Nuorten pelit ei kiinnosta enää yleisöä eikä tunnu kiinnostavan kyllä seurajohtoakaan. Suonenvetokauden 2018-2019 jälkeen olisi voinut kuvitella, että Sporttiin saadaan hyviä pelaajia muualta, mutta jo seuraavana kautena oltiin taas niillä tutuilla sijoilla kuten nytkin (alemman loppusarjan toiseksi viimeisiä). Ensi vuoden ylemmän alkusarjan paikkakin alkaa olemaan jo tavoittamattomissa, onneksi kiintiöpaikka pelastaa tippumiselta. U20-joukkue vaikuttaa olevan vain se ikävä pakollinen rasite, joka liigalisenssin saamiseksi on oltava. Ei taida joukkueella olla edes omaa Instagram-tiliäkään, joka nykyään on jokaisella joukkueella.
Oppia voisi ottaa esim. Tapparasta tai KalPasta miten junioripuolta hoidetaan, kun näistä joukkueista tulee säännöllisesti liigaan mahtuvia pelaajia. KalPan U20-joukkueen valmentajana toimii Sportissakin apuvalmentajana ollut Petri Karjalainen. Monta vuotta nuorten maajoukkuevalmentajana ollut valmentaja varmasti houkuttelee mukanaan organisaatioon eteenpäin pyrkiviä ja lahjakkaita tulevaisuuden pelaajia. Sportiin on yritetty houkutella pelaajia hyvien opiskelumahdollisuuksien ja harjoitusolosuhteiden perusteelle. Se, että Vaasassa on neljä kaukaloa yhden katon alla ei yksinään riitä, pitää olla laadukasta toimintaa ja oheisharjoittelumahdollisuudetkin huippuluokkaa.