Kiekkosihteeri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa /naisjoukkue
Sosiaalinen Media, tietokone, Facebook, G-Mail , Twitter, jne. Suuri mahdollisuus laajentaa maailman kansalaisten keskinäistä kanssakäymistä jopa yli kansakuntien rajojen ja pystyä saavuttamaan kokonaan uusi keskinäisen sosiaalisuuden taso ihmiskunnan keskinäisessä viestinnässä ja ylipäätänsä ihmiskunnan keskinäisessä kanssakäymisessä.
Ollaanko tätä ihan oikeasti tehty ja tekemässä? Tämäkö on ihmisten sosiaalisen kanssakäynnin oikea seuraava elämän tapa-ja muoto? Ja ennenkaikkea: Toimiiko tämä niinettä me kaikki tunnetaan että ELETÄÄN, siis, ELÄMME?
Menet verkkoon ja esittelet itsesi, heität elämäsi parhaat jutut ja läpät ja jäät odottamaan vastauksia ja yhteydenottoja. No, niitähän tietenkin tulee ja tuntuu ihan mukavalta näin tietokoneen välityksellä keskustella silloin kun sopii sosiaalisista asioista, maailman tapahtumista ja kaikesta koko planeetalla.
Mutta mitä sitten?
Joku on nyt muutaman päivän poissa sivustoilta tai ei vaan ole keskustelutuulella, no ihan ok. Toinen ja kolmaskin ovat jossakin italiassa ja he heittävät vaan sieltä jotakin matkaläppää, eikä niitä kiinnosta sinun kotitekemiset senkummemin. Joku on kännissä kotona ja heittää levotonta läppää ties kuinka monennen päivän jurrissa olosta. Minulla taas on menkat ja koetan vaihtaa kuulumisia tyttöjen kanssa parhaan siteen saamisesta ja mikähän lääke olisi parempi kuin ainainen burana ja pääkipu?
Joku joka on paikalla suuttuu ja laittaa hanat kiinni, en ole nyt facebookissa enkä halua puhua mitään kellekkään. Joku puhuu joutavia niitä näitä työpaikan kahvikeskusteluissa. Ollaan silleen omilla ehdoilla sopivasti paikalla kun huvittaa, ei ole niin väliä mikä tarve siellä toisessa päässä linjaa on.
Tässä on nykyisen "sosiaalisen median" keskeinen ongelma. Oikean, elävän ja tuntevan, kahdensuuntaisen sosiaalisuuden puute. Ja ennenkaikkea, sosiaalisen vastuun kokonaan puuttuminen. Tietokone on antanut vapaan yhteydenpiton mahdollisuudet samalla poistaen kaiken ihmisyyden vaateen, sosiaalisen vastuun omasta toiminnasta. Olet ikäänkuin paikalla juttelemassa, mutta sinulla ei ole mitään sosiaalista vastuuta toisesta ihmisestä näppäimien toisessa päässä vaan voit lopettaa kaiken, koko olemassaolon yhdellä napin painalluksella jos ei huvita.Siis, mitä V-tua? (Anteeksi siskot, mitä elintä, siis piti sanomani.)
Ihmisten oikeat sosiaaliset suhteet eivät toimi nappia painamalla, mummo ei kuole silleen mulle sopivasti kun olen poissa facebookista ja hautajaisia ei järjestetä sitten kun ehdin twiittaamasta himaan. paras ystävä ei pode kanadassa ollessaan ikävää senmukaan, miten minua huvittaa avata tietokoneeni ja laittaa sähköpostia, siis jos mulle sattuu sopimaan.
Oikeassa elämässä ei poisteta ystäviä ja sukulaisia nappia painamalla ja ilmoiteta ettei heitä enää ole olemassa vain poistamalla facebook-ystävälistalta nämä ihmiset. Elämä ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole satunnaista napin painamista ja mitensattuu huvittamaan kun vituttaa tai päinvastoin-- neppailua.
OIkea elämä on kahdensuuntaista, se on vastavuoroista, sen antaa ja ottaa kunnolla kumpaankin suuntaan. Ystävä ja vihollinen ovat samanarvoisia, sillä hyvästä vihollisestakaan ei pääse eroon pelkkää nappia painamalla vaan on otettava paikanpäällä kauluksesta kiinni ja vannottava silmiin katsoen kostoa haudan taakse asti. On tunnettava jotakin, eikä painettava helppoa tietokoneen poistonappia. Jos on jumala, ei hän luonut maailmankaikkeutta tietokoneella vaan ihan paljain käsin ja huilasi sitten, ei tarkoittanut muoviseen ja sähköiseen maailmaan menoa, muka-sosiaalisuutta ja oikeasti täydellistä yksilöitten eristäytymistä koteihinsa, ulos elämän raikkaasta menosta ja kylän tansseista.
Summa summarum: Mikään ei korvaa ihmisten keskinäistä suoraa kanssakäymistä ja elävää elämää suoraan torilla ja turuilla. Siellä voi kohdata ystävän ja vihollisen ja elää, siis oikeasti elää. Sama vaikka olisi yksi ihminen, kun se on oikea ja elävä ja tuntee jotakin.
On aika lakata kutsumasta tietokoneen välityksellä tapahtuvaa satunnaista ja vailla mitään ihmisen inhimillistä vastuuta olevaa mielivaltaista sähköistä kommunikointia miksikään "sosiaalisuudeksi" tai "sosiaaliseksi mediaksi" sillä jo 1920-luvulla ihmiset soittelivat lankapuhelimilla toisilleen mutta illaksi kokoonnuttiin mestoille höpisemään päivän asiat ja ehkä tanssaamaan klubeille. Puhelin oli silloin toki yhtä tehokas tiedonvälittäjä, mutta ei sen kautta eletty. Kun kuuhun lennettiin 1969, Armstrong ,Aldrin ja Collins toki höpöttivät kotiväkensä kanssa radioteitse ja jonkinsorttisen TV-kuvan kautta mutta sehän oli tilapäinen juttu ja suuri helpotus siihen kohtaan että ylipäätään saatiin hengenvaarallisella keikalla pitää yhteyttä. Nuo päivät ovat menneeet ja me emme ole 1920-luvulla emmekä kuussa. Me elämme rikasta ja monipuolista aikaa jossa voimme matkustaa ja tavata ihmisiä hienoilla kulkuneuvoilla, eikä tarvitse enää vain linnottautua kotiin sähköisen linjan varaan jossa toisessa päässä linjoja on oikeasti tuntemattomia ihmisiä joille on sama elämmekö vai kuolemme, koska meidät voi poistaa facebook-ryhmästä ja lopettaa kaveripyynnön. Tietokonenerot eivät luoneet sähköisiä yhteydenpitoja siksi että laiskistuisimme ja vieraantuisimme seinän takana olevasta tuntevasta ja yhtä vajavaisesta olennosta kuin itse olemme.
Miksi kirjoitan näin? En valita, huomasin vain itsekin ykskaks luovani muovisia toimintatapoja sosiaalisen elämääni aivan vahingossa, tietokoneen tarjoaman helpon "sosiaalisen kanssakäymisen" käsitteen avulla. Siis sen, millä ei ole mitään tekemistä oikean sosiaalisen kanssakäymisen tai elävän elämän kanssa. Minä en ole mikään jumala joka ottaa ison kasan kavereita kyytiin miten huvittaa ja sitten poistaa ne yhdellä painalluksella mietin, oliko ne oikeasti edes olemassa koko aikana?
Kysymys ei ole median huonoudesta tai vääryydestä,Tietokone ja vaikka facebookki on suurenmoinen lisäapu joko etelänavalla olevalle yksinäiselle tutkijalle tai vaikeasti liikuntavammaiselle kotonaan mutta jos nyt näitä pakollisia rajotteita ei lasketa niin mikään vain ei korvaa oikeaa livekontaktia jossa säilyy sekä oikeat tunteet että oma velvollisuus tehdä jotakin toiselle elävälle olennolle, hänen hyväkseen ja hänen suuntaansa, ihmiselle. Me kuusi miljardia homo sapiensia,nykyihmistä, ensimmäiset ja viimeiset lajiamme ihmiskuntaa ja jokainen meistä oma helkutin persoonamme.
Ollaanko tätä ihan oikeasti tehty ja tekemässä? Tämäkö on ihmisten sosiaalisen kanssakäynnin oikea seuraava elämän tapa-ja muoto? Ja ennenkaikkea: Toimiiko tämä niinettä me kaikki tunnetaan että ELETÄÄN, siis, ELÄMME?
Menet verkkoon ja esittelet itsesi, heität elämäsi parhaat jutut ja läpät ja jäät odottamaan vastauksia ja yhteydenottoja. No, niitähän tietenkin tulee ja tuntuu ihan mukavalta näin tietokoneen välityksellä keskustella silloin kun sopii sosiaalisista asioista, maailman tapahtumista ja kaikesta koko planeetalla.
Mutta mitä sitten?
Joku on nyt muutaman päivän poissa sivustoilta tai ei vaan ole keskustelutuulella, no ihan ok. Toinen ja kolmaskin ovat jossakin italiassa ja he heittävät vaan sieltä jotakin matkaläppää, eikä niitä kiinnosta sinun kotitekemiset senkummemin. Joku on kännissä kotona ja heittää levotonta läppää ties kuinka monennen päivän jurrissa olosta. Minulla taas on menkat ja koetan vaihtaa kuulumisia tyttöjen kanssa parhaan siteen saamisesta ja mikähän lääke olisi parempi kuin ainainen burana ja pääkipu?
Joku joka on paikalla suuttuu ja laittaa hanat kiinni, en ole nyt facebookissa enkä halua puhua mitään kellekkään. Joku puhuu joutavia niitä näitä työpaikan kahvikeskusteluissa. Ollaan silleen omilla ehdoilla sopivasti paikalla kun huvittaa, ei ole niin väliä mikä tarve siellä toisessa päässä linjaa on.
Tässä on nykyisen "sosiaalisen median" keskeinen ongelma. Oikean, elävän ja tuntevan, kahdensuuntaisen sosiaalisuuden puute. Ja ennenkaikkea, sosiaalisen vastuun kokonaan puuttuminen. Tietokone on antanut vapaan yhteydenpiton mahdollisuudet samalla poistaen kaiken ihmisyyden vaateen, sosiaalisen vastuun omasta toiminnasta. Olet ikäänkuin paikalla juttelemassa, mutta sinulla ei ole mitään sosiaalista vastuuta toisesta ihmisestä näppäimien toisessa päässä vaan voit lopettaa kaiken, koko olemassaolon yhdellä napin painalluksella jos ei huvita.Siis, mitä V-tua? (Anteeksi siskot, mitä elintä, siis piti sanomani.)
Ihmisten oikeat sosiaaliset suhteet eivät toimi nappia painamalla, mummo ei kuole silleen mulle sopivasti kun olen poissa facebookista ja hautajaisia ei järjestetä sitten kun ehdin twiittaamasta himaan. paras ystävä ei pode kanadassa ollessaan ikävää senmukaan, miten minua huvittaa avata tietokoneeni ja laittaa sähköpostia, siis jos mulle sattuu sopimaan.
Oikeassa elämässä ei poisteta ystäviä ja sukulaisia nappia painamalla ja ilmoiteta ettei heitä enää ole olemassa vain poistamalla facebook-ystävälistalta nämä ihmiset. Elämä ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole satunnaista napin painamista ja mitensattuu huvittamaan kun vituttaa tai päinvastoin-- neppailua.
OIkea elämä on kahdensuuntaista, se on vastavuoroista, sen antaa ja ottaa kunnolla kumpaankin suuntaan. Ystävä ja vihollinen ovat samanarvoisia, sillä hyvästä vihollisestakaan ei pääse eroon pelkkää nappia painamalla vaan on otettava paikanpäällä kauluksesta kiinni ja vannottava silmiin katsoen kostoa haudan taakse asti. On tunnettava jotakin, eikä painettava helppoa tietokoneen poistonappia. Jos on jumala, ei hän luonut maailmankaikkeutta tietokoneella vaan ihan paljain käsin ja huilasi sitten, ei tarkoittanut muoviseen ja sähköiseen maailmaan menoa, muka-sosiaalisuutta ja oikeasti täydellistä yksilöitten eristäytymistä koteihinsa, ulos elämän raikkaasta menosta ja kylän tansseista.
Summa summarum: Mikään ei korvaa ihmisten keskinäistä suoraa kanssakäymistä ja elävää elämää suoraan torilla ja turuilla. Siellä voi kohdata ystävän ja vihollisen ja elää, siis oikeasti elää. Sama vaikka olisi yksi ihminen, kun se on oikea ja elävä ja tuntee jotakin.
On aika lakata kutsumasta tietokoneen välityksellä tapahtuvaa satunnaista ja vailla mitään ihmisen inhimillistä vastuuta olevaa mielivaltaista sähköistä kommunikointia miksikään "sosiaalisuudeksi" tai "sosiaaliseksi mediaksi" sillä jo 1920-luvulla ihmiset soittelivat lankapuhelimilla toisilleen mutta illaksi kokoonnuttiin mestoille höpisemään päivän asiat ja ehkä tanssaamaan klubeille. Puhelin oli silloin toki yhtä tehokas tiedonvälittäjä, mutta ei sen kautta eletty. Kun kuuhun lennettiin 1969, Armstrong ,Aldrin ja Collins toki höpöttivät kotiväkensä kanssa radioteitse ja jonkinsorttisen TV-kuvan kautta mutta sehän oli tilapäinen juttu ja suuri helpotus siihen kohtaan että ylipäätään saatiin hengenvaarallisella keikalla pitää yhteyttä. Nuo päivät ovat menneeet ja me emme ole 1920-luvulla emmekä kuussa. Me elämme rikasta ja monipuolista aikaa jossa voimme matkustaa ja tavata ihmisiä hienoilla kulkuneuvoilla, eikä tarvitse enää vain linnottautua kotiin sähköisen linjan varaan jossa toisessa päässä linjoja on oikeasti tuntemattomia ihmisiä joille on sama elämmekö vai kuolemme, koska meidät voi poistaa facebook-ryhmästä ja lopettaa kaveripyynnön. Tietokonenerot eivät luoneet sähköisiä yhteydenpitoja siksi että laiskistuisimme ja vieraantuisimme seinän takana olevasta tuntevasta ja yhtä vajavaisesta olennosta kuin itse olemme.
Miksi kirjoitan näin? En valita, huomasin vain itsekin ykskaks luovani muovisia toimintatapoja sosiaalisen elämääni aivan vahingossa, tietokoneen tarjoaman helpon "sosiaalisen kanssakäymisen" käsitteen avulla. Siis sen, millä ei ole mitään tekemistä oikean sosiaalisen kanssakäymisen tai elävän elämän kanssa. Minä en ole mikään jumala joka ottaa ison kasan kavereita kyytiin miten huvittaa ja sitten poistaa ne yhdellä painalluksella mietin, oliko ne oikeasti edes olemassa koko aikana?
Kysymys ei ole median huonoudesta tai vääryydestä,Tietokone ja vaikka facebookki on suurenmoinen lisäapu joko etelänavalla olevalle yksinäiselle tutkijalle tai vaikeasti liikuntavammaiselle kotonaan mutta jos nyt näitä pakollisia rajotteita ei lasketa niin mikään vain ei korvaa oikeaa livekontaktia jossa säilyy sekä oikeat tunteet että oma velvollisuus tehdä jotakin toiselle elävälle olennolle, hänen hyväkseen ja hänen suuntaansa, ihmiselle. Me kuusi miljardia homo sapiensia,nykyihmistä, ensimmäiset ja viimeiset lajiamme ihmiskuntaa ja jokainen meistä oma helkutin persoonamme.