Niin, tuohan on ollut Kovalchukin "ongelmana" kun on mennyt pelityyliänsä niin radikaalisti muuttamaan heti siirrettyään Lou Lamorieïllon kurinalaiseen ja hyvin hoidettuun organisaatioon, jossa ei yksilöt hypi joukkueen edelle. Seitsemän Atlanta kauden jälkeen siirryttyään Devilseihin Ilyalla oli uransa ensimmäistä kertaa NHL:ssä +/- tilasto plussan puolella. Atlantassa tuo oli joka vuosi pakkasen puolella ja reilusti. Tästä Ilya saa kiittää erityisesti jo mainittua Louta sekä Peter DeBoeria, jotka saivat tuosta "itsekkäästä primadonnasta" muovailtua joukkueelle pelaavan supertähden. Itse en mene kiittämään, koska pidin Atlanta-ajan Ilyaa paljonkin mielenkiintoisempana pelaajana mitä nykyään, ja vieläkin saa haikeilla niiden coast-to-coast maalien perään mitä Ilya paukutteli Atlantan rannikoilla. Välillä on jopa tylsää katsella nykyisen Ilyan perään, kun pitää jokaikinen tilanne jakaa vielä joukkuetoverille, vaikka omistaa aivan maailmanluokan vedon. Yksi ainoita pelaajia tällä hetkellä tällä universumilla, joka saa tuon laukauksen noin räjähtämäisesti lähtemään nimenomaan vauhdista.
Tällä sekä viime kaudella SKA:ssa on pikkuriikkisen ollut sitä vanhaa kunnon Ilyaa mukana joissakin tilanteissa. Nimenomaan siihen tavaramerkkiin kuuluu tuo "selkä suorana puolustukseen" ja pienet äksyilyt tiukassa paikassa. Se ei todellaakaan tarkoita sitä ettäkö Ilyalla ei pää kestäisi tiukassa paikassa. Moni varmasti muistaa 2008 MM-kisojen finaalin, jossa Bykov sysäsi Ilyan nelosketjuun pelaamaan, ja paskaa tuli niskaan niin medialta kuin omilta. Tästä sitten suivaantuneena Ilya pamautti viitisen minuuttia ennen loppua Venäjän jatkoajalle, ja jatkoajan ensimmäisillä minuuteilla Venäjän takaisin mestariksi 15 vuoden tauon jälkeen. Kovien pelien pelaajiin voidaan siis luokitella, jolla kyllä hermokontrolli kestää jos vaan itse niin haluaa. Yksittäistapauksia toki löytyy, ei tarvitse selata kuin 2013-vuoden MM-kisoihin missä lepistöt ja pesoset pääsivät melko hyvin Ilyan ihon alle. Noissa kisoissa Ilya olikin yhtä sekaisin mitä koko Venäjän muu joukkue yhteensä, joten ei niistä sen enempää.
Ilyallakin alkaa jo ikää olla. Ei ole enään se parikymppinen takatukkainen mailataituri joka meni härkämäisesti enemmän tunteiden kuin järjen mukaan tilanteisiin. Ns. ideaa tullut reilusti jokaiseen ominaisuuteen mukaan.
Anyway, Ilyalle ja monelle muulle supertähdelle kuuluu tuo surffailu. Vähintään pari kertaa kauteen, ei auta kuin tottua siihen. Itse kymmenisen vuotta Ilyaa seuranneena tuo nyt ei yllätä yhtään että vedetään vähän puolivaloilla vitjazamur ottelut KHL:ssä ja ranskaitävalta ottelut MM-kisoissa.
Ne,jotka tosiaan väittävät Ilyan pelanneen kaudella 2011-2012 parasta kiekkoa ovat osittain oikeassa, osittain väärässä. Kuten totesin, kausi 11-12 kuuluu aikakauteen jolloin Ilyan pelityyliä kiekottomana alettiin muuttamaan täyspäiväiseen suuntaan. Hänellä ei ollut enään ns "oikeuksia" yrittää samanlaisia ratkaisuja mitä Atlanta aikaan, jolloin tulosta tuli uransa eniten. Tämän vuoksi pidän juuri aikaa 2006-2009 parhaimpana, koska lähtökohtaisesti heikommassa joukkueessa pelaaminen sopi kuin katettu tämän pelityyliin, niin kiekollisena kuin kiekottomana.
Kapteenin paikkako liian kova paikka. Pelaajalle, joka on viimeiset 8 kautta toiminut joukkueensa kapteenistossa niin NHL:ssä, olympialaisissa kuin MM-kisoissa. Erittäin arvostettu pelaaja pukukopissa, lähinnä vaatimattomuutensa vuoksi. Kyseessä ei ole Ovechkinin kaltainen showmies, joka jaksaa naurattaa mediaa kerta toisensa jälkeen. Hiljainen urheilija, jonka voittamisen halu on suurimmasta päästä mitä olen nähnyt venäläisen kiekkokoulun tuottavan.
Tiedän, ettei Ilya ole suomalaisten silmissä se kaikkein suosituin pelaaja. Sattumoisin hänen ylilyönnit ovatkin sattuneet juuri suomalaisia vastaan. Ja peleissä, jossa nämä ovat tapahtuneet, ovat televisioitu juuri maamme suurimman kanavan lähetyksessä, jonka vuoksi nämä ovat jääneet väistämättä kansamme takaraivoon. Voisin sanoa että epäonnisesti suurin osa noista on juuri "meitä" vastaan tapahtunut, mutta en sano. Nostattanee lempipelaajani ihannoimisen arvostusta enemmän, kun tiedän ettei kukaan lähipiiristäni voisi koskaan-ikinä pitää hänestä. Viime torstaina olin katsomassa juurikin tätä syksyn odotetuinta kohtaamista, ja voin olla samaa mieltä Bykovin kanssa ettei se viheltäminen auenneiden kasvojen jälkeen kuulunut jääkiekon arvostus"koodistoon". Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs seuraaja, jos osaa yhdistää yleisön reagoinnin nimenomaan suomea vastaan, tähänkin otteluun.
Kysymykseen kuka on KHL:n paras pelaaja, kävin vääntöä mm The Original Jagsin kanssa noin vuosi sitten. Ja vaikka viime kausi menikin Ilyalla penkin alle loukkaantumisten takia, voin ihan värilasitkin päässä sanoa että KHL:n paras löytyy joko CSKA:sta tai Magnitogorskista. Kyseessä ei ole koko kentän dominoivaa, sekä väkisinkin highlight kamaa tuottava pelaaja. Moskovasta sellainen löytyy, ja Magnitogorskista toinen.
Ymmärrän, että KHL on monelle jatkoaikalaiselle uusi sarja Jokereiden takia, mutta muistakaa pitää jonkinlainen hierarkia vielä meitä "enemmän" venäläistä kiekkoa seuraaville kirjoittelijoille.