Lauantain Björklöven-pelissä yksi hienoimmista jutuista oli Green Devilsien kannatus.
Noin 50 uumajalaista lauloi kyllä todella voimakkaasti lähes koko pelin ajan. Ei tarvittu mitään rumpuja tukemaan, vaan (yllättäen) samat chant-melodiat kuin meillä lähti mahtavan kovaa suht' pienestä porukasta. Eikä siellä ollut mitään kahden promillen humalaista äijäporukkaa, vaan mukana myös nuoria ja naisia sekä vielä rattaissa pikkulapsiakin.
Toivoisin sellaista ihmettä, että vaasalaiset rohkaistuisivat ja uskaltaisivat kannustaa omiaan. Ruotsissa se on normitoimintaa, mutta meillä enemmistön mielestä hävettävää.
Kunpa vielä näkisi sen päivän, että Kuparisaaressa tuettaisiin omaa seuraa ylpeästi häpeilemättä joka viikko, eikä vain silloin, kun ollaan voittoputkessa tai säälipleijareissa.
Nythän on vasta elokuu ja harkkapelit, mutta jospa tänä päivänä mukana olleista junnuista kasvaisi se uusi sukupolvi, joka ottaisi tavakseen lähteä tukemaan oman kylän joukkuetta niin myötä- kuin vastamäessä.
Jos jotain ruotsalaisissa kadehdin, on se just tämä kannattamisen kulttuuri, oli kyseessä sitten jalkapallo, jääkiekko tai jokin muu laji.
