SM-Liigan hienoimmat hetket

[Setämies]

Yksi hieno paikallispeli-muisto on tämä (ajassa 1.40) Kim Strömbergin upea voittomaali ja riemukas tuuletus päälle. Aijjai kun oli hieno matsi..

 

[Oddee]

842 ottelua. 21.3.2008 KIITOS RAIPE! - YouTube

Noniin, tätä jo odoteltiinkin, pitkään kesti, että joku tämän tänne sai. Ei ole väärin sanoa koko suomalaisen jääkiekon kulminoituvan tähän herraan. Mieletön ura, mieletön persoona!

 

[ilveksenmiäs]

Noniin, tätä jo odoteltiinkin, pitkään kesti, että joku tämän tänne sai. Ei ole väärin sanoa koko suomalaisen jääkiekon kulminoituvan tähän herraan. Mieletön ura, mieletön persoona!

Ja koko halli yhtyi samaan huutoon, myös kärppä fanit. Toki Raipe on niin iso ikoni, että varmasti jokaisen muunkin joukkueen fanit olisivat yhtyneet!

 

[Reznik]

Keväältä 2010 KalPa-Tappara sarjan viides peli henkilökohtaisesti hienoin matsi, mitä olen paikan päällä seurannut. Sarjahan oli tuossa vaiheessa 2-2, molempien ottamien kotivoittojen turvin. Kapasen salamannopea kuittaus välittömästi Tapparan 0-2 maalin jälkeen, 3-5 alivoiman selvittäminen toisessa erässä Ahosen turvin ja tietysti Kapasen kiemurat jatkoaikamaalissa on jääneet loistavasti mieleen. Siinä vaiheessa kun Kapanen vihdoin päätti pistää kiekon pussiin, niin joka ikinen takamus oli varmasti ehtinyt nousta penkistä ylös.

Koosteen löysin savonsanomien sivulta ja laitetaan vielä samalla liigan sivuilta otteluraportti.

 

[Orlando]

No 06-kevään tapahtumat ovat tietysti niitä hienoimpia ja unohtumattomimpia. Juurikin tuo toisen finaaliottelun Kaipaisen tasoitus. Se armoton epätoivo ja vitutus muuttui hetkessä raivoisaan riemuun ja huutoon.

Jos jotain runkosarjan otteluita tähän pistäisi, niin tuoreessa muistissa on viime syksyn Ässät-HIFK-ottelu, jossa Pata nousi kolmannessa erässä kahden maalin takaa tasoihin ja viimeisillä sekunneilla Zabo pisti vielä miinuskulmasta kiekon Riksmanin patjojen kautta maaliin ja pisteet jäi Poriin https://www.youtube.com/watch?v=2k1DPnsgIuA

 

[Makis]

Ei SM-liigaa, mutta sallitakoon tämän kerran.

Nimittäin Kärppien liigakarsinnat. Siinä oli aiemmin huikeita matseja, kuten Robbinsin Matin ratkaisema maratonottelu. Mutta sitten homma kulminoitui, kun ensin hävittiin TuTo:lle sarja ja jäälle lensi kännykästä lähtien rojua. Seuraavana keväänä liiganousun euforia oli sitten sitä luokkaa, että tuskin tulen koskaan kokemaan samaa missään urheiluun liittyvässä, kyse oli kuitenkin monen vuoden odotuksesta ja varsinkin se edellisen kevään tutostroofi oli edelleen mielessä.

Tuo avausviestin Vallinin maali on lähimpänä samaa fiilistä liiga-ajalta. Paikan päällä vielä sata kertaa kovempi juttu.

Tenkratin maali Jokereita v on kanssa syöpynyt mieleen. Järventiellä kiekko puolustusalueella, Tenkrat koukkaa kädestä ja riistää kiekon -> maali. Tässä videossa n. ajassa 2:20 se näkyy: Välierä Jokerit-Kärpät (Sankarimme Martti Järventie) - YouTube

Pelillisesti paras Kärpät oli kyllä 2006-07, runkkiksen voitto ja mestaruuteen voittamalla kaikki 10 matsia. Noista pleijareista ei ole yksittäistä muistoa ylitse muiden, mutta Boumediennen ja Lupashuckin pakkipari, joka oli aivan hirmuinen. Tekiköhän vastustaja yhtään maalia tasakentällisin kun nämä kaksi olivat jäällä? He pelasivat kaikki tiukat paikat ja katsomossa oli aina tunne, että tässä ei ole mitään hätää. Sillä tavalla hienoja hetkiä, että vaikka pelattiin viimeistä minuuttia ja aloitus omassa päässä, niin nuo kaksi jäällä tiesi, että vastustaja ei tee maalia (Lupan saldo kymmenestä matsista 1+10 ja +10). Tuo joukkue oli kyllä muutenkin kivikova, esimerkiksi Victor Ujcik pelasi kolmosketjussa ja nakutti mukavat 35 pinnaa (ja pleijareissa 7 pinnaa ja +7).

 

[Rolf Paski]

Lienen poikkeus Kerho-faneissa, koska minun ehdoton huippuhetkeni on se sekunti, kun Marko Palo upotti No Smoking Teamin -93 5. välierän jatkoajalla.

En usko, että näitä nuorempia faneja lukuunottamatta olet lainkaan poikkeus. Mestaruus oli unelmien täyttymys, mutta ehdoton yksittäinen huppuhetki oli kyllä tuo Kyyn maali

 

[mikko600]

Hyviä muistoja muilta Blues-kannattajilta. Ja pisteet myös yhdelle Tapparan miehelle kun muisti tuon huikean playoff-sarjan, joka kyllä päättyi "hiukan" ikävästä näin meikäläisen mielestä, heh.

Kovimpia muistoja on tietysti Kiekko-Espoon nousu liigaan vuonna 1992. Vuodesta 1986 saakka tuli käytyä K-Espoon peleissä faijan kanssa ja tuolla nousukaudella tulikin käytyä enemmän kuin yleensä Matinkylä Gardenissa.

Nousukarsinnoissa käytiin kaikki kotipelit väijymässä ja kyllähän tuo Helsingin jäähallissa käyty ratkaiseva ottelu on jäänyt mieleen. Ikää oli tuolloin 11 vuotta ja kaverin kanssa oltiin peliä katsomassa. Helvetinmoinen tunnelma koko ottelun ajan ja yleisömäääräkin on jäänyt mieleen, eli 7776 katsojaa. Taisi paikalla olla kyllä muutama HIFK-myönteinenkin kun väliaikatilanteita kuuluteltaessa sai Jokereiden tappiotilanne hyvät aplodit myös.

Pelin päättyessä sitten rynnättiin jäälle juhlimaan ja kovat oli juhlat. Tosin tuon ikäisenä pitikin lähteä nopeasti kun äiti oli tulossa hakemaan. Mutta se joukkue, kovia muistoja. Timo Hirvonen, Juha Ikonen, Jarmo Muukkonen, Jere Lehtinen, Jan Långbacka, Robert Salo ja vanha pipopää Jimi Helin. Helinin muistavat varmasti myös muut "vanhemmat" kannattajat. Heheh.

Tässä vielä Youtubesta fiilisteltyä kera nuoren Porttilan.

Pitääpi lisäillä näitä Kiekko-Espoon aikaisia muistoja vielä lisääkin. Blues-aika on jo hyvin käyty läpi.

 

[Kulttimörkö]

- Vemmu Virtasen tekee avausmaalin kaatuen samalla maaliin 4. finaalissa 2009. Katsoin tuota ottelua Hippoksen "kisastudiossa" ja olihan se hienoa, kun kaikki siellä pitivät ääntä, vaikka peli pelattiin Oulussa. Itse huusi röökiä, röökianttia ja vemmua kurkku suorana, niin että taisi ekan erän aikana jo ääni merkittävästi kähentyä. Tuon Virtasen maalin jälkeen jo tiesi, että tää on taputeltu.

- Perrinin paluu Jyväskylään ja 2 kaappia het sen siliän tien. Olihan se hienoa. Myös Pelsuja vastaan jatkoerillä paukautettu voittomaali, joka ratkaisi viime kevään mestaruuden, oli aika nasulia.

- VIP-ketju kaikkineen. Yks kovimmista vitjoista tämän liigan historiassa.

Tämän voin allekirjoittaa. Olin paikan päällä molemmissa ratkaisevissa finaaleissa, mutta silti tuo viimeisimmän mestaruuden ratkaissut matsi tuotti paremman fiiliksen kuin mestaruuden voittaminen Oulussa. Tuo Lahdessa pelattu ottelu oli paljon tasokkaampi ja jännittävämpi. Kaiken kruunasi tuo Perrinin jatkoerämaali. Kun se kiekko laskeutui siihen Perrinin eteen, sitä jotenkin tiesi että siitä tulee maali. Polvet koukistuivat jo valmiiksi pontevaa loikkaa varten ja kun se maali tuli, niin jalat irtautuivat hetkeksi maasta. Mahtava fiilis.

Tässä vielä vähän muistin virkistämistä Youtuben kautta.

VIP-ketju. Se oli kova kokonaisuus. Siinä ajatus oli kohdallaan ja kemiat osuivat niin yksiin. Parhaimmillaan tuo kolmikko oli kuin yksi kokonaisuus.

 

[ernestipotsi]

Jos näitä runkosarjan huippuhetkiä haetaan, niin en voi olla mainitsematta erästä HIFK-Tappara -peliä 2000-luvun alussa. Tappara johti tuota matsia aivan 2. erän lopussa 0-6, mutta HIFK heräsi ja teki seitsemän maalia putkeen.
HIFK:n kannalta tosin pelin antikliimaksi oli matsin viimeiseksi jäänyt Tapparan 7-7 -tasoitusmaali jonka Tuomo Ruutu sohi omiin.

 

[juhana]

Huikeita ja vähemmän huikeita hetkiä on Jokerien osalta eletty jo yli 20 vuoden ajan. Tässä ketjussa on myös tuotu niitä tärkeimpiä esiin.

Itselleni kuitenkin ehkä huikein ja ainakin lähes eniten tunnelatausta tuonut peli on ollut Jokerit-Lukko, 2.välieräottelu keväältä 2000. Peli ei välttämättä ole tasoltaan kaikkein paras, mutta älyttömän tunteikas. Tässä hieman muisteloita ja perusteluja.

Jokereilla oli tuolloin kolmas kausi menossa Hartwall Areenalla. Kaksi ensimmäistä kautta olivat menneet kauniisti sanottuna perseelleen. Ensin "kaikkien aikojen joukkue" selvisi "vain" pronssille naapurin juhliessa mestaruutta, toisella kaudella SaiPa pudotti Jokerit suoraan 3-0, mitä täälläkin on muisteltu. Itseltäni onneksi tämä jälkimmäinen kausi oli jonkinlainen "välikausi", kun olin intissä.

Nyt oli siis pakko onnistua ja naapurista oli hankittu valmentajiksi W&S-kaksikko. Runkosarja ei paljon lupaillut, Jokerit oli aika sekavalla pelillä vasta viides. Näin puolivälierissä tuli vastaan sarjanelonen Rauman Lukko, joka oli pelannut vahvan kauden Tihonovin valmennuksessa.

Ensimmäisen ottelu voittikin Lukko kotonaan niukasti 1-0. Seuraava peli oli jo seuraavana päivänä Helsingissä. Tämä peli ei siis välttämättä tasoltaan ollut paras mahdollinen, mutta huikean jännittävä ja tasainen. Lisäksi koko ajan oli ilmassa tunteiden paloa enempi tai vähempi. Peli eteni tasaisissa merkeissä ja myös raumalaisia kannattajia oli hyvin paikalla pelipäivä (torstai) huomioiden. Numerot olivat 3-3 aivan kolmannen erän lopussa, kun Lukko sai vielä läpiajon viimeisellä minuutilla. Pelaajan nimen olen jo unohtanut, mutten sitä, että Nupe Nurminen venytti maalissa uskomattoman torjunnan, osin kyllä varmaan puhtaalla tuurillakin. Jos tuosta olisi tullut maali, niin hyvin todennäköisesti Lukko olisi sinetöinyt välieräpaikan seuraavassa pelissä. Itselläkin oli lippu jo hankittu Raumalle lauantaiksi, mutta tiedä häntä olisiko tullut lähdettyä, jos Lukko olisi ollut voitoin 2-0 johdossa.

Vaan eipä tarvinnut onneksi perua Rauman reissua. Jatkoaika eteni tasaisesti ja molemmilla oli paikkansa. Tihonov kävi älyttömän kuumana aitiossa, samoin Summanen toisessa. Ensimmäinen jatkoerä ei tuonut tulosta ja peli venyi, osa katsojista lähti jo miettimään seuraavaa työpäivää kotiinsa. Vaan he jotka jäivät, saivat palkintonsa - ainakin kotijoukkueen näkökulmasta. Toisessa jatkoerässä Dmitri Kvartalnov ampui todella tulisen lämärin Draperin vartioimaan Lukko-maaliin. Siinä oli samanlaista ja varmaan vielä komeampaa tunteen paloa kuin Hardtin voittomaalissa viime vuonna! Tuolloinhan ei ollut vielä edes Eteläpäätyä, joten voi vaan kuvitella millainen tunnelma olisi voinut vallita. Mutta kyllä nytkin tunteet purkautuivat rajulla tavalla - positiivisesti! Kotona oltiin lähempänä puoltayötä, vaikkei missään jälkipeleissä käytykään...

Tämä matsi oli siihen asti SM-liigahistorian pisin, kunnes tasan vuotta myöhemmin IFK ja Ilves pelasivat sitten sen kaikkein pisimmän. Raumalle oli mukava lähteä ja vielä mukavampi palata, Jokerit voitti 0-1 ja eteni lopulta välieriin, jossa HPK kaatui puhtaasti 3-0. Finaaleissa TPS oli kuitenkin armottoman kova, mutta Jokerit sai uskottavuutta takaisin hopeamitalinkin myötä.

 

[El Lude]

Mutta mitä esimerkiksi KalPa-kannattajilla on kerrottavana? Nousu SM-Liigaan?

Yksi mieleenpainuvimmista otteluista oli keväällä 1998 pelattu ottelu divari-Kärppiä vastaan. 3.4.1998 oli yksi kauheimmista/ihanimmista hetkistä ns. kannattajana. KalPa oli tappiolla ottelun loppupuolella. Mike Legg tasoitti ottelun ja mentiin jatkoajalle. Niiralan monttu oli muistaakseni täynnä ja itse kuuntelin tämän ottelun radioista. Jännäkakka housussa olin koko ottelun ajan. Vasta toisen jatkoerän lopussa Koivusen Petro ratkaisi ottelun ajassa 92.19. Halli "räjähti" ja itse huusin radion ääressä ilosta ja riemusta! KalPa vei sen sarjan lopulta otteluvoitoin 3-1. Ihan liian monet kerrat on tullut KalPan puolesta pelättyä - niin 1980-luvulla, 1990-luvulla ja 2000-luvulla. Viimeisin liiganousu oli myös hieno kokea Urheilukanavan kautta. Kasper Kenig oli tuolloin hieno mies...

 

[teude]

Joku vanhempi naavaparta voisi kertoa SaiPan ja KalPan välisestä karsintamatsista. KalPa johti ennen loppua jo 5-0 Lappeenrannassa, mutta niin vain SaiPa tuli tasoihin ja voitti koko matsin. Tai miten tuo menikään, itse muistan tuon kuitenkin aivan väärin.

 

[Vesuri]

Noniin, tätä jo odoteltiinkin, pitkään kesti, että joku tämän tänne sai. Ei ole väärin sanoa koko suomalaisen jääkiekon kulminoituvan tähän herraan. Mieletön ura, mieletön persoona!

Tuli katseltua Raipesta kertovia pätkiä juutuupista ja hienoja muistoja oli hienosta miehestä tehty. Jonkinlaisena antikliimaksina oli sitten taltiointi Raipen maajoukkuepaidan jäädytyksestä. Hieno kunnianosoitus pilattiin totaalisesti säestämällä paidan kattoon nostamista Lindholmin Ollin Ihmisen pojalla. Voi saatana.

Omalta osaltani hienoin hetki on ollut varmaankin viimeinen finaali keväällä 2005 Ilmalassa. Kärpät nöyryytti Jokereita niiden kotihallissa suvereenilla esityksellä. Erityisen ikimuistoisen tapahtumasta teki Virmasen ja Paven yritys saada Kärppäkannattajat hiljaiseksi levittämällä porukka pitkin areenan parvea. Yritys epäonnistui täydellisesti ja halli otettiin haltuun pelillisesti ja kannatuksellisesti.

 

[Flip#51]

Erityisen ikimuistoisen tapahtumasta teki Virmasen ja Paven yritys saada Kärppäkannattajat hiljaiseksi levittämällä porukka pitkin areenan parvea. Yritys epäonnistui täydellisesti ja halli otettiin haltuun pelillisesti ja kannatuksellisesti.

Riippuu aina vähän kertojasta nämä muistot. :-) Eikös tämän taustalla ollut vastaava kohtelu Jokerikannattajille Raksilassa edellisessä finaalissa?

 

[John Deere]

2005 kevää Playoffs tunnelma Raumalla joukkotappeluineen ja Pentti huutoineen. Saarelan upottama rankkari todella räjäytti katon ilmaan!

Eepin täys 1000, Pronssijuhlat kotona sekä Sinikeltainen areena.

Ilman minkäänlaista vinoilua naapurille, oli karsintojen Ässät-Sport pelin tunnelmakin jotain aivan käsittämätöntä. Taisi olla Vaasalaisia tuhansia paikalla. Ape vs. Tami oli myös omassa lajissaan ainutkertaista.

 

[The Hockey Handbook]

Joku vanhempi naavaparta voisi kertoa SaiPan ja KalPan välisestä karsintamatsista. KalPa johti ennen loppua jo 5-0 Lappeenrannassa, mutta niin vain SaiPa tuli tasoihin ja voitti koko matsin. Tai miten tuo menikään, itse muistan tuon kuitenkin aivan väärin.

Kyseinen ihme taisi tapahtua keväällä 1985. Silloin pelattiin karsintasarjaa. KalPa johti tosiaan kahden erän jälkeen 0-5 (Jouni Rinne oli iskenyt hattutempun) mutta kolmannessa erässä SaiPa nousi Kari Tuiskulan hattutempulla 7-6 voittoon. Myöhemmin saman karsintasarjan ottelussa Kuopiossa SaiPa voiti 2-3 ja Tuiskula teki silloinkin hattutempun.

 

[Orlando]

Ilman minkäänlaista vinoilua naapurille, oli karsintojen Ässät-Sport pelin tunnelmakin jotain aivan käsittämätöntä. Taisi olla Vaasalaisia tuhansia paikalla. Ape vs. Tami oli myös omassa lajissaan ainutkertaista.

Saahan sitä vinoilla. Omasta mielestäni myös tämä game 7 menee sinne hienoimmat hetket-kategoriaan, vaikka pelattiinkin ihan eri asioista, kuin liigassa pitäisi. Apen ja Tamin avautumiset pelin jälkeen oli kruunu koko hienolle sarjalle. Selvinpäin en peliin pystynyt lähtemään, vaikka peli melko selvä olikin.

Ai niin. Kiitos Severi!

Ja vielä kerran Tamin haastattelu koitoksen jälkeen

 

[#37]

Kausi 2002-2003 olikin sitten ihan oma lukunsa, jolle pohja luotiin ylläolevalla kaudella...

Kyllä tuo kevät 2003 oli mulle se kaikista mieleenpainuvin "hetki".

Voin kertoa, että 11-vuotiaan allekirjoittaneen riemulla ei ollut rajoja. Molempina hopeakeväinä todistin finaalisarjoista paikan päällä vain yhdet tappio-ottelut, mutta 2003 olin katsomassa toista finaalia (Youtube). Se oli huikea hetki pienenä poikana jännittää D-päädyn seisomakatsomossa Kärppäfanien keskellä - ja huhhuh sitä autuutta kun Pirnes lirutti sen kolmannen maalin ja alkoi tajuta, että nyt se mestaruus sitten tulee. Hurjaa ajatella, että siitäkin on jo pian kymmenen vuotta...

 

[Ketunkolo]

2005 kevää Playoffs tunnelma Raumalla joukkotappeluineen ja Pentti huutoineen. Saarelan upottama rankkari todella räjäytti katon ilmaan!

Tämä. Muistan tuon rankkarin itsekkin. Taisi olla Teemu Normio, joka karkasi läpiajoon, kaadettiin ja rankkarista Saarela laittoi varmasti Vokounin längeistä sisään. Oli hieno tunne, kun toisen ylivarustelu kääntyi itseään vastaan ja pikkukaupungin altavastaaja meni mitalipeleihin.

Ja toki 2011 puolivälieräsarjakin oli hieno. Seitsemäs peli oli kyllä yhtä pientä maanpäällistä helvettiä. Katselin alkulämpöä ja jännitti niin perkeleesti. Ja varsinkin pelin aikana kylmä hiki valui pitkin kehoa. Vasta 4-1 maalin jälkeen alkoi tulla vapautunut fiilis ja tajusi, että kyllä me tästä perkele jatkoon mennään.

 

[Kaukosäädin]

Tuli katseltua Raipesta kertovia pätkiä juutuupista ja hienoja muistoja oli hienosta miehestä tehty. Jonkinlaisena antikliimaksina oli sitten taltiointi Raipen maajoukkuepaidan jäädytyksestä.Hieno kunnianosoitus pilattiin totaalisesti säestämällä paidan kattoon nostamista Lindholmin Ollin Ihmisen pojalla. Voi saatana.

Mitenkäs tuo muka pilattin kyseisellä kappaleella kun kyseessä on tietojeni mukaan juuri itse Raipen lempikappale?

 

[Vesuri]

Riippuu aina vähän kertojasta nämä muistot. :-) Eikös tämän taustalla ollut vastaava kohtelu Jokerikannattajille Raksilassa edellisessä finaalissa?

Ei ollut. Moneen kertaan puitu asia, mutta käydään taas kerran läpi. Jokerikannattajia ei ollut ripoteltu ympäri Raksilaa, vaan olivat kahdessa vierekkäisessä katsomossa. Tähän oli selkeä syy. Raksilasta ei yrityksistä huolimatta löytynyt yhtä katsomonosaa, johon olisivat kaikki mahtuneet. Tämä oli matkaa johtaneella nahkahanska-Pasilla oikein hyvin tiedossa jo lippuja varatessa. Pitkä matka ja Jokereiden kehnohko menestys kyseisissä finaaleissa teki tehtävänsä ja Pave purki kiukkuaan jo Raksilassa ja junaili sittemmin vertaisensa urpon (Masan) kanssa mielestään nerokkaan suunnitelman. Jo aikaa sitten varatut ja sähköpostilla varmistetut paikat alakatsomosta peruttiin ja Kärppäkannattajat leviteltiin pitkin yläkatsomoita. Homma meni tyystin reisille, koska porukka ei tuosta hiljentynyt, vaan piti entistä kovempaa meteliä, jolloin koko pääty oli kelta-mustien hallussa. Hienoin hetki oli kolmannen erän lopussa, jolloin jengi valui järkkäreiden mielipiteitä kyselemättä alakatsomoon ja pettyneet Jokeri-kannattajat poistuivat kiltisti takavasemmalle nyyhkimään pettymystään.

Mitenkäs tuo muka pilattin kyseisellä kappaleella kun kyseessä on tietojeni mukaan juuri itse Raipen lempikappale?

Ei ole tapahtumaa, jota Olli Lindholmin tulkitsema musiikki ei pilaisi. Raipe sai tapahtumassa rispektiä yllin kyllin muutenkin. Kysessä oli yleisötapahtuma ja yleisöä olisi niiltä osin voinut säästää.

Olen pitänyt Raipea hienona miehenä ja olisit voinut jättää tuon suosikkibiisiasian kertomatta. Raipe on legenda, enkä haluaisi tuollaisen asian himmentävän muistojani hänen edesottamuksistaan maajoukkueessa ja liigassa.

 

[doublepenetrator]

Tero Arkiomaan 6 maalia Ilvestä vastaan JoKP:n 11-4 voitossa joskus 20+ vuotta sitten. Meikäläisen kantilta siitä teki mieleenpainuvan kaverin kanssa tehty veto Ilves-JoKP kohtaamisista sen kauden osalta, 5mk/peli. Heittopussina pidetty JoKP kuitenkin tasasi voitot siltä kaudelta 2-2, joten muuta ei kummallekaan jäänyt käteen paitsi jännityksen mukanaan tuoma kiima.

Edit: tapahtui 7.1.1990

 

[Flou]

Harri Pesosen jatkoaikamaalit finaaleissa ovat jääneet kyllä mieleen itselleni todella hienoina hetkinä. Etenkin tuo ensimmäinen Kärppiä vastaan päästi ulos todella alkukantaisen huudon.

 

[John Deere]

Ja vielä kerran Tamin haastattelu koitoksen jälkeen

Hieno mies! Osaa myös häviämisen jalon taidon ammattimaisesti. Taisi olla hallin makkaranmyyjistä lähtien vika kaikissa muissa paitsi siinä faktassa että Ässät vei viimeisen matsin täysin mielin määrin.