Summataans vähän:
Stam1naa en nähnyt kuin yhden biisin livenä, kun paikalle tuolloin paukahdin. Festarialueen ulkopuolelle kuului kyllä ihan hyvääkin räimettä, eikä varmasti bändin faneja kylmäksi jättänyt. Itse en Stam1naa ole ikinä kuunnellut (nimen ainoastaan tiesin), joten tulipahan tuokin nyt korjattua. Varmasti tässä viikon aikana tulee kuunneltua tuubista.
Negative oli sitten tällainen "kunhan nyt edes joku saadaan soittamaan tähänkin väliin"-juttu, mutta ihan mukavan kuuloista tuokin oli. Varsinkin Aaronin sanailu biisien välissä sai ihan mukavalle tuulelle, kun aurinkokin paistoi. Enpä Negativea muuten kyllä kuuntele, mutta meni ihan mukavasti tuokin keikka.
Serj Tankianista en ollut edes kuullut ennen, mutta keikan aikana huomasi pari radio rockissa soinutta biisiä. En niistäkään niin ihmeemmin ole koskaan pitänyt, mutta laulajan esiintyminen oli kyllä ihan hienon näköistä. Kohteliaisuus kunniaan. Lauluäänestä en niin hirveästi pitänyt, mutta ok setti sekin.
The 69 Eyes:ia kuuntelin ylä-asteajoilla, joten odotukset oli aika kovatkin. Ymmärrettävästi tällaisilla festareilla soitettiin paljon noita uudempia glam rock-paloja ja gootibiisit Gothic Girl ja Brandon Lee. Rumpalin esiintyminen oli aika lapsellista, mutta oma hauskuus siinäkin. Eipä ihmeempi keikka, dead and gone ei jotenkin soveltunut livenä soitettavaksi. Soundit sun muut hukkuivat jonnekkin.
Alice In Chainsilta myös todella kova setti. Turhia biisejä ei ollut yhtäkään. Keikka oli myös aika pitkä, olisiko ollut puolitoista tuntia? Check my brain ja your decision jäivät mieleen.
Apocalyptica oli ihan ok, Metallica-cover seek and destroy jäi mieleen kuten myös omaa tuotantoa oleva I don`t care. Moni on tuota biisiä haukkunut latteaksi, omasta mielestäni ehkä parempi kuin Last Hope, joka livenä tuntui paremmalta kuin levyltä/tuubista.
The Cult oli uusi tuttavuus itselleni, eikä mitään odotuksia ollut. Tässä viikon aikana täytyy tutustua vielä paremmin, siksi kova setti oli. Eritoten loppupuolelta jäi mieleen ihan järkyttävän hyvä biisi, jossa melodinen kitaramaailma ja kova riffittely yhdistyivät todella hyvin. Täytyy etsiä tuo biisi vielä tänään. Ehkä hieman kuulosti, että samaa biisiä soitettaisiin koko ajan, mutta viihdyin.
Volbeat kuului omiin suosikkeihin ja sillä oli varmasti vaikutuksensa. Yksi kovimmista seteistä. Tuttuja biisejä tuli paljon, mutta niillähän bändi on nimeä tehnytkin. Yhtään hutiä ei settiin mahtunut. Melkein koko ajan soitettiin sitä viimeistä biisiä ja kaljanjuonti läppä soveltui hyvin Suomen maahan. Viskinystävänä myös itsekin.
HIM oli sitten sellainen sekameteli. Ala-asteajoilla sitä kuuntelin, mutta enää ei kyllä pure. Odotukset olivat tietysti korkealla, kun kerran Suomen ainoa keikka oli. Valon elkeet ja toiminnot olivat mielestäni todella ujoja ja anteeksipyyteleviä. "Hyvää alkuiltaa" tuli puolihuolimattomasti ja tämän sanottuaan Valo melkein yritti mennä mikrofonin taakse piiloon. Keikasta ei alkuun meinannut tulla mitään, bändi soitti keikan todella hyvin, mutta Valo ei alkuun saanut mitään itsestään irti. Laulu ei kuulunut ja oli mitäänsanomatonta. Loppua kohden keikka parani huomattavasti, ääni alkoi löytyä ja biiseihin tuli eloa. Tahatonta komiikkaa oli paljon ja kusellakäynti oli pettymys. Välispiikit olivat puolihuolimattomasti heitetty ja vielä huonolla äänellä kerrottu. Valot olivat kyllä omaan mieleen ja kokonaisuus oli kyllä hyvä, monista huonoista asioista huolimatta.
Sunnuntaina olin paikalla heti porttien auettua. Insomniumin tiesin entuudestaan, ihan ok setti. Laulajaltakin ihan sujuvaa välispiikittelyä, vaikka soitto melodista kuolometallia olikin. Mikään kappale ei erityisellä tavalla jäänyt mieleen, mutta toivottavasti bändi lisää kuulijoita sai tuonkin puolen tunnin setin jälkeen.
Profane Omen otti lava-ajasta kyllä irti kaiken mahdollisen, ja täytyy tässä viikolla taasen katsella vähän tuotantoa enemmänkin. Rankkaa mättöä, jota ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
Anthraxia odotin paljon, ja sain mitä halusin. Madhouse ainakin itselle se tunnetuin biisi, joka toimi livenäkin hyvin. Belladonna esiintyminen oli kyllä ikäisekseen todella energistä. Sai yleisön hyvin mukaan ja sai toden teolla kyllä miettimään, kuinkahan kauan vielä jaksaa samaa menoa. Olikohan muuten tarkoituskin soittaa noinkin kauan, kun Tuomola oli jo toisella lavalla kuuluttamassa Mokomaa heti setin jälkeen?
Mokomaa en niin jaksanut pahemmin katsella, kuuntelin kylläkin, enkä oikeen niin innostunut. Biisit eivät sinällään niin mitäänsanomattomia ole, mutta keikalla kuulosti kaikki samalta mätöltä.
Oma suosikkini Slayer sitten manasi sen myrskynkin sieltä sitten esiin. Lavaesiintyminen oli (ja on aina) mitäänsanomatonta, välispiikkejä ei juuri ollut, muuta kuin "thank you very much". Keikan aikana tuli sitten hieman mieleen asia, jota en ennen ole niin paljoa miettinyt. Biiseistä suurimman osan osaan ulkoa, mutta kun Arayan hymyilevä esiintyminen tuollaisistakin asioista pisti hieman ehkä vituttamaankin. Eikä siinä, kieli poskessa väännettyähän tuo on, eikä noihin provoansoihin pitäisi ikinä mennä. Setti oli kyllä todella kova, vaikkakin täysin ennalta-arvattava. Festarin omilta sivuilta bongailin noita settilistoja, niin osasi varautua tähänkin. Biiseissä ei myöskään ollut yhtään keikkakohtaista tulkintaa tai versiointia, mistä miinus. Slayer vain tuli, soitti ja poistui. Jätti ehkä hieman väljän maun ja olisihan tuota kuunnellut pidempäänkin, kaikista miinuksista huolimatta.
Sitten tuli se myrsky ja kyllä oli vertaansa vailla. Itse olin siinä Juhla Mokka-kahvi teltalla, kun alkoi sataa. Tässä vaiheessa ei kellään ollut mitään käsitystä, mitä seuraa. Sitten alkoi puhaltaa sitä luokkaa, että alta pois ja kaikki eivät valitettavasti pääseet. Sen tiesi jo, että esiintymisiä tullaan peruuttamaan, mikä vitutti jo pitkään ennen tiedän varmistamista. Siinä vaiheessa ei tosin vielä itsellä tietoa ollut loukkaantumisista, vasta paljon myöhemmin niistä kuulin.
Mötiköiden peruttua keikkansa oli sitten itsellä mieli kyllä todella maassa. Vitutti kyllä huolella ja varsinkin niiden puolesta, jotka bändin paitaa päällään pitivät. Tosiaan lainakamoilla olisivat voineet edes pari biisiä vetää, vaikka Kickstartin akustisella, niin olisi varmasti tullut yleisöön menoa. Iggy Pop pelasti omalta osaltaan sen mitä pelastettavissa enää oli. Akustinen keikka oli kyllä hyvä, vaikka se ei fiilistä niin parantanutkaan.
Olin jo satavarma Cooperin peruuntumisesta, kun sitten itse Bruce Dickinson totesi tilanteen. Oli varmasti pakko toimia näin, muuten alkaisi yleisö epäillä jo koko loppuohjelman toteutumista. Aurinko paistoi yleisöön päin koko keikan ajan ja fiilis oli hyvä. Tiedä sitten puhuuko Cooper yleisölleen biisien välissä koskaan, mutta vaikutti hieman siltä, että setti vedetään mahdollisimman äkkiä alta pois, niin klo 24 loppuu soitto. Cooper oli todella hyvä ja Ässien pelipaita sai kyllä hymyn huulille moneen kertaan.
Iron Maidenia pääsin sitten todistamaan melkein eturiviin. Suurimpia hittejä jäi soittamatta, mikä oli itselleni hyvä asia, ensimmäinen Maidenin keikka, joten yllätyksille on aina tilaa tällöin. Fear of the dark, no more lies ja erityisesti el dorado olivat menevimmät rallit. Kitaristeilta aivan mieletöntä soittoa, siitä plussat. Mitään ei jäänyt keikalla epäselväksi, rekvisiitta oli hyvin rakennettu ja Eddienkin näin ensimmäistä kertaa. Tuo myrskyhärdelli kyllä toi Maiden esiintymiseen täysin uutta tunnelmaa, kun alkoi tulla pimeä. Hieno valoshow.
Kaikenkaikkiaan hieno viikonloppu. Mötikät jo lupasivat tulla ensi vuonna soittamaan peruuntuneen keikan Sonisphereen, toivottavasti... I´m in.
