Jos olisin tämän ketjun perustaminen viime syksynä kun sitä ensimmäisen kerran mietin, niin olisin nimennyt sen muotoon "10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt" silloin lukemani kirjan perusteella. Nyt mielessä kävi myös nimi "ajetaan Some konkurssiin" hiljattain perustamani toisen ketjulle jatkoksi. Tämä aihe liittyy samaten hieman "venäläismielisten disinformaatio ja trollaus" -ketjussa käytyyyn keskusteluun, mutta koitan käsitellä sitä laajemmin. Niinpä katsoin perustelluksi perustaa uuden ketjun. Osa ajatuksesta on omiani ja osa kirjasta, mutta näiden erittely on välillä vaikeaa.
Jos tämän asian tiivistäisi yhteen lauseeseen, niin se olisi että "Somessa ei voi luottaa mihinkään". Somen määritelmä on tässä yhteydessä ehkä hieman totuttua laajempi eli se sisältää perinteisten facebookien ja twitterien lisäksi myös sanomalehtien kommenttiosiot, Googlen tietyt ominaisuudet yms. Ongelman juurisyy on monimutkainen, mutta se koostuu toisaalta siitä, että nämä alustat mukautuvat käyttäjän mukaan mutta toisaalta siitä, että niitä voidaan manipuloida aktiivisesti. Uhka lähtee ajatuksesta, että somessa käyttäjä ei ole asiakas. Käyttäjä on myytävä tuote ja asiakkaita ovat mainostajat, jotka ostavat tietoja tuotteesta ajatuksella, että voivat hyväksikäyttää häntä. Sanomattakin on selvä, että kaikki "mainostajat" eivät tavoittele kaupallista hyötyä, vaan taustalla voi olla ja on myös poliittisia tarkoitusperiä.
Netin erottamaton ominaisuus on, että lähes kaikkea voidaan automatisoida ja tekoälyn avulla tehdä pienellä vaivalla melkein mitä tahansa simppeliä isossa mittakaavassa. Jos joku on valmis maksamaan siitä, että saa jonkun ajatuksen levitettyä laajalle niin se onnistuu helposti. Jos lähdetään triviaaleista kaupallisista intresseistä, niin esim Hotels.comissa voi tuottaa helposti tuhansia kiitteleviä arvosteluja jollekin hotellillle. Jos haluaa vastaavasti ajaa jonkun ongelmiin haukkumalla sen, niin se onnistuu yhtä helposti antamalla sille ykköstä ja kakkosta. Kukaan ei voi tietää, että onko Saksalainen Simone joka on antanut arvosanan 9 oikea henkilö vai ei. Et voi luottaa. Suomi on tietyllä tavalla onnellisessa asemassa, että meillä on pieni ja vaikea kieli. Jos paikalta löytyy pari hyvällä suomenkielellä kirjoitettua arvostelua, niin niihin todennäköisesti voi hieman paremmin nojautua (bonuksena sieltä voi löytyä jopa tervehenkinen ihminen taustalta)
Vaikka jollain facessa jaetulla artikkelilla olisi luottamusta herättäen tuhansia tykkäyksiä, satoja ylistäviä kommentteja ja kymmeniä jakoja, niin kaikki voi olla vain tekoälyn ja bottien luomaa harhaa, joka on aikaansaatu automatiikalla ja maksetulla mainostamisella. On mahdotonta tietää mitä mieltä muut ihmiset aidosti ovat jostain asiasta tuollaisessa peukaloidussa ympäristössä. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että muiden ihmisten reaktiot vaikuttavat omiimme, halusimme sitä tai emme.
Tämä ei olisi niin vaarallista, ellei Somen avulla jokaisesta ihmisestä pystyttäisi louhimaan niin paljoa tietoa jota hyväksikäyttää juuri hänen kohdallaan. Joku tekee ostopäätöksen hinnan kohdalla, joku jonkun muun joten sisältö voidaan sopivilla alustoilla kohdentaa täysin juuri kuulijan mukaan. Some pyrkii koukuttamaan käyttäjiään behaviorismista tutuilla dopamiini palkkioilla ja rangaistuksilla (tykkäykset, huomio), keräämään heistä mahdollisimman paljon informaatiota ja sen perusteella manipuloimaan heitä yksilöllisesti kohdistettujen syötteiden avulla.
Oikeasti vaaralliseksi tämä menee siinä vaiheessa kun puhutaan poliittisista motiiveista. Tasapuolisuusharhan luonti ei ole koskaan maailman historiassa ollut niin helppoa. Vaikka jotain näkemystä ei edustaisi kuin häviävän pieni osuus väestöstä, niin feikkitilejä käyttäen ei ole vaikeaa spämmätä erilasia somekanavia tukkoon saaden aikaan efektin, että näkemys on yleinen. Erilaisten "kohujen" aiheuttaminen on naurattavan helppoa ja kukaan meistä ei tiedä milloin ne ovat todellisia ja milloin ei. Twitter on ymmärtääkseni kaikkein alttein feikkitileille, sillä käyttäjien ei tarvitse etukäteen hyväksyä kavereita kuten facebookissa.
Kirjassa esitetään, että some ei sinänsä ole puolueellinen mihinkään suuntaan, mutta sen luonne on sellainen, että huomiota saa enemmän aiheuttamalla ristiriitoja. Niinpä se helposti saa aikaan epäsopua ja kahtiajakoa. Vaikka asiaa on vaikea todistaa, niin tästä on mielestäni merkkejä nähtävissä ympäri maailmaa. Negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia kuin positiiviset, joten se jo itsestään suosii kaikkein kusipäisimpiä tahoja. Luottamuksen rikkominen on helpompaa kuin sen uudelleenrakentaminen. Tätä on suhteellisen vaikea nähdä yhteiskunnan etuna.
Vaikka ihmisiä ei käytännössä helposti saada manipuloiduksi äänestämään vastakkaisen laidan ehdokkaita, niin kaikissa vaaleissa on paljon liikkuvia ja epävarmoja äänestäjiä ja heitä on mahdollista ohjata esim jäämään kotiin mustamaalaamalla heille todennäköisintä ehdokasta yksilöstä kerättyjen tietojen perusteella. Tehdään heille turhautunut ja voimaton olo. Kirjassa esitetään ajatus, että somea olisi jo hyödynnetty useammassakin maassa epävakauksien aiheuttamisissa ja vallankaappauksissa. Arabikevät oli vain yksi kirjassa mainittu tapaus ja enemmänkin poikkeustapaus, mutta useimmiten kaava on ollut ristiriitojen kärjistäminen, kiihottaminen vähemmistöjä vastaan ja lopulta valheellisia huhuja ja propagandaa levittämällä jopa tappavien veritekojen käynnistäminen.
Some myös muuttaa monia asioita, joita ei välttämättä ajattelisi. Kun uutiset tulevat uutissyötteistä eikä esim suoraan toimituksellista sisältöä tuottavalta taholta, niin some käytännössä päättää mitkä uutiset Sinä näet, mitä et ja minkälaisessa kontekstissa näkemäsi jutut esitetään. Tämän vaara on myös siinä, että kun eri ihmiset eivät edes kohtaa samaa maailmaa, heille muodostuu toisistaan erilainen kokemuspohja, joka entisestään ruokkii ristiriitoja ja tuhoaa yhteisöllisyyttä. Olisihan se ajatuksena aika erikoinen, jos Wikipediassa olisi erilaiset selitykset eri asioille lukijasta itsestään riippuen. Jollekin yhteisöllisyys tarkoittaisi jotain ihan muuta kuin toiselle. Google voi toimia näin.
Nämä ovat varmaan ne isoimmat asiat, mutta somella on muitakin vaikutuksia. Toimittajien on somen seurauksena pakko sopeutua somen algoritmeihin ja muokata juttujaan kaavioihin sopiviksi, jotta ne eivät jäisi ilman huomiota. Toiminta tappaa perinteistä mediaa ja tämä ei ole riippumattomuutta kaipaavan lukijan tai toimivan yhteiskunnan etu missään määrin.
Some vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Se "varastaa" esim käyttäjien tuottamaan sisältöä, jotka normaalisti olisivat tekijänoikeuksien alaisia ja hyödyntää niitä kaupallisesti. On mielenkiintoinen ajatus, että ammattimaisen tulkin kannattaisi mieluummin maksaa somen käytöstä samalla tavalla kuin hän maksaa vaikkapa Netflixistä, kuin antaa palveluntarjoajalle ymmärtämättään käytännössä ilmaiseksi oikeudet palveluun tuottamiinsa teksteihin, joista tekoäly oppii kielenkääntämisen ja tekee tulkista työttömän. Sama toki pätee toimittajiin ja joitakin muitakin tekijänoikeuksien suojassa töitä perinteisesti töitä tehneiden aloihin.
Lisätietoja kirjasta löytyy tuolta:
fi.wikipedia.org
Jos tämän asian tiivistäisi yhteen lauseeseen, niin se olisi että "Somessa ei voi luottaa mihinkään". Somen määritelmä on tässä yhteydessä ehkä hieman totuttua laajempi eli se sisältää perinteisten facebookien ja twitterien lisäksi myös sanomalehtien kommenttiosiot, Googlen tietyt ominaisuudet yms. Ongelman juurisyy on monimutkainen, mutta se koostuu toisaalta siitä, että nämä alustat mukautuvat käyttäjän mukaan mutta toisaalta siitä, että niitä voidaan manipuloida aktiivisesti. Uhka lähtee ajatuksesta, että somessa käyttäjä ei ole asiakas. Käyttäjä on myytävä tuote ja asiakkaita ovat mainostajat, jotka ostavat tietoja tuotteesta ajatuksella, että voivat hyväksikäyttää häntä. Sanomattakin on selvä, että kaikki "mainostajat" eivät tavoittele kaupallista hyötyä, vaan taustalla voi olla ja on myös poliittisia tarkoitusperiä.
Netin erottamaton ominaisuus on, että lähes kaikkea voidaan automatisoida ja tekoälyn avulla tehdä pienellä vaivalla melkein mitä tahansa simppeliä isossa mittakaavassa. Jos joku on valmis maksamaan siitä, että saa jonkun ajatuksen levitettyä laajalle niin se onnistuu helposti. Jos lähdetään triviaaleista kaupallisista intresseistä, niin esim Hotels.comissa voi tuottaa helposti tuhansia kiitteleviä arvosteluja jollekin hotellillle. Jos haluaa vastaavasti ajaa jonkun ongelmiin haukkumalla sen, niin se onnistuu yhtä helposti antamalla sille ykköstä ja kakkosta. Kukaan ei voi tietää, että onko Saksalainen Simone joka on antanut arvosanan 9 oikea henkilö vai ei. Et voi luottaa. Suomi on tietyllä tavalla onnellisessa asemassa, että meillä on pieni ja vaikea kieli. Jos paikalta löytyy pari hyvällä suomenkielellä kirjoitettua arvostelua, niin niihin todennäköisesti voi hieman paremmin nojautua (bonuksena sieltä voi löytyä jopa tervehenkinen ihminen taustalta)
Vaikka jollain facessa jaetulla artikkelilla olisi luottamusta herättäen tuhansia tykkäyksiä, satoja ylistäviä kommentteja ja kymmeniä jakoja, niin kaikki voi olla vain tekoälyn ja bottien luomaa harhaa, joka on aikaansaatu automatiikalla ja maksetulla mainostamisella. On mahdotonta tietää mitä mieltä muut ihmiset aidosti ovat jostain asiasta tuollaisessa peukaloidussa ympäristössä. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että muiden ihmisten reaktiot vaikuttavat omiimme, halusimme sitä tai emme.
Tämä ei olisi niin vaarallista, ellei Somen avulla jokaisesta ihmisestä pystyttäisi louhimaan niin paljoa tietoa jota hyväksikäyttää juuri hänen kohdallaan. Joku tekee ostopäätöksen hinnan kohdalla, joku jonkun muun joten sisältö voidaan sopivilla alustoilla kohdentaa täysin juuri kuulijan mukaan. Some pyrkii koukuttamaan käyttäjiään behaviorismista tutuilla dopamiini palkkioilla ja rangaistuksilla (tykkäykset, huomio), keräämään heistä mahdollisimman paljon informaatiota ja sen perusteella manipuloimaan heitä yksilöllisesti kohdistettujen syötteiden avulla.
Oikeasti vaaralliseksi tämä menee siinä vaiheessa kun puhutaan poliittisista motiiveista. Tasapuolisuusharhan luonti ei ole koskaan maailman historiassa ollut niin helppoa. Vaikka jotain näkemystä ei edustaisi kuin häviävän pieni osuus väestöstä, niin feikkitilejä käyttäen ei ole vaikeaa spämmätä erilasia somekanavia tukkoon saaden aikaan efektin, että näkemys on yleinen. Erilaisten "kohujen" aiheuttaminen on naurattavan helppoa ja kukaan meistä ei tiedä milloin ne ovat todellisia ja milloin ei. Twitter on ymmärtääkseni kaikkein alttein feikkitileille, sillä käyttäjien ei tarvitse etukäteen hyväksyä kavereita kuten facebookissa.
Kirjassa esitetään, että some ei sinänsä ole puolueellinen mihinkään suuntaan, mutta sen luonne on sellainen, että huomiota saa enemmän aiheuttamalla ristiriitoja. Niinpä se helposti saa aikaan epäsopua ja kahtiajakoa. Vaikka asiaa on vaikea todistaa, niin tästä on mielestäni merkkejä nähtävissä ympäri maailmaa. Negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia kuin positiiviset, joten se jo itsestään suosii kaikkein kusipäisimpiä tahoja. Luottamuksen rikkominen on helpompaa kuin sen uudelleenrakentaminen. Tätä on suhteellisen vaikea nähdä yhteiskunnan etuna.
Vaikka ihmisiä ei käytännössä helposti saada manipuloiduksi äänestämään vastakkaisen laidan ehdokkaita, niin kaikissa vaaleissa on paljon liikkuvia ja epävarmoja äänestäjiä ja heitä on mahdollista ohjata esim jäämään kotiin mustamaalaamalla heille todennäköisintä ehdokasta yksilöstä kerättyjen tietojen perusteella. Tehdään heille turhautunut ja voimaton olo. Kirjassa esitetään ajatus, että somea olisi jo hyödynnetty useammassakin maassa epävakauksien aiheuttamisissa ja vallankaappauksissa. Arabikevät oli vain yksi kirjassa mainittu tapaus ja enemmänkin poikkeustapaus, mutta useimmiten kaava on ollut ristiriitojen kärjistäminen, kiihottaminen vähemmistöjä vastaan ja lopulta valheellisia huhuja ja propagandaa levittämällä jopa tappavien veritekojen käynnistäminen.
Some myös muuttaa monia asioita, joita ei välttämättä ajattelisi. Kun uutiset tulevat uutissyötteistä eikä esim suoraan toimituksellista sisältöä tuottavalta taholta, niin some käytännössä päättää mitkä uutiset Sinä näet, mitä et ja minkälaisessa kontekstissa näkemäsi jutut esitetään. Tämän vaara on myös siinä, että kun eri ihmiset eivät edes kohtaa samaa maailmaa, heille muodostuu toisistaan erilainen kokemuspohja, joka entisestään ruokkii ristiriitoja ja tuhoaa yhteisöllisyyttä. Olisihan se ajatuksena aika erikoinen, jos Wikipediassa olisi erilaiset selitykset eri asioille lukijasta itsestään riippuen. Jollekin yhteisöllisyys tarkoittaisi jotain ihan muuta kuin toiselle. Google voi toimia näin.
Nämä ovat varmaan ne isoimmat asiat, mutta somella on muitakin vaikutuksia. Toimittajien on somen seurauksena pakko sopeutua somen algoritmeihin ja muokata juttujaan kaavioihin sopiviksi, jotta ne eivät jäisi ilman huomiota. Toiminta tappaa perinteistä mediaa ja tämä ei ole riippumattomuutta kaipaavan lukijan tai toimivan yhteiskunnan etu missään määrin.
Some vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Se "varastaa" esim käyttäjien tuottamaan sisältöä, jotka normaalisti olisivat tekijänoikeuksien alaisia ja hyödyntää niitä kaupallisesti. On mielenkiintoinen ajatus, että ammattimaisen tulkin kannattaisi mieluummin maksaa somen käytöstä samalla tavalla kuin hän maksaa vaikkapa Netflixistä, kuin antaa palveluntarjoajalle ymmärtämättään käytännössä ilmaiseksi oikeudet palveluun tuottamiinsa teksteihin, joista tekoäly oppii kielenkääntämisen ja tekee tulkista työttömän. Sama toki pätee toimittajiin ja joitakin muitakin tekijänoikeuksien suojassa töitä perinteisesti töitä tehneiden aloihin.
Lisätietoja kirjasta löytyy tuolta:
10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt – Wikipedia
Viimeksi muokattu: