Jokaisessa maassa on armeija...
...oma tai vieras. Palkka-armeija taistelee sen puolesta, joka maksaa sille eniten. Palkka-armeijan perustaminen johtaisi siihen että palvelukseen hakeutuisi sellainen aines, jolla ei olisi muuta mahdollisuutta elämässään. Lisäksi se olisi kooltaan sellainen, joka pystyisi tehokkaasti puolustamaan vain pääkaupunkiseutua. Se ei riitä koko maan puolustamiseen. Eli maan koko poissulkee tämän vaihtoehdon. Lisäksi itseäni ei pohjoiskarjalaisena kiinnosta lähteä sotimaan asfaltin keskelle jonnekin Helsinkiin. Maanpuolustustahto rappeutuisi ammattiarmeijan myötä. Tutkimusten mukaan koskaan aiemmin sotien jälkeen suomalaiset nuoret eivät ole olleet näin motivoituneita puolustamaan maataan. Maanpuolustus on koko kansan yhteinen asia.
Simputuksesta
Jossakin sitä esiintyy ja jossakin ei. Itse en koe tulleeni simputetuksi tai simputtaneeni varusmiehenä. Joskus toki piti joitakin sisäkuriin liittyviä asioita tehdä selväksi hieman vaikeamman kautta, mutta yksi kerta riittää yleensä. Itse palvelin Kontiorannassa ja mm. Rovajärven leirillä eräs ulkopuolinen tarkkailija kehui ettei ole koko leirillä nähnyt yhtä hyvä henkistä porukkaa kuin meidän. Henki oli todella hyvä vaikka pientä kuittailua oli aina puolin ja toisin kenen vain välillä. Ehkä tämä kertoo jotain joukosta? Kukaan ei ota hernettä nenään jos pikkusen tölvästään. Ollaan hetki hiljaa ja annetaan kohta takasin. Tai toinen vakio ajanviete oli pienet painimatsit. Oli siinä yliluutnantilla ja kapteenilla katsomista kun esim. kersantti ja jääkäri vääntää kankaalla. Voiko tätä väittää simputukseksi? Koulutus oli välillä kovaa, mutta silloin kun on tauko niin silloin tehdään jotain muuta. Metsässä oli suurimmaksi osaksi aina hauskaa ja kasarmielämä on kasarmielämää. Itse vietimme E- ja J-kausilla metsässä aika monta vuorokautta. Siinä koluttiin Sotinpurot, Niinisalot, Rovajärvet ja Pahkajärvet. Palveluksen lopussa henki oli todella korkealla. Ehkä jonkun Tkiptrin autokomppaniassa elämä on toisenlaista.
...oma tai vieras. Palkka-armeija taistelee sen puolesta, joka maksaa sille eniten. Palkka-armeijan perustaminen johtaisi siihen että palvelukseen hakeutuisi sellainen aines, jolla ei olisi muuta mahdollisuutta elämässään. Lisäksi se olisi kooltaan sellainen, joka pystyisi tehokkaasti puolustamaan vain pääkaupunkiseutua. Se ei riitä koko maan puolustamiseen. Eli maan koko poissulkee tämän vaihtoehdon. Lisäksi itseäni ei pohjoiskarjalaisena kiinnosta lähteä sotimaan asfaltin keskelle jonnekin Helsinkiin. Maanpuolustustahto rappeutuisi ammattiarmeijan myötä. Tutkimusten mukaan koskaan aiemmin sotien jälkeen suomalaiset nuoret eivät ole olleet näin motivoituneita puolustamaan maataan. Maanpuolustus on koko kansan yhteinen asia.
Simputuksesta
Jossakin sitä esiintyy ja jossakin ei. Itse en koe tulleeni simputetuksi tai simputtaneeni varusmiehenä. Joskus toki piti joitakin sisäkuriin liittyviä asioita tehdä selväksi hieman vaikeamman kautta, mutta yksi kerta riittää yleensä. Itse palvelin Kontiorannassa ja mm. Rovajärven leirillä eräs ulkopuolinen tarkkailija kehui ettei ole koko leirillä nähnyt yhtä hyvä henkistä porukkaa kuin meidän. Henki oli todella hyvä vaikka pientä kuittailua oli aina puolin ja toisin kenen vain välillä. Ehkä tämä kertoo jotain joukosta? Kukaan ei ota hernettä nenään jos pikkusen tölvästään. Ollaan hetki hiljaa ja annetaan kohta takasin. Tai toinen vakio ajanviete oli pienet painimatsit. Oli siinä yliluutnantilla ja kapteenilla katsomista kun esim. kersantti ja jääkäri vääntää kankaalla. Voiko tätä väittää simputukseksi? Koulutus oli välillä kovaa, mutta silloin kun on tauko niin silloin tehdään jotain muuta. Metsässä oli suurimmaksi osaksi aina hauskaa ja kasarmielämä on kasarmielämää. Itse vietimme E- ja J-kausilla metsässä aika monta vuorokautta. Siinä koluttiin Sotinpurot, Niinisalot, Rovajärvet ja Pahkajärvet. Palveluksen lopussa henki oli todella korkealla. Ehkä jonkun Tkiptrin autokomppaniassa elämä on toisenlaista.