Taitopelaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Detroit Red Wings, New York Rangers
Mielestäni Kanada oli kaikilla mittareilla turnauksen alusta lähtien suurin suosikki olympiaturnauksessa ja lopulta voitto menikin heille suvereenisti. Mielestäni Ruotsi voi olla suoritukseen tyytyväinen, sillä ei tuo finaali jättänyt mitään jossittelun varaan. Kolmen maalin marginaali ja kiekollinen ylivoima täysin Kanadalle. Tuollaisen lopputuloksen jälkeen on turha jossitella yhtään mitään.Aika mielenkiintoista selittelyä. Iivo Niskanen ei saa olla tyytyväinen 0,2sek tappioon mitalista mutta Ruotsi saa hävitä Kanadalle ja voi silti olla tyytyväinen? Onhan toki lähtökohdat huomioiden Niskasen kisasuoritus huomattavan paljon yllättävämpi kuin Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen, jota kuitenkin pidettiin jopa voittajasuosikkina. Kukaan ei taatusti povannut Niskaselle neljättä sijaa kisoissa paitsi ehkä Taitopelaaja joskaan ei ilmoittanut asiasta täällä.
Edelleen analysoit Matti Heikkisen ja Iivo Niskasen sanoja kisan jälkeen, mikä merkitys analyyseilläsi mielestäsi on, antavatko esim jonkinlaisen ennusteen tulevaisuudelle ja jos ei niin mitä sitten? Eiköhän se ole täysin samantekevää mitä Heikkinen maalissa sanoo ja niillä sanoilla ei välttämättä ole suurtakaan merkitystä sille miten hän jatkossa toimii ja harjoittelee.
Iivo Niskasen kohdalla tulos olisi voinut olla toiseen suuntaan, mikäli olisi hiihtänyt ruotsalaisen jälkeen. 0,2 sekunnin marginaali on niin pieni, että tuo olisi voinut kääntyä toisinpäin missä kohdin tahansa. Tällä kertaa ruotsalainen oli ansaitusti parempi, mutta tuollaisen tappion jälkeen saa ja pitää harmittaa. En povannut itsekään missään nimessä neljättä sijaa olympialaisissa. Se oli ns. ylisuoritus nuorelta hiihtäjälupaukselta, mutta kun pronssi jäi noin lähelle, niin harmitus on varmasti valtava. Sama asia olisi ollut jääkiekkofinaalissa, jos Ruotsi olisi hallinnut finaalia täysin, mutta hävinnyt jollain jatkoajan räkämaalilla. Silloin heitä olisi vituttanut vielä enemmän ja ansaitusti.
En usko, että noilla kisojen jälkeisillä sanoilla olisi mitään erityistä merkitystä jatkoa ajatellen. Totesin vain, että siinä missä Heikkinen vähän selittelee huonouttaan myös muiden huonoudella, niin kylmäpäinen Niskanen ei ole tyytyväinen hiihtoonsa, vaikka venyi päätösmatkallakin puolikuolleena hienosti kymmenenneksi. Se kertoo mielestäni siitä, että huononakin päivänä Niskanen haluaa voittaa ja menestyä, eikä pakene minkään syiden taakse. Jotkut urheilijat menevät heti puolustuskannalle, mutta kukin tavallaan. Itse uskon edelleen, että molemmista hiihtäjistä on vielä iloa Suomen maastohiihdolle tulevaisuudessakin.