Tämänkin viestin voi siirtää jäsen
@Propelli kiekko visioimaan "muisteloketjuun", mutta kun päästiin vauhtiin, niin onhan rakkaan Sportin matkassa sattunut kaikenlaista. Hienoja ja toisinaan raastavia hetkiä tunneskaaloineen. 1980-luvun loppupuoli ykkösdivarissa oli sellaista vuoristorataa. Epätasaisuuteen kaatui silloin ne suuret unelmat. Kaudella 1989-90 Sport aloitti kauden vahvasti ollen hetken jopa ennakkosuosikki Ässien takana heti toisena sarjassa. Kevättä kohden joukkue valahti lopulta kuudenneksi. Se oli silloin iso pettymys.
Sitten tuli karu 1990-luku ja pitkä korpivaellus.. Oikeastaan kun tuo Sportin "kultainen" 80-luvun pelaajarunko (salomaat, rantalat, seppelinit ym) alkoi lopettelemaan niin siitä alkoi alamäki. Nuorennusleikkaus ei onnistunut, ja kausi 1991-92 oli kyllä traumaattinen kokemus kaikkinensa. Neljä (siis 4) voitettua ottelua koko kaudella. Muistaakseni ainoastaan Kalajoen Junkkarit veti myöhemmin vielä tuotakin huonommin.
Kyllä siinä melkein itku pääsi, kun Sport sitten seuraavalla kaudella avasi kakkosdivarissa heti voitolla. Sportin pitikin palata välittömästi takaisin ykköseen, mutta siinä menikin lopulta viisi pitkää vuotta. Ei Sportilla huonoja joukkueita 1993 eteenpäin ollut, mutta kun ei ollut edes sitä onnea matkassa kevään peleissä - eipä tietenkään niin.. Ensin keväällä 93 joukkue paskoi housuihinsa Imatralla. Sport johti loppusarjan ottelua kahden erän jälkeen 2-6, josta se tarvitsi vähintään tasapelin varmistaakseen nousun. No, oman nousunsa jo aiemmin varmistanut Ketterä tuli tasoihin ja teki vielä jatkoajalla voittomaalin. Tuohon aikaan ei siis mitään lohtupistettä saanut jatkoaikatappiosta. Häviö oli häviö. Myöhemmillä kausilla kantona kaskessa oli Mölli Keinosen valmentama Uusikaupunki. Toisinaan kompasteltiin kakkosen playoffseissa pohjoisessa, Kuusamossa ja Kiimingissä..
Keväällä 1997 vissiin sitten koko Vaasa tiesi, että nyt ne nousee. 4600+ katsojaa oli remontin alla olevassa hallissa kuka missäkin pystyi olemaan. Ratkaiseva kuoleman peli Kiekko-67 vastaan jatkoerissä. Sotaratsu Kari Teräväinen nousee ja lämää limpun sisään. 2-1. Divarin karsintapeli ja joukkueet pelaa kuin jostain olympiafinaaliakin suuremmasta olisi kysymys, ja yleisökin ajattelaa samoin. Spotin korpivaellus saa päätöksensä. Alkaa uusi aika uusitussa hallissa.
Kovaa ukkoa yllättävän nopeasti alkoikin tulla sisään divariin paluun jälkeen. Tulevaisuus näytti hetken 90-luvun lopussa hyvältä - kunnes se ovi Liigaan lyötiin kiinni vuosiksi. Se oli vähän kuin korpivaellus vol 2.0, kun sarjan nimikin vaihtui Mestikseksi. Taloudelliset realiteetit iski. Vaikka Sport oli resursseiltaan sarjan suurimpia ellei suurin, niin Mestiksessäkin menestys karttoi pitkään. Kunnes tuli Tami Tammisen toinen tuleminen and the rest is history. Kaikki muistamme Sportin taipaleen tästä eteenpäin.
Sport on kyllä sitkeä seura. Sen vuoksikin sitä arvostaa. Vähäinenkään menestys ei ole koskaan tullut helpolla, mutta se mitä on kovalla työllä saavutettu niin on aina tarjonnut upeita tunteita. Ihan urheilun huippuelämyksiä meille kannattajille. Sport on sellainen esimerkki elävän elämän varalle, että "onnettomienkin tähtien alla syntynyt" voi myös menestyä ja joskus voittaa jotain kunhan on kärsivällinen ja jatkaa työtä.