Omasta lehmästä
Kaikkien etuhan se olisi, että yleisö saataisiin viihtymään. On vaikea houkutella uusia katsojia, jos peli on roikkumista, estämistä ja enemmän tai vähemmän nuhjaamista. Kyllä ne uskollisimmat edelleen jaksavat halleissa käydä, mutta kuinka moni heistäkään enää todella viihtyy. Nimittäin jos lasketaan se seurauskollinen tunnepuoli pois ja katsotaan peliä pelinä.
Parannuksia voidaan suunnitella vilpittömin mielin, mutta tosi paikan tullen alkaa poru. Tärkeintä ei olekaan enää lajin tai liigan etu, vaan ainoastaan oma etu. Jos ajattelee vaikka valmentajien itkua, niin onhan toisaalta ihan ymmärrettävää, että heidän on elettävä tässä ja nyt. Leivästä kun on sentään kysymys. Aika vaikea on ajatella suurempia päämääriä, kun pelaajien ja valmentajien on tehtävä tulosta juuri sillä hetkellä. Samoin katsojat haluavat voittaa juuri tämän pelin, juuri tällä kaudella jne. Harvat pystyvät lohduttautumaan sillä, että suosikkini pelaa viihdyttävää kiekkoa, mutta on silti playoff-viivan alapuolella.
Niin se vaan Mane on, että siitä syystä, että oma lehmä on aina läsnä, vaikka asiasta haluaisi puhua, on keskusteleminen vaikeaa. "Älä sä kuule, kyllä teidänkin joukkue." tai "Sulla nyt ei oo Ässä-fanina varaa puhua tosta asiasta mitää." Sinne se asia aina unohtuu, kun tärkeintä onkin yhtäkkiä, kuka puhuu.