Perintövero on monella tavalla ongelmallinen, tuossa ylhäällä on yksi esimerkki siitä. Omaisuus pitää realisoida nopeasti, että voi maksaa perintöverot. Se on kuitenkin ohjausvaikutuksiltaan ainakin veroasiantuntijoiden mielestä hyvä veromuoto ja sen takia itsekin sitä kannatan.
Ruotsin mallissa on myös omat ongelmansa. Suomessa perintö arvostetaan sen kuolinhetken arvoon, mutta Ruotsissa arvo siirtyy suoraan. Jos talo on ostettu vuonna 1980 ja perit sen, niin maksaisit myyntivoiton joko hankintameno-olettamalla, joka pakottaa pitämään tarpeetonta rakennusta omistuksessa määrätyn ajan tai maksat myyntivoittoveron lähes koko rakennuksen arvosta. Käsittääkseni tämä on Ruotsissa johtanut tilanteisiin, ettei omaisuutta haluta tämän takia realisoida.
Oma suhtautuminen ko. veroon on siinä mielessä neutraali, että minä en koe ansaitsevani esimerkiksi vanhempieni keräämää omaisuutta. Luonnollisesti perintö minulle tulee, mutta saanto on sillä tavalla itselle vastikkeeton, etten minä ole työskennellyt sen eteen. Jos kyseessä olisi yritys, niin tilanne voisi olla toinen, mutta tällöin keinoja omistajanvaihdokseen kyllä löytyy. Verottomuus ohjaisi myös periyttämään yrityksen myymisen sijaan, koska myynnistä joutuisi maksamaan myyntivoittoveroa.
Perintövero pieniltä osin tasaa tuloeroja ja tuo osan perinnön arvosta kansantalouden rattaisiin kaikkien hyödyksi.