitystä vuosi vuodelta ultrineen ja capoinee, lippuineen, lauluineen. Minulla on monia mieleenpainuvia hetkiä Kuparisaaren hallista, mutta ehdoton ykkönen tunnetasolla on Sport-Kookoo 4 play off- ottelu Törmäsen kaudella 2010-11, kun tuossa ottelussa noustiin kolmannessa erässä 0-2:sta rinnalle ja ohi, ja mentiin finaaleihin. Tuossa ottelussa oli kaikki sekä kentällä että katsomossa. Aivan järkyttävän kova tunnelma katsomossa, muistaakseni ensiesityksenä "Nyt taistellaan"- laulu, muistaakseni tuossa pelissä pelaajat tulivat ekan kerran jäälle joku 10-15 minuuttia pelin jälkeen juhlimaan päädyn kanssa ja tv- lähetyksen toimittajat, jotka katsoivat silmät suurina päädyn menoa katsomon reunoilta.
No joo, tää mun viesti alkaa nyt lähtemään lapasesta. Meillä on aivan loistava kannattajapääty tällä hetkellä, mutta muutama toivomus sinne suuntaan. Capo päädyn edessä joka pelissä, pitkät laulut toimii kun takana on riittävästi ääntä, enemmän iskevää "huuto- tyylistä" kannustusta, enemmän reagointia pelitapahtumiin. Tuomareihin reagoidaan ihan hyvin, mutta veskarit, pakit, vastustajan avainpelaajat. Viime pelissä taisi tulla Patrikaiselle 5-1 tilanteessa "Sä et saa ilmapalloo kiinni" Hieno homma, mutta tätä voisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun eka lirahtaa sisään. Ja miksei jo ennen peliä alkulämmittelyssä :)