Noista viimeisistä matkoista hieman pohdiskelua. En ole varma onko suksien vaihtomahdollisuus edelleen ohjelmassa. Itse toivon että olisi, koska tavallaan se on mielestäni tasapuolisempaa ja tuo oman mielenkiintonsakin kilpailuun.
Naisten puolella ennakkosuosikit ovat tuttuun tapaan Johaug, Björgen, Weng ja Kalla. Pitkät matkat varsinkin raskailla radoilla (ja keleillä) suosivat kevytrakenteisia hiihtäjiä, joilla on hyvä ja ennen kaikkea taloudellinen tekniikka. Björgen ei ladonoven levyisine hartioineen ole niitä kaikkein kevytrakenteisimpia, eikä mielestäni myöskään teknisesti taitavimpia, mutta kyllähän se parhaimmillaan runttaa matkan kuin matkan kullan arvoisesti.
Toivon todella, että Kalla toipuu kilpailuun sairastelustaan, jotta hän pystyisi lyömään kiilaa. Kovin tylsää on meinaan katsoa jos siellä on taas kolme norjalaista irti lopussa. Toki suomalaisista esimerkiksi Niskanen nyt on huippuvireessä ja kaikki hiihtomitalit tuonevat rentoutta. Siitä huolimatta nämä matkat eivät yleensä suomalaisille kovin suotuisia ole. Iloisia yllätyksiä otan kuitenkin mielelläni vastaan.
Miesten puolella kilpailu on sen verran tiukempaa, että on vaikea veikkailla mitään. Cologna kuitenkin lienee hyvä jälleen, samoin ruotsalaisista Olsson ja Hellner, kenties joku muukin. Hiihtääkö Södergren vielä? Pitkällä matkalla tuollainen diesel on omimmillaan.
Norjalaisia ei voi toki unohtaa, Northug näyttää piristyneen ja on parhaimmillaan hyvä roikkuja ja tietenkin erinomainen kirimies. Ehkä venäläisyleisön riemuksi joku omistakin pojista voisi olla loppukahinoissa mukana.
Meikäläisistä tietysti Heikkinen on aina arvoituksellinen, mutta näytöt näiltä matkoilta puuttuvat. Taisi joskus 2010-2011 Tour de Skillä hiihtää hyvin sellaisen reilun 30 km:n vapaan kisan. Kuten sanottua otan iloisia yllätyksiä mielelläni vastaan, myös muilta!
