Sosiaalisen median kupla

[Ölly]

Lähdin facesta pari päivää sitten suurimpana syynä se, että tuli koukututtua siihen liialti. Face ei ollut enää pelkästään ystävieni kanssa "keskusteleminen" ja tapahtumista sopimista vaan aina oli pakko kaikkien kavereiden kaikki päivitykset nähdä. Jos mitään ei tapahtunut tuolla saralla niin tuli silti pörrättyä siellä. Ihan turhaan. Ja monta kertaa päivässä sinne tuli mentyä josko nyt jotain olisi jotain laittanut tai jotain. Minuutin tai alle pyrähdyksiä.
Nyt pari päivää uudessa tilanteessa olleena ja vakaasti "face-uran" päättäneenä olen tyytyväinen että pääsin tuolta pois. Ei ole mitään pakonomaista tarvetta tietää kaikkea mitä missäkin tapahtuu. Voisi verrata tupakanpolton lopettamiseen tai jotain. Vieroitusoireita nimittäin kylläkin on. Välillä tulee lisäksi mentyä kirjainmerkin kohtaan missä facebookin sivupalkki oli jonka siis tietysti poistin sieltä lähtiessäni. Tämä siis aivan automaattisesti ilman etukäteissuunnittelua.
Tänään hajosi kännykkä. Facebookissa en siis enää ole. No mitäs sitten. Tulen jatkikseen kirjoittamaan :) Koko sosiaalisessa mediassa väitän yhteisön paineen olevan syy miksi me siellä olemme. Kun kaikki kerran ovat facessa, mikset sinäkin. Aluksi olin facessa harvakseltaan mutta kuten jo totesin, lopussa meni yli. Hyötyä juurikin esim. facesta on mutta enenevissä määrin turhia päivityksiä on ainakin 95%. Lisäksi mainokset ja koko alkuperäinen ideologia on katoamassa. Luulisin. Facen identiteetti ei ole enää se mikä se vielä 3v sitten oli.
En nyt ole varma vastaako kirjoitukseni ketjun aihetta täysin. Kuitenkin, omalla kohdalla "tajusin törmänneeni kuplaan". Ihan oikeita ystävyyssuhteita meni hajalle ainakin 2 pelkästään facebookin takia. Aivan turhaan, aivan turhien riitojen takia. Joita ei olisi muuten tullut. Siitä sitten poista kaveri ja hyvästi.
Loppukaneettina mainitsen vielä, että sosiaalinen media tulee varmasti olemaan läsnä koko elämämme ajan. Hyvä niin. Varjopuolensa eli kuplansa silläkin kuitenkin on. Jokainen taaplaa tyylillään, minä koetan nyt olla ilman mitään (paitsi jatkista luen kyllä) ja saada taas elämän normaaliraiteilleen ilman mitään velvollisuudentunnetta kertomaan kaikille miten menee juurikin tällä hetkellä tai minne olen menossa matkalle viikon päästä ja sitten siellä ollessani päivitellen kuinka ihanaa viiniä ja kuinka mahtava sää jee jee.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tänään hajosi kännykkä. Facebookissa en siis enää ole. No mitäs sitten. Tulen jatkikseen kirjoittamaan :) Koko sosiaalisessa mediassa väitän yhteisön paineen olevan syy miksi me siellä olemme.

Minä taas väitän, ettet todellakaan tullut jatkoaikaan kirjoittamaan yhteisön paineen takia, vaan omien sosiaalisten tarpeidesi.

Kuitenkin, omalla kohdalla "tajusin törmänneeni kuplaan". Ihan oikeita ystävyyssuhteita meni hajalle ainakin 2 pelkästään facebookin takia. Aivan turhaan, aivan turhien riitojen takia. Joita ei olisi muuten tullut. Siitä sitten poista kaveri ja hyvästi.

Jos olisitte riidelleet puhelimessa, olisitko silloinkin väittänyt törmänneesi puhelimen kuplaan ja lopettanut puhelimen käytön? Vai löytyisikö riitanne syy sittenkin ihmisistä itsestään eikä välineestä?

 

[Hemingway]

Jos ei olisi nettiä, televisiota, radiota eikä monivärisiä aikakauslehtiä, aika käytettäisiin muuten.

-Ihmisten kohtaamiseen ja vaikka lasten kanssa oleskeluun
-Urheiluun, liikuntaan ja muihin harrastuksiin kuten lukemiseen, kirjoittamiseen, matkailuun ja palstaviljelyyn
-(Yli)töihin
-Opiskeluun
-Ruoanlaittoon
-Rakentamiseen ja muuhun hyötyä tavoittelevaan itse tekemiseen
-Mustavalkoisiin tyttökuvalehtiin

Eritoten netti hukkaa aikaa paitsi sillä tavoin, että siihen käytettävä aika on muusta pois, niin myös siten, että se häiritsee keskittymistä ja aiheuttaa lyhytjänteisyyttä. Netissä on virtoja, jotka jatkuvasti houkuttavat kurkkaamaan kulkuaan.

Tunnustan avoimesti, että netti heikentää elämäni laatua. Kun sitä ei ole saatavilla, en millään tavoin kaipaa sitä, mutta silti saan täytettyä aikani helposti. Mutta kun netin ulottuvilla olen, niin jotenkin koukutun siihen pakkomielteisesti. Esimerkiksi kirjaa pystyn lukemaan tunnin puolitoista, mutta sitten jo tulee mieleen, että pitäisikö käydä katsomassa, miten keskustelu kanoottipurjehtijoiden ryhmässä on edennyt.

 

[Susi Mikkolainen]

Onhan tämä nykymeno vähän rasittavaa. Jos olet jonkun porukan kanssa liikenteessä niin suunnilleen koko ajan joku porukast näprää kännykkää ja erityisesti tietysti facebookia. Lähes "jatkuvaa epileptista kohtausta" on joidenkin kännykän räplääminen.

 

[vilpertti]

Tunnustan avoimesti, että netti heikentää elämäni laatua.

Noinkohan on tunnustuksistasi huolimatta. Tai, tarkoittaako lausahdus sitä, että netillä on elämänlaatuasi heikentävä komponentti? Sitä varmaan ei pysty kukaan kieltämään. Kokonaisuutena väittäisin kuitenkin, että netti on parantanut ihan jokaisen meistä elämän laatua huomattavasti.

Koska netti on muutakin kuin keskustelupalstat ja facebook.

 

[obi-wan]

Minä näkisin suurimpana kuplana sosiaalisessa mediassa sen, että on syntynyt harhaluulo, varsinkin nuorten parissa että sen kautta tullaan elanto hankkimaan. Twitter on täynnä vedonlyöntivinkkaajia, oman elämänsä erikoistoimittajia ja jos jonkinlaisia säätäjiä. On blogia ja vaikka mitä kaikkea kivaa mutta sisältö on nollassa.

Twitter noin kokonaisvaltaisesti on hieno tiedonhankinta / -saantikanava. Mutta suomalainen "twitterskene" on täynnä edellämainittuja jotka toistavat kaikki samaa uudelleen ja uudelleen. Ja sitten siellä on se suomalaisten toimittajien selkääntaputtelukerho. Niillä mennään.

Tämä elannonhankkimishaave on johtanut huomiohuoraamiseen. Ei mietitä onko tässä sisältöä vaan mietitään kuinka saisin tällä mahdollisimman monta retwiittausta tai jakoa FB:ssa. Shokkiwau on saapunut someen.

Eli kupla tulee puhkeamaan monella henkiläkohtaisesti ja todellisuus tulee iskemään karusti näitä henkilöitä kasvoille.