Onpas suomalaiset todellisia munapäitä penkkiurheilijoina, ei vaan osata nauttia muiden suorituksista ja iloita niistä. On se juman kekula, aina dissataan ja negaillaan jne. Sitten tulee Kasai ja pommittaa ittensä pallille ja ihan vilpittömästä porukka on onnellisia Kasain puolesta. Väärin kannustettu kai tämäkin.
Miten niin? Kaikki täällä ainakin on vilpittömän iloisia varsinkin Kasain mitalista!
Ns. tutka päälle, sitten ehkä ymmärrät.Miten niin? Kaikki täällä ainakin on vilpittömän iloisia varsinkin Kasain mitalista!
Olikos muuten eka Kasain henk.koht olympiamitali?
Ns. tutka päälle, sitten ehkä ymmärrät.
Ehkäpä kasaille joukkue mäestä kulta ;)
Meinasin jo mainita motivaatiosta, mutta toisaalta kaippa se motivaatio on ihan kohdillaan kun kaveri vielä 41-vuotiaana jaksaa painaa. Toisaalta nythän se kruunu tuli uralle, joten ehkä tietynlainen nälkä on nyt tyydytetty.Tai mistä sen tietää, kuinka kauan Kasai vielä hyppää, kun kerran hyppy kulkee?
Lopettaisit jo, Ahonen. Tulee aina paha mieli kun katsoo kaverin apeamielisiä haastatteluja vuosi toisensa jälkeen. Jollain perverssillä tavalla toivoisin, että Ahosesta tulisi "Suomen Kasai" mutta se lienee haihattelua. Täysin mahdollista, mutta se vaatisi helvetisti motivaatiota tuossa iässä. Varsinkin kun Ahosen paluut ovat olleet hieman projektiluontoisia (Vancouver, Sotshi).
Juu no roplem. Mua vaan sieppaa tämä asennoituminen että jos otetaan Ruotsilta pataan ja se porukkaa harmittaa, niin sekin on väärin kannustettu. Vaikka oikeasti jokainen on iloinen ja ylpeä mitalista, tai että joku Iivo hiihtää ihan huikean venymisen ja silti häviää tai Saarisen hiihto jne. sitten täällä hudellaan että se on väärin kannustettu, kun ottaa pattiin.Jeps, tuli vaan katottua alkuosa postauksesta :D
Oli. Viimeksi mies juhli joukkuemäen hopeaa Lillehammerissa 1994.
MM-kisoissa hän on ottanut kaksi pronssia Val di Fiemmen kisoissa 2003 plus jokunen joukkuemäen hopea- ja pronssi siihen päälle.
Lentomäessä Kasai voitti maailmanmestaruuden ihan äskettäin eli 1992.
Tämä hopea kuitenkin on olympiahopea ja hieno kruunu miehen uralle. Tai mistä sen tietää, kuinka kauan Kasai vielä hyppää, kun kerran hyppy kulkee?
Sanoikos Hoopi lähetyksessä että oli voittamassa joukkuekultaa Naganossa 1998 ? piti oikein käydä tarkistamassa ja eihän silloin Kasai ollut mukana.Japanilla kova porukka silloin. Mustis-Hoopi 1-0 ellen siis kuunnellut omiani,
Tästä olen ihan samaa mieltä! Ei sellainen urheilija joka lähtee vaikka kävelyssä tekemään omaa suoritustaan ole koskaan siellä podiumilla, se voi saada sijoituksen ja ohittaa lopussa 20 urheilijaa jotka yritti ja sippasi, mutta koskaan se ei ole ykkönen ja tämä sieppaa minua maan perkeleesti suomalaisessa urheilussa. Minusta ei olisi mihinkään lajiin yhtään millekkään sijalle, mutta en voisi lähteä tekemään "omaa suoritusta" jos minut sinne valittaisiin. (hatusta vedetty scenaario). Sinne pitäisi lähteä vetään muun kärjen vauhdissa, katsoa mihin rahkeet riittää ja toivoa parasta ja pinnistellä sisulla eteenpäin. Kestää sitä sitten 10m, 100m tai 10km.Anssi lähti riskillä hakemaan jättipottia. Nyt tuli mustapekka, mutta hyvä että yritti.
Sinne pitäisi lähteä vetään muun kärjen vauhdissa, katsoa mihin rahkeet riittää ja toivoa parasta ja pinnistellä sisulla eteenpäin. Kestää sitä sitten 10m, 100m tai 10km.
Olisi varmaan pitänyt sanoa "helvetisti enemmän motivaatiota." Kasailla motivaatio on ollut korkealla vuosikaudet eikä mitään lopettamistarvetta ole syntynyt. Ahosen motivaatio on noussut aina olympialaisten lähestyessä, joiden takia näitä comebackeja on nähty. Mäkiviikot toki myös painaneet vaakakupissa. Ero on kuitenkin selvä Kasaihin, joka ei ole koskaan ollut lajin kirkkaimmalla huipulla, mutta jaksaa silti painaa. Tätä asennetta on pakko arvostaa. Ja nyt se asenne palkittiin.Kyllä se kuule vaatii ihan helvetisti motivaatiota treenata joka päivä silloinkin kun ei oikein kulje. Se jo on kovan miehen merkki ettei ole lyönyt suksia naulaan.
Niin toki, mutta jokaista sippaajaa kohti on sellainen joka aiemmilta sijoilta 50 tms. painaakin maaliin ja mitaleille, voit mennä katsomaan vaikka tilastoista. Kun sä kerran sippaat yrittäessäsi maksimia sinä tiedät sun kunnon, sinä palat halusta tehdä enempi ja olla parempi että et sippaisi uudestaan. Jos sinä et koskaan sippaa et voi myöskään koskaan tietää mikä se oikea raja on.Jos ylittää oman tasonsa, edessä on romahdus. Kaikkein parhaimmatkin varovat liian kovaa vauhtia.
Jos haluaa asiasta esimerkkejä, kannattaa katsella arvokisojen maratoneja. Niillä on aina jokunen juoksija, joka lähtee kohtalaisella tai huonolla tilastoajalla juoksemaan kohti kärkeä. Harvoin he pääsevät edes maaliin ja jos pääsevätkin, on tulos huono.
Huippu-urheilu ei ole tahtoa vaan kovaa laskelmoitua harjoittelua ja harjoittelun tuloksen laskelmoitua soveltamista kilpailussa.
Oli, ja ylipäätään toinen mitali olympialaisista muutenkin. 1994 mies oli voittamassa hopeaa joukkuemäessä. Eiköhän tuo hopea Norillekin aika hyvälle maistu, vaikka se kultakin oli lähellä.
On kyllä dramaattisia eriä ollut, paljon kaatumisia ja ennakkosuosikkien tippumisia.
Ei näytä kovin lupaavalta Samin alku, tuntuu heti olevan vaikeuksissa pysyä edes porukassa mukana. Toivotaan kuitenkin, että kuuluu vain taktiikkaan aloittaa rauhallisesti ja välttää kolarit ym.
edit. Noniin heti kun pääsi sanomasta, niin Sami paranteli asemiaan.
... Tuskin se silti on kellään.