Ei se nyt ihan niin mene...
Myönnän lapsenuskoni, mutta onhan nykyisen norjalaisen hiihdon puhtaus mahdollista.
Onhan se lajikulttuuri Norjassa vahva, mutta en nyt lähtisi vähättelemään muiden isojen hiihtomaiden perinteitä. Suomessa lauantaina Falunin kisoja katsoi parhaimmillaan 1,1 miljoonaa ihmistä eli n. viidesosa koko Suomen kansasta. Myös Ruotsissa maastohiihto on koko kansan juttu, ja maajoukkuetoimintaan syydetään miljoonakaupalla rahaa. Ja just aikaisemmin talvella joku norjalainen maajoukkuevalmentaja väitti, että Venäjän hiihdossa on käytössä suuremmat taloudelliset resurssit kuin Norjassa.
Tuosta 1.1 miljoonasta katsojasta onneksi on osa myös alle kaksitoistavuotiaita hiihdon harrastajia. Mutta kuinka moni lopujen lopuksi?
Toisaalta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni noista katsojista oli hiihtänyt edellisellä viikolla tai lähti hiihtämään kisan katsottuaan.
Norjalaisille hävittäisiin tässä vertailussa, epäilen minä.
Ruotsissa jalkapallo on ykkönen, jääkiekko, käsipallo, salibandy ehkä seuraavina. Yleisurheilu ja suunnistus myös.
Falunista pohjoiseen ( Turun korkeudelta?) alkaa löytyä hiihdon harrastajiakin. Ruotsalaisia on tuplaten, mutta kai se väestö painottuu ei-hiihtävään maanosaan.
Toisessa ketjussa mietin suomenruotsalaista urheilukulttuuria ja sen mahdollista kytköstä ruotsalaisten ja norjalaisten nuorten urheiluharrastukseen.
E-urheilusta, tietokonehella Doomin pelaamisen tasosta en skandinaapureista tiedä. ehkä siinä me pärjäämme.
On Norja toki vahva kestävyysurheilumaa, puhtaana tai ilman. Mutta eivät he samalla tavalla dominoi esimerkiksi ampumahiihtoa (eri lajiliitto kuin maastohiihdossa) tai suunnistusta. Niissä Norja on kova, ehkä jopa kovin, mutta ei samalla tavalla totaalisen ylivoimainen kuin tällä hetkellä maastohiihdossa.
Eli IBUn keskieurooppalainen vaikutus dopingkontrolliin ei salli norjalaisten doupata samalla tasolla kuin FIS?
Venäläiset käryävät toki tasavertaisesti.
Ei mikään pieni tai edes keskisuuri maa pysty mielin määrin dominoimaan merkittävää olympiatason urheilulajia ilman dopingetua pelkän lajikulttuurin voimin. Ei Norja hiihtoa, ei Jamaika pikajuoksua, ei Kenia kestävyysjuoksua. Onhan Suomessakin täysin ylivoimainen lajikulttuuri ja -osaaminen ja kansallinen intohimo keihäänheitossa verrattuna mihin tahansa muuhun maahan, mutta silti tällä vuosituhannella Suomeen on tullut vain kaksi arvokisakultaa.
Missähän maissa suuret massat harrastavat maastohiihtoa? Tässä on suomalaisittain ehkä pieni perspektiivivääristymä.
Jenkit, venäläiset, japanilaiset, saksalaiset, ranskalaiset, italialaiset, kanadalaiset eivät suurimmaksi osaksi todellakaan harrasta hiihtoa, eivät edes ampumahiihtoa. Norjalaisten kiinnostus pienestä pitäen kaikkeen lumella tehtävään liikuntaan on varmaan ylivoimaista maailmassa.
Boldaamaani: Suomalaiset siis pärjäsivät vähän harrastetussa lajissa lajikulttuurilla, osaamisella ja intohimolla mutta norjalaiset ei voisi pärjätä rakastamassaan, vähän harrastetussa murtomaahiihdossa ilman dopingia?
Norjalaiset ja ruotsalaiset pärjäsivät hiihdossa suomalaisen keihäänheiton kultakausina, toki myös Takalot ja Matikaiset.
Keihäsosaamista on toki jaettu myös esim. egyptiläisille, mutta eikö samaa ylivertaista suomalaista valmennusosaamista ollut myös mäkihypyssä?
Mihin on suomalainen mäkihyppy kadonnut? Dopingkontrolliin?
Harrastajamääriin, arvaan minä. Ei se kaikki ole rahasta ja dopingista kiinni.
Kestävyysjuoksumme mahtiaika oli tietysti ennen afrikkalaista dopingkulttuuria. Mihin se kadonnut? Harrastajamääriin.
En tiedä missä nämä sinun Esson baarisi sijaitsevat, mutta en ainakaan itse tunnista tällaista keskustelukulttuuria enää suomalaisesta doping- ja urheilukeskustelusta. Tuskin on mitään toista maata, jossa suhtauduttaisiin yhtä kriittisesti oman maan urheilijoiden dopingin käyttöön. Esimerkiksi Sinivalkoinen valhe -dokumentissa käytännössä häpäistiin Juha Miedon kaltaisia urheilusuuruuksia. Jossain toisessa maassa dokumentaristi olisi nyljetty elävältä, mutta Suomessa tuota dokumenttia katsottiin hyvin rehellisin ja kriittisin silmin. Ja jos Niskasesta puhutaan, niin Pekka Holopainen julkaisi olympialaisten aikana Urheilusanomissa kolumnin, jossa käsiteltiin Iivon sensaatiomaista läpimurtoa dopingnäkökulmasta ja vihjailtiin, että jos kyseessä olisi esim. kazakstanilainen hiihtäjä, ei kukaan osaisi pitää häntä puhtaana. Veikkaan, että et löydä norjalaislehdistä samantyyppistä kirjoittelua.
Menneen ajan urheiluasiantuntijat käyvät Esson baarissa ja muuntavat eurot markoiksi. Eivätkä muuta näkemyksiään missään tapauksessa.
Miedosta ja Arto Koivistosta, Teurasta ja Pitkäsen Matista en sano mitään.
Holopaiset ja iltapäivälehtien muut nykypäivän klikki"journalistit" jätän mielelläni tuijottamaan artikkelinsa horostatusta.
Yleisesti ottaen suomalaisten suhtautuminen dopingiin on melko kyynistä, mutta tämä on perusteltua. Ei se doping kaikkea selitä, mutta kyllä puhdas urheilija lähtee dopingia käyttävää urheilijaa vastaan lajissa kuin lajissa sellaiselta takamatkalta, ettei siinä auta oikein mikään. Ei se doping ole mikään viimeinen kirsikka kakun päällä, joka antaa aivan pikkuriikkisen edun sen jälkeen kun kaikki muut asiat ovat kunnossa. Dopingia käyttävälle urheilijalle ne dopingaineet ja esim. hormonitasojen säätely niiden avulla on aivan samanlainen fundamentti kuin treeniohjelma, ruokavalio tai riittävä lepo. Kun ajatellaan, miten pieniä ne erot huippu-urheilussa on, niin onhan se ihan selvää, ettei tilanne ole kovin mielekäs jos joidenkin urheilijoiden dopingin käyttöä katsotaan läpi silmien ja muut joutuvat kärvistelemään puhtaana tietäen, että käry kävisi jos ampulleihin ja nappeihin lähtisi koskemaan.
Näin. Mukavia ovat nuo arkistoidut näytteet ja niiden nykytiedolla tutkiminen. Mutta kyllä kyrsii esim. O-P Karjalaisen puolesta.
Minä haluan uskoa, että norjalaiset näytteet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla lajiliitosta riippumatta.
Kyllähän suomalaisetkin pärjää jos esim. lykitään pertsaa väliaikalähdöllä, jolloin epon suurimmat hyödyt ajatellen esim. nopeita rytminvaihdoksia jäävät saamatta. Vastaavasti sprinttihiihdossa nämä Suomen partiopojat ja -tytöt eivät enää pysy vauhdissa mukana, kun tarvittaisiin todella kovaa lihasvoimaa ja terävää rytminvaihtokykyä (steroidit, epo).
Raha eli TV-oikeudet ovat pilanneet hiihdon yhden tason. Sprintti ja parikilpailukin ovat oikeastaan aivan mukavia uudistuksia, mutta hiihdetäänkö edes Kollenilla ennä viittäkymppiä väliaikalähdöllä?
Väliaikalähdöt takaisin!
Norjalaisia on kärähtänyt yleisurheilussa, pikaluistelussa, pyöräilyssäkin? Ei heillä sädekehää päällään ole, ihmisiä ovat norjalaiset.
Täytyy myöntää, ihan hieman salaa itsekseni hykertelisisin norjalaisen hiihdon doping-skandaalista.
Mutta pidän täysin mahdollisena, että sellaiseen ei ole kertakaikkiaan aihetta. Niillä on paremmat hiihtäjät, ei lääkkeet.