Kaksi on ylitse muiden
Parasta Sm-liigassa:
Marko Kiprusoff: Kylmänviileä takatukka, joka myös Kostajana tunnetaan. Harvinaisen varma niin kiekollisesti kuin kiekottomanakin. Muistan varmaan ikuisesti kaudelta 2007-2008 kotimatsin Ässiä vastaan, jossa Kipru ottaa pari kevyttä potkua oman maalin takaa ja pistää pienet vartaloharhautukset ja porilaiset menee aivan vipuun ja lopulta jokainen porilainen saa jäädä vain tuijottamaan takatukkaa joka laittaa limpun veskarin kainalosta ineen. "KISS KISS MJÖTÖH IMEKÄÄ SIITÄ", sanoi Kostaja. Ei vaineskaan, Marko nosti käden 90 asteen kulmaan muutamaksi sekuntiksi, otti pakolliset onnittelut joukkuekavereilta vastaan, vaikkei olisi edes todennäköisesti tahtonut ja lähti vaihtoon istumaan. Huikea jätkä.
Kai Nurminen: Jotain ainutlaatuista Tepsissä meikäläisen elinaikana. Turussa ei ole ollut toista samanmoista kylmäveristä maalintekijää sitten Nurmisen. Se ranne oli jotain aivan uskomatonta. 41 kihausta kaudessa ei onnistu ihan joka jampalta. Viimeisinä kausinaan yllätti ja näytti myös pelintekijän kykyjään. Lätty lätisi komeasti myös pelikavereiden lapaan ylivoimalla, vaikka nimenomaan maalintekijänä Nurminen aina tullaan muistamaan.
Muita Tepsisuosikkeja on urallaan jokaisen kulmaväännön voittanut Tuomas Suominen, liigan paras puolustava puolustaja Joonas Järvinen ja mies jota ei yksinkertaisesti vain voi olla rakastamatta: Lee Sweatt. Lisäksi Ilari Filppula oli jotain sanoinkuvaamatonta. Rottaosastolta löytyvää Tuokko, Aho, Kiviharju -trioa ei sovi myöskään unohtaa. Muista jengeistä sellaisia pelaajia, jotka ei ole vituttanut vaikka ovat tehneet maalin Tepsiä vastaan voisi ainakin mainita Jori Lehterän, Mikael Granlundin ja tietenkin Raipen.
Hyi saatana:
Marek Zidlicky: Pakilla kiekko oman siniviivan tuntumassa. Edessä hyökkääjä. Koko kenttä tilaa laittaa kiekko mihin tahansa. Tulee aivopieru. Lämäri täysin tahallisesti edessä olevaa Kai Nurmista suoraan jalkaan. Jalkaan murtuma ja Nurmiselle lepoa yli kuukauden verran. Vittu mikä pelle.
Kim Hirschovits: Ylimielisyys paistaa kuuhun asti. Jotenkin vaikuttaa niin itserakkaalta ja kusipäiseltä pelaajalta, kuin vain ikinä voi. Osalan ranteen paskominen välierissä 2008 myös tuoreessa muistissa.
Ilkka Pikkarainen: Jo pelkkä naama on järjettömän vittumaisen näköinen. Turhia ylilyöntejä ja päällä vielä punainen pelipaita, jonka rinnassa lukee HIFK, niin Pikkaraisen paikka listan kolmantena on sinetöity.
Melko TPS vs. HIFK -aiheinen listaus tuli, mutta on niitä kokovartalokyrpiä toki muillakin jengeillä ollut. Mainittakoon nyt Petri Varis, Tomek Valtonen, Petr Tenkrat, Ilkka Mikkola (kolmesta Tepsissä voitetusta mestaruudesta huolimatta), Jan Caloun, Ladislav Kohn ja Tuukka Mäntylä.
