South Park on kyllä todellakin maailman kovin animaatiosarja ja mielestäni erittäin merkittävä tapaus koko tv-sarjojen historiassa. On lähestulkoon käsittämätöntä, että miten yksi ja sama, loppupeleissä varsin pienellä porukalla pyörivä ohjelma pystyy niin tehokkaasti yhtä aikaa sekä naurattamaan, hämmentämään, että esittämään kirpaisevaa yhteiskuntakritiikkiä. Ja tosiaan, se on tehnyt tätä lähes parikymmentä vuotta, tason vain parantuessa ajan myötä (myönnetään, etten minäkään enää kovin mielellään katso niitä ensimmäisiä tuotantokausia, mutta kyllä ne aikanaan aika kovasti naurattivat ja nostivat sarjan kaikkien tietoisuuteen).
Ovelintahan sarjassa on se, että se on naamioitu näyttämään näille internet exploreria käyttäville nelikymppisille insinööri-perheenisille vain lapselliselta pissa-kakka-huumorilta, mutta tosiasiassahan juuri tämänkaltaisia ihmisiähän siinä pitkälti pilkataan. Randy on tässä ketjussa jo pariinkin otteeseen mainittu, joten voisin nostaa esille Buttersin vanhemmat, Chrisin ja Lindan. Kotonakin kravattiin pukeutuva isä ratkaisee kaikki poikaan liittyvät ongelmat (ja monet muutkin asiat) kotiarestilla ja "jämäkällä" komentamisella, äidin peesatessa ilman minkäänlaista omaa mielipidettä. Silti nämä kaksi kuvittelevat aivan tosissaan olevinaan hyviä kasvattajia, ehkä juuri siksi, etteivät omaa harmainta aavistustakaan Buttersiin kohdistuneesta jatkuvasta kiusaamisesta ja hyväksikäytöstä.
Entäpä Eric Cartman? Ensimmäisten kausien lapsellinen kiusankappale, mutta mitäs nykyään? Valehtelematta ajoittain suorastaan pelottaa, että onkohan Cartmanin kaltaista ajatusmaailmaa omaavia ihmisiä oikeasti olemassa? Vanhan sanonnan mukaanhan totuus on tarua ihmeellisempää, mutta Cartmanin hahmon kehittyminen sarjan aikana todistaa tuon fraasin vääräksi. Kaveri elää niin syvällä omissa maailmoissaan ja ajattelee niin henkeen ja vereen vain omaa etuansa, että ihan tosissaan pistää ihmettelemään, että mistä Parker ja Stone ovat nämä ideansa saaneet. Juuri äskettäin tuli katsottua jakso "1%", jossa Cartman "tappaa" omat pehmolelunsa... ei saatana.
Myös valtavat plussat sille, että siinä missä esim. Simpsonien taso on vuosien mittaan lähes romahtanut (vaikka toki se on 10 vuotta vanhempi sarja), niin South Parkissa on ajan myötä lapsellisia ja hölmöjä juttuja järjestelmällisesti pudotettu pois, tai ainakin niitä on muutettu radikaalisti ja/tai vähennetty vakituisista esiintymisistä yksittäisiin. Mr Hankey, Terrence & Philip, Big Gay Al, Kennyn jatkuva kuoleminen, Stanin laattaaminen Wendyn nähdessä jne. vain muutamia mainitakseni. Ja pakko myös mainita se, että vaikka toki joka jaksossa painotetaan myös huumoriin, niin silloin tällöin pukkaa myös jaksoja, joissa yhteiskuntakritiikki yms. on suosiolla jätetty pois ja keskitytty pelkkään huumoritykitykseen. Tällä vältetään myös kaikenlainen turtuminen ja aiheiden väkisinkeksiminen.
Bottom line: kaikesta suosiostaan huolimatta maailman aliarvostetuin tv-sarja.