Suosikkeja:
Hannu Virta - Nimenomaan pelaajana, takatukan veroista rauhallisuutta ja varmuutta. Tehot myös hienot.
Marko Kiprusoff - Kauden 2004-2005 pakkien pistepörssin voittaja, ja millä tyylillä. Propellit sisään ja tuuletukseksi riittää alakäden nosto olkapään korkeudelle. Sitten kylmän viileästi vaihtoon ilman ylimääräistä elämöintiä, kuten turhia halauksia. Omissakin soi todella harvoin Markon ollessa jäällä.
Jari Korpisalo - Vaikea selittää, mutta kuuluu kuitenkin tähän listaan.
Erkki Rajamäki - Hieno poikkeus SM-liigan suureksi osaksi pehmeään massaan.
Tomas Plihal - Erittäin hyvä kahden suunnan sentteri, joka pitää myös maalineduskahakoista. Asenne on jotain muuta kuin normitsekillä. Ranne muistuttaa etäisesti itse Kai Nurmisen vippiä, joka lähtee täysin päinvastoin kuin oppikirjan mukaan pitäisi, mutta kovaa ja veskaria varoittamatta.
Kimmo Rintanen - Potkulautaa, potkulautaa...
Tuokko-Rautee-Kiviharju - Ei erikseen, vaan yhdessä. Yksi parhaita pelkästään jarrutteluun ja rottailuun roolitettuja kentällisiä mitä SM-liigassa on nähty. Ajoi tarkoituksensa erittäin hienosti, koko kenttä saattaisi mahtua monen inhokkilistalle?
Inhokkeja:
Pasi Nielikäinen - Pitääkö tätä perustella?
Marko Mäkinen - Suu käy, mitään ei tapahdu.
Otakar Janecky - Vanhoja kaunoja ajalta, jonka paluu ei näytä todennäköiseltä
Teemu Lassila - Edelleen samat ominaisuudet kuin tepsissäkin, suurimmaksi osaksi hyvä veskari, joka ottaa huippukoppeja, mutta päästää ärsyttävästi helppoja maaleja silloin tällöin. Täksi kaudeksi kehitti jonkin ihmeen Ron Hextall-imitaatiofetissin, joka maksoi playoffeissa kertsille monen monta jäähyä. Taisi Upi Ylönen kertoa totuuksia finaaleja edeltävässä pressissä, kun mainitsi Lassilan mailapelin muuttuneen yliaggressiiviseksi TPS-vuosiensa jälkeen? (Filppulan JA-maali Rinkelinmäellä?)
