SM-liigan nousijajoukkueet kautta aikojen

[Shejbal]

Pelicans oli lähellä tiputtaa KalPan jo keväällä -98, jolloin otteluvoitot meni kuopiolaisille 3-2. Ratkaisu syntyi viidennen ottelun jatkoajalla.

Seuraavana keväänä meno olikin yhtä paraatimarssia. Pelicans ei kärsinyt ainoatakaan tappiota playoffeissa, eikä karsinnoissa. Yhdeksän peräkkäistä voittoa ja ainoastaan kuusi päästettyä maalia.

Niin, ja ei silloinkaan divarijoukkueella ollut kotietua, vaan Kuopiosta haettiin heti kärkeen vierasvoitto.

 

[msg]

Kiekko-Espoo ja sen perillinen Blues lienee yksi harvoista liigaan nousseista, joka ei koskaan ole pudonnut sarjaporrasta alemmaksi eikä koskaan sijoittunut sarjan viimeiseksi eikä myöskään koskaan ole karsinut sarjapaikastaan alemman sarjan joukkueen kanssa. Oliko niin, että myös JypHT ja sen perillinen kuuluu tähän samaan joukkoon?

 

[Jamina]

Jari Viuhkola arvostaa liignousun mestaruuksiakin korkeammalle. Liiganousun jälkeisenä kesänä joukkue oli jalat irti maasta, "hei, me pelataan liigaa ensi kaudella". Kevään 1999 TuTo-katastrofin jälkeen tuo liiganousu oli sitäkin maittavampi.

Kärpät voitti ensimmäisessä liigaottelussa hallitsevan mestarin TPS:n Raksilassa oli hieno tunnelma - tuohon verrattun nykyään tunnelma on kuin kirkossa.

Kärppien eka liigakausi oli tapahtumarikas. Tamille potkut tammikuussa, puoliväripaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella. Puolivälierissä kaatui runkosarjan voittaja Jokerit. Oi noita aikoja!

 

[lunde]

Täältä myös hatunnosto Mr.Foxille jälleen kerran. Hienoa, että on kirjoittajia, joilta löytyy hihastaan tilastoja, joita itse liiga ei pysty laittamaan esille sivustolleen. Suomessa on kuitenkin hieno perinne erityisesti Jääkiekkokirjan muodossa, joten sen ei pitäisi olla mahdoton homma laittaa kuntoon.

Kiekko-Espoo ja sen perillinen Blues lienee yksi harvoista liigaan nousseista, joka ei koskaan ole pudonnut sarjaporrasta alemmaksi eikä koskaan sijoittunut sarjan viimeiseksi eikä myöskään koskaan ole karsinut sarjapaikastaan alemman sarjan joukkueen kanssa. Oliko niin, että myös JypHT ja sen perillinen kuuluu tähän samaan joukkoon?

JYP on tosiaan lunastanut sarjapaikkansa joka kausi ilman karsintoja. Huonoimmat sijoitukset SM-liigassa ovat 11. (97-98) ja 12. (00-01 ja 06-07). 87-88 JYP jäi 10 joukkueen SM-liigassa 9. sijalle, mutta ainoastaan viimeiseksi jäänyt KooKoo joutui karsintaan.

HIFK, Ilves, Tappara ja TPS ovat tunnetusti SM-liigan ainoat joukkueet, jotka ovat pelanneet alusta asti liigassa putoamatta kertaakaan. HIFK ja TPS eivät ole joutuneet karsimaan liigapaikastaan kertaakaan. Tappara karsi kaudella 91-92 ja Ilves on säilyttänyt sarjapaikkansa karsinnan kautta kausilla 94-95, 09-10, 11-12 ja 12-13. Lisäksi kaudella 02-03 Ilves jäi suljetun liigan jumboksi.

SM-sarjan aikana nuokin joukkueet hakivat vauhtia Suomen sarjasta (silloinen I-divisioona/Mestis) vähintään kertaalleen:
HIFK kolmesti 56-57, 63-64 ja 66-67. (3 kautta)
Ilves kerran 54-55 (1 kausi)
TBK/Tappara kerran 65-66 (1 kausi)
TPS kolmesti 48-52, 62-63 ja 68-69. (6 kautta)

 

[Bob Rambo]

Jari Viuhkola arvostaa liignousun mestaruuksiakin korkeammalle.

Niin teen itsekin. Minä olen sitä sukupolvea, joka aloitti hallilla käymisen 90-luvun alussa polvenkorkuisena nulikkana. Liigaputoamisesta ei siis muistikuvia/kokemusta ole, mutta 90-luvun karvaista pettymyksistä senkin edestä. Muistan Kamesin, Veivon halvaantumisen, isäni kyyneleet konkurssin jälkeen, pitkät illat KalPa-peleissä. Oululaisen ala-asteen pihalla näkyi TPS:n ja Jokereiden lippiksiä. Kärppiä kannattaville naurettiin.

Keväällä 2000 näin toisen kerran isäni itkevän. Jokaista mestaruutta arvostaa omalla tavallaan, mutta liiganousu on edelleen se, mitä kotitalon kahvipöydässä muistellaan. Toivon koko sydämestäni, että mahdollisimman moni saisi kokea sen fiiliksen, mitä me koimme nousun varmistuttua.

 

[charger]

Keväällä 2000 näin toisen kerran isäni itkevän.

Näin on. Ei liiganousua voi verrata yhteenkään mestaruuteen. Silloin meni Oulu täysin sekaisin!

 

[Alfred E Neuman]

..Tapio Flinckin tarina lienee myös monille tuttu, mutta kerrataan. Kaudella 1988-89 Flinck oli Ässien valmentaja, Ässät jumbo ja divariin. Seuraavalla kaudella Flinck valmensi Jokipoikia, JoKP jumbo ja divariin.

Eikös tuo Flinck tiputtanut jonkun A-juniorijoukkueen (Ässät?) myöskin divariin Ässien ja JoKPn lisäksi? Muistelisin, että näin kävi. Puhuttiin Tapio Flinck hattutempusta. Voin kuitenkin muistaa väärin.

..Minä kuuntelin tuon ottelun JT Koskisen selostamana...

Sama täällä. En ikinä unohda JT Koskisen sanoja lähetyksen päätteeksi. "Selostukset jääkiekon SM-liigan otteluista...päättyvät....tähän." Voitte uskoa, että pikku Alfredia vitutti. Itkukaan ei kaukana ollut. Seuraava kausi tosin toi vähän balsamia haavoille.

 

[Beukeboom]

Samoilla linjoilla muiden oululaisten kanssa.

Ari Vallinin jatkoaikamaali pääsee lähelle, mutta jää silti kauas siitä ilon ja liikutuksen tunteesta, mitä kevät 2000 toi mukanaan. Liiganousu ei ollut vain sarjatason vaihto, vaan synkän 90-luvun konkursseineen jättäminen taakse.

Kristian Taubertin voltit kentällä 11.4.2000 > Ari Vallinin koko kentän tuuletus 11.4.2004. Ei siitä mihinkään pääse.

Nykyään 90-lukua ja sen ajan kulttipelaajia muistelee jo nostalgisesti. Matt Robbinsin jatkoaikamaali Hermespelin 56. erässä. Dmitri Tshetkovin (Spelling?) kykenemättömyys luistella takaperin. Oleg Yashin. Onhan näitä.

Nyanssina 90-luvun lopun komeat harmaat (?) pelipaidat: Hermes-Kärpät 1998 - YouTube Ps. Melkoisen kovilla rostereilla sekä Hermes että Kärpät tahkosivat playoffeja, kuten klipistä kuulee ja näkee.

 

[RV16]

Muistan Kamesin, Veivon halvaantumisen, isäni kyyneleet konkurssin jälkeen, pitkät illat KalPa-peleissä. Oululaisen ala-asteen pihalla näkyi TPS:n ja Jokereiden lippiksiä. Kärppiä kannattaville naurettiin.

Pitkä tie on tultu Oulussa ja Lahessa tämän asian kanssa. Lippiksiä en sentään ala-asteelta muista, mutta kyllähän se vastakkainasettelu oli juuri noiden joukkueiden välillä finaalivuosina. Ei paljon paikallisesta puhuttu.

Täytyy myöntää, että Kärpillä oli nousun aikoihin ihan tolkuton hönkä päällä siinä touhussa. Iso kotihalli tukena ja tämä pohjoinen ulottuvuus toi ison lisän koko liigaan. Ei varmasti yksikään vierasjoukkue kovin mielellään tehnyt sitä reissua kahdesti kaudessa. Tuo hallin kokokin kertoo aika paljon siitä erosta verrattuna nykyisiin nousijakandidaatteihin.


Pelicansin nousukevät oli tosiaan satumainen. En enää muistanutkaan, että se meni puhtaalla saldolla. Ensin taisi kaatua Hermes ja sitten Sportti, samalla kun TuTo jysäytti pommin Raksilassa ja Pelicans meni KalPaa vastaan karsintoihin. Kuten joku totesikin, niin Pelsun joukkuehan oli niin tasapaksu kuin olla voi, tai ehkä tasaisen laadukas divaritasolle. Uusikartano, Toni Saarinen, pakeista Niskanen ja Laitinen tekivät/tekevät liigassakin komean uran.

Taitaa Pelicansin yleisöennätyskin 5600+ olla siitä ainoasta karsintojen kotiottelusta KalPaa vastaan, tiedä sitten onko virallisesti kirjattu. Linkku Lindegren sitä maalikoosteessa hehkutti.

 

[Pavlovin Koira]

Näin on. Ei liiganousua voi verrata yhteenkään mestaruuteen. Silloin meni Oulu täysin sekaisin!

Liiganousu oli myös enemmän koko Suomen (ainakin lähes koko) ilonaihe. Muistan että Kärppiä pidettiin silloin yleisesti erittäin sympaattisena joukkueena. Vasta mestaruuksien myötä siitä tuli "rahaseura". Vähän saman ilmiön on myöhemmin läpikäynyt JYP.

 

[Beukeboom]

Liiganousu oli myös enemmän koko Suomen (ainakin lähes koko) ilonaihe. Muistan että Kärppiä pidettiin silloin yleisesti erittäin sympaattisena joukkueena. Vasta mestaruuksien myötä siitä tuli "rahaseura". Vähän saman ilmiön on myöhemmin läpikäynyt JYP.

Totta. Syksyllä 2000 moni lähti Oulussakin katsomaan nimenomaan liigaseuraa. Kärppiä seuraavissa on iso ryhmä, jotka löysivät tiensä halliin vasta syksyllä 2000 - mikä toki on hyvä asia, kannattajapohjan laajeneminen kautta Pohjois-Suomen on auttanut seuran taloutta erittäin kovalla tavalla.

On kuitenkin jännä huomata, kuinka isolle osalle oululaisista divariaika on täysin tuntematon käsite. Itse olen tavallaan iloinen, että olen saanut sen kokea. Syy on se, että SM-liigataivalta ja sen alamäkiäkin osaa laittaa tarkempaan perspektiiviin.

 

[Beukeboom]

Divariasiaa

Ala-asteikäisen Beukeboom mieleen on jäänyt pelinjälkeinen seikkailu Raksilan pukukoppikäytävällä Kärpät-Hyvinkään Ahmat-ottelun jälkeen. Ottelu oli päättynyt shokinomaisesti 4-4, ja Ahmojen pukukopista raikui amureista voluumit kaakossa "We are the champions" samaan aikaan kun Kärppien kopissa surtiin maailman synkkyyttä. Those were the days....

Pelicans oli sentään yksi niistä harvoista Oulunvieraista, joita vastaan saattoi odottaa tunnerikasta ja kiivasta matsia. Mieleeni on jäänyt Sami Lehtisen unelmapelit useaan otteeseen, vaikka monesti lopputulos olikin kotijoukkueelle suotuisa.

Kultaisella 90-luvulla Kärpät-Pelicans-matseissa nähtiin jos myös Suomikiekon rumimmat pelipaitojen väriyhdistelmät.

 

[Ujcik#11]

Tunnelma Kärppien liiganousun jälkeen on edelleen tuoreessa muistissa. Se oli jotain sellaista, mikä on verrattavissa ensimmäisen lapsen syntymään, hääpäivään, jne.. Se oli jotain henkilökohtaista helpotusta kun sitä nousua haettiin niin helvetin kauan ja sitten se Tuto sarja... En vieläkään pysty käsittämään miten se oli mahdollista. Kun Hagman teki 4-1 maalin ja aikaa enään alle 10 minuuttia.. Valtasi kehon ja mielen sellainen tunnevirtaus, mihin ei enään fanina koskaan yllä. Joku suomen Olympiakulta voisi olla läehllä tätä, mutta ei ne mestaruudet oikeastaan sen jälkeen tunuteet "miltään"..

Miettikää sitä tunnetta kun koko kausi on odoteltu niitä kolmea peliä, mitä ratkaisevat sitä seuraavan kauden kohtalon. Kyllä se syletti, kun vaikka joukkue oli kuinka kova Divariin, jouduttiin pelamaan niin helppoja pelejä niin pajon että joukkue ei ollut oikeassa iskussa sitten, kun piti näitä liigan heittopusseja vastaan pelata. Ne oli saaneet pelata suomen huippuja vastaan koko kauden. Siihen kun lisättiin valtavat paineet ja epäonnistumsen pelko... vieläkin puistattaa ajatus.

Kärpät -Tuto sarajsta vielä.. En ole koskaan nähnyt yhtä ylivoimaista häviäjää. Se, että yksittäisessä pelissä häviää vastustajan tehdessä 4-5 laukauksesta 2-3 maalia onnistuu.. mutta tämä tapahtui kolme kertaa, kolme kertaa ja kaikki Raksilassa. viidennessä ja ratkaisevassa pelissä sattui muutenkin sellaisia asioita mitä ei enään ollut järjellä selitettävissä.. Päätykiekko muutti laidasta suuntaa ja valui tyhjään Kärppämaaliin... Kahden luistimenkautta tolpan kautta sisään... sitten vielä se ratkaisu syntyi siten, ettei kukaan nähnyt edes kiekon käyvän maalissa.. Kärpät pelasi jatkoajalla KOLME kertaa viidellä kolmea vastaan.. vastustajan maalivahti torjui 80 kertaa jne.. Se oli oikeasti niin, että Kärpät pelasi 5-5 vastaan kuin ylivoimaa eikä mitään suvantovaiheita ollut. Ei vaan mennyt mistään sisään. Tutolla ei tainut olla yhtään ammattilaista siinä joukkueessa.

 

[Beukeboom]

Kärpät -Tuto sarajsta vielä...

Hauska anekdootti tästä: Tutostrofia seuraavan kauden, liiganousuun päättyneen, Kärpät aloitti kotona myös TuToa vastaan. Seuraksena 8-0-voitto ja Pekka Mäkitalo ei saanut kiinni rantapalloakaan.

 

[Major Julli]

Miettikää sitä tunnetta kun koko kausi on odoteltu niitä kolmea peliä, mitä ratkaisevat sitä seuraavan kauden kohtalon. Kyllä se syletti, kun vaikka joukkue oli kuinka kova Divariin, jouduttiin pelamaan niin helppoja pelejä niin pajon että joukkue ei ollut oikeassa iskussa sitten, kun piti näitä liigan heittopusseja vastaan pelata. Ne oli saaneet pelata suomen huippuja vastaan koko kauden. Siihen kun lisättiin valtavat paineet ja epäonnistumsen pelko... vieläkin puistattaa ajatus.

Ässien divarikausi oli yhtä juhlaa alusta loppuun. Mutta sitten tuli ne karsintapelit, ja eka ottelu Porissa. Todella hermostunutta peliä ja sama alkoi levitä yleisöön. Jokipojat 0-2 johtoon ja mielessä alkoi jo askarruttaa että tätäkö tämä on, koko kausi voitosta voittoon ja sitten karsinnoista päähän? Lopulta Ässät sai hengen päälle, nousi 3-2 voittoon ja JoKP:n selkäranka rusahti jo siinä.

Kolmas peli oli yhtä namuttelua alusta loppuun 9-4 voitolla ja summerin soitua tuntui edelleenkin parhaimmalta koko kiekon seuraamisuralla. Ohessa kooste rusettiluistelusta keväältä 1990:

Ässät takaisin Sm-liigaan 1990 (kolmas SM-Liigakarsintapeli ) - YouTube

Tuosta porukasta on jo kolme miestä toisissa kaukaloissa, #4 Java, #24 Niksu ja #10 Papa. Levätkää rauhassa. Japa on nykyään huipputuomarina (ei olisi silloin kyllä ikimaailmassa uskonut ...) ja Kimmo Sillanpää on Severin isä.

 

[Eetska]

Kultaisella 90-luvulla Kärpät-Pelicans-matseissa nähtiin jos myös Suomikiekon rumimmat pelipaitojen väriyhdistelmät.

Haha alko hymyilyttämään kun muisteli niitä pelsun paitoja silloin. Kotipaidan päävärinä keltanen ja vieraspaidassa vihreä, oli muuten oikeasti aika hirveät..

Joidenkin sanojen mukaan liiganousun ratkaisseessa ottelussa Kuopiossa oli tuhatpäin lahtelaisia, varmasti jonkinlaista värikynää on ollut, mutta kyllä ainakin tässä videossa näyttäis jokunen lahtelainen olevan. (linkki vie pelicansin liiganousu -99 videoon youtubessa)

 

[Kourujärven Ponnistus]

Kari Eloranta, Pelicansin valmentaja. Näytti kyllä ihan Pekka Tirkkoselta. ;)
No joo, olishan sen voinut loppuun katsoa.

 

[laituri]

Kahta eri nimistä Lahtelaista nousijajoukkuetta olen juhlinut ja voin sanoa sekä Hockey-Reipaan, että Pelicansin liigaan nousut ovat penkkiurheilija urani hienoimmat hetket tähän asti. Sitä tunnetta katsomossa on hyvin vaikea selittää.

 

[Joghey]

Näitä nousutarinoita on kyllä hieno lukea, vaikka itse en ole samanlaista tunnetta saanut/joutunut ikinä kokemaan. Tälläisena urheiluromantikkona tuntuukin käsittämättömältä ajatella, että liigassa suunniteltaisiin parhaillaan liigan uudelleensulkemista. Tämänkin kauden karsintojen jälkeen Mestisjoukkueen liiganousu tuntuu varsin kaukaiselta ajatukselta, mutta haluan uskoa sen olevan koko ajan hieman lähempänä.

 

[Hangon keksi]

Muistanko muuten väärin että lahtelaisjoukkueet eivät kolmesta nousustaan huolimatta olisi ikinä divaria voittaneet? Karsintoihinhan otettiin mukaan usein enemmänkin kuin yksi divariseura, ja muistelisin että lahtelaiset nousivat aina liigaan noilta alemmilta sijoilta.

Edit: Muistan väärin. Kyllä Kiekkoreippaalle on merkitty divarin voitto 1976. Mutta sen jälkeen ei ole lahtelaista divarimestaria ollut. Sen sijaan SaiPa on noussut kolmesti voittamatta divaria ko. kaudella. Kolme kertaa SaiPa on divarin voittanut muulloin, mutta silloin nousu on jäänyt haaveeksi. Muista joukkueista myös FoPS 1975 ja Jokerit 1989 ovat näitä nousijoita jotka eivät divaria voittaneet.

 

[Jykke1978]

Muistanko muuten väärin että lahtelaisjoukkueet eivät kolmesta nousustaan huolimatta olisi ikinä divaria voittaneet?

Lähelle pääsit oikeaa vastausta.
1989-90 Hockey-Reipas oli kakkonen divarissa
1998-99 Pelicans oli kakkonen divarissa

mutta
1975-76 Kiekko-Reipas oli ykkönen.

 

[Kahvitunti]

Mulle positiivisimmat fiilikset liiganousijoista toi Kärpät, koska siihen aikaan monet liigaseurat ymmärrettävästi rohmusivat Kärppien omat lupaavat junnut omiin organisaatioihinsa, joten nousu oli sikälikin välttämätöntä, mutta toisaalta varmaankin vaikeuttyi asiaa samalla. Mutta Suomen kiekolle se oli iso asia.

 

[Sinom]

Kärppien eka liigakausi oli tapahtumarikas. Tamille potkut tammikuussa, puoliväripaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella. Puolivälierissä kaatui runkosarjan voittaja Jokerit. Oi noita aikoja!

Ensimmäinen liigakausi oli todellakin tapahtumarikas. Pudotuspelisarjasta Jokereita vastaan muistuu mieleen se, kun voittoisan kotipelin jälkeen jonotettiin faijan ja kaverin kanssa lippuja seuraavaan kotipeliin Ratakadun R-kioskilla yömyöhään saakka.

Liiganousua vuonna 2000 en ikävä kyllä ollut todistamassa paikan päällä, mutta VHS-taltionti pelistä löytyy kotoa ja kyllä siitäkin voi aistia tunnelman siitä pelistä.

Tuolta liiganousukaudelta muistuu mieleen perinne, kun maalia mentiin juhlistamaan koko joukkueen toimin kentälle. Muistaako kukaan milloin tuosta tavasta luovuttiin ja tuli tämä nykyinen tapa?

 

[Espen]

Tuolta liiganousukaudelta muistuu mieleen perinne, kun maalia mentiin juhlistamaan koko joukkueen toimin kentälle. Muistaako kukaan milloin tuosta tavasta luovuttiin ja tuli tämä nykyinen tapa?

Eihän tuota tehty muualla kuin suomen jääkiekkosarjoissa. Ei ollut tapana maajoukkuepeleissä eikä muissa sarjoissa. Lopulta kiellettiin Suomessakin 2000-luvun puolivälin jälkeen. Muistan kun mm. HPK:ssa työsulkukaudella 94-95 pelannut Geoff Sanderson kummasteli ja halveksui aikanaan tätä tapaa.

 

[teude]

Eihän tuota tehty muualla kuin suomen jääkiekkosarjoissa. Ei ollut tapana maajoukkuepeleissä eikä muissa sarjoissa. Lopulta kiellettiin Suomessakin 2000-luvun puolivälin jälkeen. Muistan kun mm. HPK:ssa työsulkukaudella 94-95 pelannut Geoff Sanderson kummasteli ja halveksui aikanaan tätä tapaa.

Eikös tuota ole NHL:ssä myös käytetty? Vai oliko sitten vain isompien merkkipaalujen kohdalla? Ainakin Selänteen tulokas maaliennätyksen jälkeen koko joukkue meni jäälle juhlimaan.