Soppasota on ohi..
..on Nuijasodan vuoro. Soppasota on kestänyt viikkoja, oikeastaan kuukausia alkaen pienimuotoisista kapinoista. Tästä ei ole jäänyt käteen mitään merkittävää, eikä etenkään tavoiteltua Tiedotetta.
On seuraavan askeleen vuoro. Sitä kutsutaan Nuijasodaksi, siinä siis siirrytään enemmän tekoihin. Kuvitellaan, että kannattajat ovat kuin tulitikkuja, sirotellaan ne pitkin Nordiksen parkkista. Näissä tikuissa (ja takuissa) palaa HIFK-liekki. Jokaisella fanilla on toisessa kourassaan puinen nuija, jolla he heristelevät toimiston suuntaan. Stigulla nuija on jopa molemmissa käsissä, kun hän johtaa joukkoa eteenpäin.
Sisällä Tom N.Y.C.Bondas harjoittelee peilin edessä johtajuutta. Tukka on sliipattu, parta trimmattu ja kauluspaidasta pari ylintä nappia rennon jämäkästi auki. Katse on viipyilevä, kunnes sekunnin murto-osassa se terävöityy. Nyt mennään, tuossa on kaitafilmikamera, siinä on Natri, nyt mä lauon. Viheltää ja suhisee, tämäkin tuotos, mutta kaiken kohinan läpi N.Y.C.Bondas saa ns. messagen perille: Tässä ja Nyt. Vika ei ole minussa, enkä kommentoi onko vikaa edes olemassa. Keskeneräisiä vikoja ei voi korjata. Eikä kommentoida, sanoinko jo.
Pihalla joukko on kerännyt rivinsä muotoon. Alkukantaisen näköinen HIFK-faniosasto on täyttänyt kadut Pasilan asemalle asti. Nuijat kolisevat asvalttia vasten, vesisateessa tietysti, ilma väreilee odotuksista.
Äkkiä toimiston ovi tempaistaan auki. Pihalle astuu itse Don. Uusinta teknologiaa hyväksikäyttäen hän huutaa Kiffelin pitelemään megafoniin (jossa kyljessä P. Sormunen -signeeraus): - Lähtekää vetään, minä voitan kuitenkin. Fanien eturintama ei tästä piittaa, vaan astelee yhä kohti Donia. Seuraava lause on lamaannuttava: - Minulla on kädessäni suurin nuija, ette te mahda mitään. Sen nimi on Tom. Don kohottaa kätensä ja siinä ja se on, suurin nuija. Tumma varjo lankeaa fanien päälle ja alkaa TomTomin vuodet. Aurinko nousee seuraavan kerran vuonna 2021, kalenterin saatte itse valita.
ps. Olemme taas pykälän lähempänä Tiedotetta.