Maahanmuuttajan ja demarin kun sekoittaa keskenään näyttää tulevan pesunkestävä keskustalainen. Ja koko yhtälö sataa taas persujen laariin.
Mikä herättää kysymyksen siitä, minkälainen on perusdemarin arvomaailma? Onko se sittenkään päivittynyt 10-luvulle? Miten koko ikänsä demareita äänestänyt voi siirtyä persujen leiriin?
Vai onko demariaatteen sisältö edelleenkin tiilitalo, tupo ja Toyota (Saabin olen käytännöllisistä syistä jättänyt pois)? Siirtyminen soinilaisuudesta halla-aholaisuuteen luulisi senkin olevan reflektoinnin paikka perusdemarille. Minne jäävät eurooppalaisuus, solidaarisuus ja suvaitsevaisuus? Ovatko nämäkin ideat vain pelkkää kurria kahvin päälle?
Häviääkö demarius käsikynkkää kepulaisuuden kanssa? Mahdotonta se ei ole, duunari alkaa olla harvinaisuus identiteettinä, koneet korvaavat monet perusduunarit. Tietotyöläinen on taas ihan eri asia. Ei ole olemassa yhteistä aatepohjaa näille, ellei Microsoftin tuotteiden kritiikki täytä tätä vajetta. Pätkätyöläiset taas kaiketi menevät vassarien laumaan, siellä on myös sopiva määrä vihreää ideologiaa täytteeksi.
Missä vielä kunnon duunari tapaa omanlaisiansa mutkattoman aateilmaailman ihmisiä? No kas persuissa. Persuissa voi puhua vapaasti, ihan sellaisia arjen asioita, kuten maahanmuutto, mamut, isis, pakolaiset ja pakolaiskriisi ovat agendalla aina. Ja Halla-ahon lempeän ja mutta epäinhimillisen äänen kuuntelu: kuin paluuta derkkulaan.
Demarin ongelma pähkinänkuoressa: ei ole uskottavaa ideologiaa. On rahanjakokysymys, joka tietysti koskettaa monia, mutta se ei vielä oikein riitä puolueen aatteeksi (kokoomus pelkistää sitä paitsi asian paremmin: raha). Sosialismi kuoli viimeistään Lipposen hallituskaudella. Köyhän asia on aina ajankohtainen, mutta köyhät eivät yleensä äänestä. Ja osalla köyhistä on kaikkeen syntipukki: mamut. Ei siis kapitalistisen yhteiskunnan kulloinenkin tila eli kriisi, joka syvetessään johtaa yhteiskunnallisten erojen kasvaessa yhä syvempään kriisiin, kunnes joku sanoo maagiset sanat: sosialisoidaan!
Pitäisi keksiä ideologia, joka on pehmeämpää kuin kapitalismi ja uskottavampaa kuin sosialismi. Vihreys ja vihreä ideologia ovat jo varattu ja suvaitsevaisuus käytössä: demari ei voi olla enää suvaitsevaisempi suvaitessaan kaikenlaisten tarinoitsijoiden rekrytointia puolueeseen. Mitä demari haluaa, minkälainen on nimenomaan demarin yhteiskunnallinen unelma?
Olisiko se yhtä paradoksaalinen kuin demokraattinen sosialismi aikoinaan? Tai urbaani vihreys? Jatkuva kestävä kulutus? Valikoiva solidaarisuus? Hajautettu tupo? Tiilitalo kaikille? Sivistyksellisesti antoisat torijuhlat? Halosen lätsä?
Mitä siis demareille on annettavaa tälle yhteiskunnalle? Orastava kassakriisi tuntuisi ainakin olevan antia, mutta sitäkään ei varsinaisesti voi pitää myönteisenä huomenlahjana. Jonkinlainen globaali elitismi on varmaan demarieliitin ytimessä, mutta tavoittaako se kansan? Mitä kansalainen saa äänestäessään demaria, paitsi jotain euromössöä sisältävän aatteellisen julistuksen?
Mentäisiin sitten reilusti pidemmälle: " jokaiselle kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan". Eli niille, joita ei huvita tehdä työtä, runsaasti harrastusmahdollisuuksia. Työviikko nelipäiväiseksi, kuusituntiset päivät. Palkat kuitenkin vanhan systeemin mukaan. Tässä olisi demariutopia, kansalaispalkkaa kaikille, jolloin ihmiset pääsevät harrastamaan merkittäviä asioita.
Tästäkin puuttuu varsinaisesti aatteellinen sisältö, vastaus kysymykseen miksi? Pitäisi ainakin keksiä utopialle jokin sopiva nimi ja kohottava aate. "Ihmisen parhaaksi", "Humanismia kaikille", "Sosiaalinen tietoyhteiskunta"; jotakin sellaista.
Jos ajattelemme, että demariudella on jokin kova ydin, sen nimi on varmaan "Työ". Probleemi on siinä, ettei tämä nykyajan ihmiselle riitä. Työ stahanovilaisittain, viikottaiset työnormit kolminkertaisesti ylittäen ei kiinnosta ihmisiä: itse asiassa, pidän itsekin Stahanovia idioottina. Työtä lähes palkatta surkean poliittisen kokeilun vuoksi, ei vain nappaa, ei sitten millään.
Demariuden kovan ytimen voisimme yrittää määrittää uudelleen, vaikkapa "vapaa-ajaksi". Ongelma on se, että vihreät ovat omineet tämänkin. Vihreiden työ on vapaa-aikaa, josta nautitaan suomalaisten keskipalkkaa kovempi korvaus. Joku voisi kysyä, korvaus mistä? Mutta profiloituminen vapaa-aikapuolueeksi voisi tuoda äänestäjät takaisin demareille.
julistetaan uusi vallankumous. Kaikkien maiden prolet, liittykää yhteen, julistetaan sota työtä vastaan. Prolet, teillä ei ole muuta menetettävää kuin työnne eikä muuta saatavaa, vain vapaa-aikanne! Lipposen nimeen, Halosen hengessä ja Heinäluoman kengissä.