Sisustaminen

[sampio]

Sisustaminen ei ole kovin yleinen keskustelunaihe äijälaumoissa, mutta silti sillä on melko paljon väliä. Vähän kuten ihonhoito ja pukeutuminen, ei niistäkään viitsi keskustelua yrittää iskeä tuntemattomassa porukassa, mutta samansieluisten kanssa juttu luistaa siinä missä kalastuksesta tai autoistakin.

Itse voin myöntää, että minulla ei ollut pitkään aikaan minkäänlaista sisustusmakua, tai edes ideaa sisustamisesta. Poikamiesboksi oli sänky, sohva ja ruokapöytä, eikä sillä ollut väliä, sattuivatko sävyt kohdilleen. Avioliiton ensimmäiset vuodetkin menivät hiukan samaan tyyliin omasta puolestani, koska vaimo ne touhut pääasiassa hoisi. Hauskaa sikäli, että pukeutumisestani olen ollut melko tarkka teinistä saakka, mutta sohvan kuosilla tai verhoilla ei ollut mitään väliä.

Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kiinnostua erilaisista sisutusratkaisuista. Merkittävin syy tähän oli varmasti oma kämppä, johon vaimo viisaasti vaati minua ottamaan kantaa muutenkin kuin vain huoneiden sijainnin puolesta. Huomasin, että sama värisilmä, joka toimii vaatteissa ja kaikkinaisissa audiovisuaalisissa viritelmissäni, pelaa myös sisustuksen suhteen, ja että kotoisa fiilis voi olla lopulta aika palkitsevaa, kun sen loihtimiseen on itse osallistunut.

Kämpän myynnin ja uuteen asuntoon muuttomme yhteydessä osallistuin jo sitten aivan täysillä verhopohdintoihin sun muihin meininkeihin. Edelleen vaimo on se, joka kökkii netissä huonekalu- ja kangaskauppojen sivuilla liki harrastuksenaan, ja on hänellä kaupoissakin intensiteetti aivan eri tasolla kuin minulla. Silti on ihan palkitsevaa, kun kykenee osallistumaan tuohon touhuun vilpittömästi ja huomaa, että kykenee rakentelemaan varsin kivoja kokonaisuuksia pikkujutuilla. Ja välillä vähän isommillakin.

Pienituloisen lapsiperheen taloudessa ei juuri järjettömiä satsauksia tehdä. Vaimoni on onneksi varsin käytännöllinen ja luova sisustaja, ja on saanut loihdittua edullisia ratkaisuja eri puolille kämppää. Suuret linjat meillä vedetään Pentikin, Askon ja Ikean kaavalla. Ikeasta hankimme lähinnä nopeasti vaihtuvaa kamaa, viimeksi lisää kaappitilaa ja edukas atk-pöytä ynnä tv-taso. Askosta on tullut kaapattua keskihintaiset vuodesohva, tv-tuoli ja parisänky. Pentikin lipastot edustavat ainoina selkeästi hiukan hintavampaa roipetta, kun vaimoni halusi hankkia isoisänsä perintörahoilla jotain konkreettista. Sitten on tietenkin vanhoja ja entisöityjä huonekaluja anoppilasta ja vaimon isovanhemmilta.

Näin meillä. Tuleeko muita kaapista ulos?

 

[Timbit]

Seuraava jatkislainen kaapista ulos. Minulla on tuo kiinnostus sisustusta kohtaan mennyt hieman samaa kaavaa noudattaen kuin veli sampiolla, paitsi että pukeutumiseeni en jaksa edelleenkään kiinnittää liikaa huomiota. En kyllä väitä, että sampiokaan liikaa kiinnittäisi, mutta tämän asian auki selittäminen vaatisi enemmän vaivaa kuin mihin olen valmis. Tajuatte jos tajuatte.

Kuitenkin, minulle on merkitystä sillä, miltä kotonani näyttää. Pääpiirteet sisustamisessa ovat värien käyttö ja pelkistetyt muodot. En siis pidä neutraaleista väreistä enkä kummallisin koristelistoin tai -urin pilatuista huonekaluista. Työpöytä on parhaimmillaan suorakaiteenmuotoisena pöytätasona suorakaiteenmuotoisin päätylevyin, ei siis nelijalkaisena, ja ehdottomasti yksivärisenä ja se väri ei ole valkoinen. Tämä näin niinkuin esimerkkinä.

Seinät voi joko tapetoida tai maalata, mutta tapetti saa luvan olla yksivärinen vailla mitään kuvioita. Kaikkein pahimpia ovat erilaiset kukka- ja kiemurakuviot. Värit voivat olla voimakkaitakin, mutta niiden on sovittava yhteen. Vaihtelua voi sitten hakea erilaisilla matoilla ja verhoilla, niitä kun voi onneksi vaihtaa tarvittaessa useinkin.

Ehdoton näissäkään asioissa ei silti sovi olla, varsinkaan kun vaimon kanssa maut eivät mene aivan yksi yhteen. Toistaiseksi olemme onneksi löytäneet aina molemmille kelpaavat kompromissit, eli luojan kiitos maut eivät ole eri planeetoilta.

Mikään äijäjuttuhan sisustaminen ei ole, mutta kannattaisi siihen silti kiinnittää huomiota ihan jo oman viihtyvyyden takia. Ei se, että miettii vartin verran tapettivalintaa, tee raavaasta miehestä kimeä-äänistä sisustussuunnittelijahomoa.

Jaa, olisikin mukava lukea kokemuksia niistä tilanteista, kun sisustusvalinnat ovat menneet rankasti pieleen. Itse olen tehnyt sen periaatepäätöksen, että Sotkasta en enää osta mitään kirjahyllyihin tai säilytyslaatikostoihin liittyvää.

 

[leivoja]

Tyyliä ja klassisuutta

Melko laimeata osanotto, mutta se nyt ei ole mitään yllättävää, koska kyseessä suhteellisen miehinen palsta. Toisaalta, mikä sitten tekee sisustamisesta neitimäistä? Mielestäni on käsittämätöntä heilutella jotain äijämäisyyden kämppäriä tikun nokassa ja sanoa, että sisustaminen on homoille.

Itseäni kiinnostaa todella paljon kyseinen elementti oman kodin viihtyvyydessä. Oma tyyli on pelkistetty ja klassinen. Mustaa ja valkoista nahkaa, joka yhdistyy modernilla tavalla lasiin ja kromiin.

En voi sietää asuntoa, jossa ei ole minkäänlaista linjausta, puhumattakaan siisteydestä. Nyt kun taas heilutellaan puikkoa yksin, niin oma maku on se, joka miellytetetään. Muilta ei kysytä. Toisaalta kukaan ei ole kommentoinut sisustusmakuani yhdelläkään poikittaisella sanalla. Tietysti vanhemmilla lienee aina jonkinlainen velvollisuus esittää eriäviä näkemyksiä tavaroiden järjestyksestä.

Noista huonoista kokemuksista, on vedettävä Sotka esille. Tosin nyttemmin kun tarkasti katselee Sotkan mallistoa, niin kaikki siellä näyttää samalle kirsikan väriselle, toimistoon sijoitettavalle tavaralle.

Asko ja IKEA ovat ehdottomat suosikkini. IKEA on mainettaan parempi, ja ei tarvitse kuin verrata Sotkan ja IKEAn designia keskenään, niin huomaa valtavan eron ruotsalaisen ja härmäosaston välillä.

Toinen asia, joka jossain mielessä liittyy oleellisesti sisustukseen, on vaatekaappi ja sen sisältö. Siinä myös asia, johon harva "kiekkoa seuraava äijä" kiinnittää minkäänlaista huomiota. Tosin jokainen taplaa omalla tyylillään, mutta kuitenkin. Itselläni kaikki vaatteet ovat piilossa eteisen kaapissa ja vaatehuoneessa.

Ja kolmantena pesuhuoneen purnukat ovat myös osa kokonaisuutta. Ja taas se sama laulu: Ämmien juttuja. Ajakaa vaan partanne vastakarvaan Bicillä ja kuivana, aivan yksi lysti.

Neljäntenä poimisin astiat. Itselläni on jonkinlainen fiksaatio Arabian KOKO-sarjaan, joten niitä on eri väreissä melkoisen paljon. Kattilat on syytä myös ostaa kunnollisena, samoin paistinpannut. Tosin vaatii jonkinasteista kokkaamisintoa, jotta sijoitus kannattaa.

 

[sampio]

Ja keskustelu käy kuumana, kuten vähän arvelinkin. Tosin en nyt aivan tällaista kuhinaa veikannut minäkään.

Itse olen tehnyt sen periaatepäätöksen, että Sotkasta en enää osta mitään kirjahyllyihin tai säilytyslaatikostoihin liittyvää.

Sotka kierretään meilläkin liki poikkeuksetta kaukaa. Viime syksynä sinne tuli pitkän tauon jälkeen eksyttyä, mutta ei vain iske. Lähinnä koko ketju tiivistyy minulle niihin kirjavakuosisiin ulkokeinuihin.

IKEA on mainettaan parempi, ja ei tarvitse kuin verrata Sotkan ja IKEAn designia keskenään, niin huomaa valtavan eron ruotsalaisen ja härmäosaston välillä.

Ikean kamojen huono maine taitaa perustua niihin halppistuotteisiin, joita löytyy laidasta laitaan. Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä, kuka edes odottaa jonkun lastulevyviritelmän kestävän isältä pojalle, kun hintaakin on ollut peräti 9,90. Noiden kanssa on vähän kuten H&M;n vaatteiden, eli lyhyellä kiertoajalla niitä kelpaa käyttää. Itse en ole Ikean hintavimpia tuotteita ostellut, mutta käsittääkseni niissä alkaa olla jo laatukin kohdillaan. Ainakin ne parin sadan työtuolit tuntuvat varsin jämäköiltä, mitä nyt viime lauantaina niillä rullailin edestakaisin.

Ruoantekovermeet ovat sellainen asia, joihin minä haluan ehdottomasti vaikuttaa, koska vietän keittiössä enemmän aikaa kuin vaimoni. Aika kattavat sarjat on Teemaa, Kartiota ja Vernaa kaapeissa, joten astiat jätän muuten sikseen, mutta Pentikin Aino-sarjaan ostelen silloin tällöin jotain tarjoilulautasia ja kulhoja, mitä nyt muistan puuttuvan. Kivan kokonaisuuden niistä saa kutsuille. Tunnelma on puoli ruokaa, tai jotain.

 

[Lukkoseppä]

Joopa joo, aihe tulee meikäläiselläkin ajakohtaisesti ja toivottavasti pian. Homman nimi on se että kämppä on nyt myyty ja suuntaan toistaseksi vuokra-asuntoon, josta käsin on tarkoitus etsiä sellainen uusi tai vähintään uudehko kerros- tai rivitaloasunto, jossa viihdyn hyvin. Silloin tulee siis sisustus tosiaankin ajankohtaiseksi. Nyt on mielessä että hallussa olevista kaluista käteen jää pelkästään priimakamat, eli keittiön pöytä + tuolit, maailman paras sänky ja pesukone (joka ei kyllä ole sisutuselementti), melkein kaikki muu saa vaihtaa omistajaa tai etsiä uuden paikan kaatikselta. Vuokrakämppään en aio hommata mitään, vituttaa jo vähän valmiiksi olla siellä sitten ankeassa meiningissä.

Sisustus on vaivalloista mutta tavallaan helppoa, tiedän mitä haluan kunhan vain näen sen, sama pätee vaatteisiin ja esim. autoon, valinta on helppo kun sopivat hyödykkeet päätyvät näkyville. Ongelma onkin ehkä se, että mistä ja miten niitä sitten menen etsimään. Tuntuu jotenkin naurettavalta kierrellä kauppoja ja pällistellä ympäriinsä, mutta pakko kai siihen on nyt sitten paneutua ihan tosissaan. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat päivästä toiseen etsiä kaikenlaista joka lopulta näyttääkin ihan järjettömän hyvältä. Onneksi tunnen hyvän tyylikonsultin jonka aiokin pyytää mukaani, jos suostuu lähtemään. Tällä hetkellä suunnitelmat ovat täysin ilmassa, kevään ja kesän aikana toivottavasti lisää...

Ajatuksena on eristää noin 5000 euron summa tulevan kaksion tai kolmion sisustukseen, sisältäen tarvittavat huonekalut, matot, verhot yms. tilpehöörit.

Edit. Lueskelin ketjun paria muutakin viestiä ja totean vain että J. Tamminen on ainakin yhdessä asiassa oikeassa, "keep it simple stupid" eli KISS sisustettaessa. Minimaalista tyyliä (vähillä elementeillä) mutta ehdottomasti laatukamoilla ilman mitään kukkakuoseja ja koristeita, vaaleilla yksikertaisilla kuvioilla (jos ollenkaan). Vähän niin kuin funkkis-tyyliin. Mietityttää vaan että mistä löydän tälläisen aihion, itse kun en ole mikään remonttireiska.

 

[Fordél]

Tulen ulos sisustuskaapista.

Itse olen jo melko pitkään ollut kiinnostunut sisustamisesta ja mielestäni omaan jonkinlaista silmää asialle. Olempa päässyt jopa "alan" hommiin ja harjoittamaan tätä työssäkin. Tätä kautta saanut sain lisää ideoita ja rohkeutta mitä tulee sisustukseen. Näin ollen jos jossain vaiheessa tulee naisen kanssa muutto yhteen, aion osallistua tasavertaisena uuden kodin laittoon. Tosin viime kädessä vastuu kuuluisi kauniimmalle sukupuolelle, sillä hän on kuitenkin alan ammattilainen ja sen kyllä huomaa. Omaa paljon rohkeamman maun ja siinä on sitten hyvä itse oppia pois tästä peruslinjasta. Kuitenkin persoonallinen kämppä, joka on asujansa näköinen ja kotoisa (iso EI kliinisyydelle), on musta aina se tavoiteltava juttu. Oma sisustustyyli on hyvinkin skandinaavinen, mutta ehkä tässä viime vuosina siihen on tullut mukaan pikkasen räväkkyyttä ja väriä.

Ikea on tosiaan mainettaan parempi paikka. Tosin riippuu mitä on ostamassa eli kaikkea en sieltä lähtisi hankkimaan kuten patjoja. Lisäksi sellaisia ns. "päähuonekaluja", joiden tietää olevan pitkäaikaisia investointeja en hankkisi sieltä, en ainakaan mitään lastulevyjuttuja. Niiden kanssa kun peli on kerralla selvä eli jos jotain käy eli niitä ei pysty juurikaan muokkaamaan/korjaamaan. Mutta Ikean hyvä puoli on se, että se on yleensä kehityksen kärjessä ja Ikean huonekalut sisältävät usein hyvin paljon pieniä oivaltavia juttuja. Sotkan ja Maskun itsekin kierrän kaukaa, koska tosiaan se kirsikkavoittoinen mummohuonekalu ei miellytä. Muuten kyllä kaikki paikat; osto-ja myyntiliikkeistä tyyriisiin sisustusliikkeisiin käy.

 

[cottonmouth]

Sisustukseen liittyen itse olen vasta nyt oivaltanut miten hemmetin tyylikkäitä voivatkaan olla jo jonkin aikaa markkinoilla olleet sisutustarrat. Raja se on toki raittiudellakin ja ei noita joka paikkaan viitsi liimailla, mutta uuteen kämppään ostettiin jotakuinkin tämän kaltainen kukkasysteemi valkoista seinää piristämään. Toki nuo voi maalatakin, mutta toisaalta ne tarrat ovat mitä olen itse nähnyt eivät ole silminnähden eronneet maalatusta pinnasta ja noissa tarroissa on tietenkin se etu, että kyllästyksen iskiessä ne saa kerralla ja nopeasti pois ilman maalaussäätöjä. Kyse ei todellakaan ole mistään huumoriteippauksista vaan ihan laadukkailta ainakin ne mihin olen itse tutustunut ovat vaikuttaneet.

Tämä vähän himottaisi, jos oman työhuoneen jossain vaiheessa saisi.

 

[Väsyneet Kädet]

Itselläni tuli suurin sisustustehtävä eteen, kun muutin uuteen kotiini ja sinne piti alusta alkaen valita värit, valaistus jne, uudiskohde siis.
Päätin lähteä käyttämään kunnolla väriä, niin yleisten valkoisten/vaaleiden seinien sijaan jne. Olkkarin tapetti on keltainen ja makkarin vihreä. Kaikki puu kämpässä (kalusteet, keittiön kaapit) on pähkinää, paitsi lattia on tammea. Mustavalkoista on sitten takassa, verhoissa, matossa ja sohva vaalea.
Kaikkiaan olen lopputulokseen ollut varsin tyytyväinen. Mitään suoranaisia sisustuselementtejä tai koristeita en ole hommannut, ja kalustus on linjaltaan selkeä, hivenen kulmikaskin. Kalusteet hommasin kaikki ylöjärveläisestä pienestä kalustetalosta. Isoin sisustuksellinen elementti on Ikean n. 1,5mx2m taulu, jolla sai olkkarin ison seinätilan hyvin käyttöön.
Täytyy sanoa, että sisäinen inno-marko pääsi tuossa kyllä esille!

 

[ipaz]

Itse jouduin pohtimaan sisustamista ensimmäisen kerran tosissaan viime kesänä oman asunnon hankkiessani. Muutto sellaisesta 90-luvun alun peruskuntoisesta ja täisin valkoisesta vuokrakämpästä tähän pari vuotta vanhaa parkettilattiaiseen asuntoon sai minutkin tajuamaan, että ei niitä vanhoja huonekaluja sohvaa lukuun ottamatta voi tänne raahata.

Siispä otin pari tonnia lisää "sisustuslainaa", josta kuitenkin suurin osa meni yllättäen uuteen 37" telkkariin ja Tampereen terasseille. Noita tasoja, pöytiä ym. pitikin sitten katsoa uudelleen, kun rahaa ei enää ollutkaan mällättävänä liikaa ja huomasin Koti-Idean mainoksessa mukavan näköisen, melko edullisen ja todella hienosti pelkistetyn mangopuisen Cuutio-sarjan. Ei varmaankaan maailman laadukkaimpaa intialaista "käsityötä", mutta hain heti välttämättömimmät eli tv -tason ja sohvapöydän pois. Ja siihen tämä sisustaminen onkin sitten jäänyt toistaiseksi.

Ajattelin kuitenkin jatkaa sisustamista noilla samoilla Cuutioilla, kunhan taas jaksan tarpeeksi keskittyä asiaan. Ainakin joku hylly pitäisi hommata ja pitäisihän sen olla samaa settiä kun muutkin. Mattoja ja verhoja en ole vielä pohtinut lainkaan, ne ovat ne vanhat. Saatikka sitten että olisin koristellut seiniä yhtään millään.

Seuraava kohteeni on kuitenkin makuuhuone, lähinnä siis uusi sänky. Nyt on pohdinnan alla että ostaisiko jenkkisängyn vai sopivan rungon ja siihen uudet hyvät patjat vaikka Unikulmasta, kun ovat ilmeisesti ainakin hyviä.

 

[Yläpesä]

Astun ulos täyspuisesta (tammi)kaapistosta. Toisessa ketjussa esitellyn käytetyn talon remontin yhteydessä on päässyt melko vapain vedoin ruokkimaan sisäistä sisustajaansa, ja mikäs siinä. Piirtämistä ja valokuvausta harrastaneena olen huomannut, että värisilmäni on muutaman kilometrin edellä vaimoni vastaavasta ja nytkin lähes kaikki loppuratkaisut ovat peräisin joko minun tai sisustussuunnittelijan papereista. Jälkimmäisen käyttöä suosittelen kaikesta huolimatta lämpimästi isompien remonttien yhteydessä - varsinkin keittiön osalta.

En pidä pelkistämisestä, modernista, pieni-talo-preerialla romantiikasta tai umpisuomalaisesta mäntylandiasta. Tällä hetkellä on suosiossa tummempi puu, jota löytyy nyt lähes joka huoneesta eri kalusteissa, poislukien muksujen tilat. Kokonaisuus on hyvä, mutta on melko varmaa että kymmenessä vuodessa tuohon kyllästyy ja vastaliike alkanee sitten vaaleammista sävyistä (jota ollut tähän saakka). Myös kylppäriin haimme tarkoituksella jotain säväyttävämpää kuin "marmoroitu" valkoinen. Tuloksena on yksi musta seinä plus loput mattavalkoisia parilla mustalla pystyboordilla ja vielä mustempi lattia.

Olohuoneen pitkille seinille olisin nostanut jopa räväkkäämpääkin väriä mutta puolison toiveita myötäillen päädyttiin sitten talon hengen mukaisesti (yhdelle seinälle) täysin 60-lukulaiseen kukkakirjotapettiin, juuri sellaiseen mitä edellä joku parjasi. Vieraat ovat haukkoneet hieman henkeään. Työhuoneen tapetti on melko hurja graafinen (tussilla sarjakuvatyyliin tehty) kaupunkinäkymä.

Periaatteena on ollut että joka tilalla on hieman omaa luonnettaan eikä koko talon täydy olla yhtenäinen kokonaisuus. Silti oviaukoista avautuviin näkymiin on pyritty kiinnittämään huomiota aina kun mahdollista (esim. lattian jatkuminen tilasta toiseen samantapaisena sävyiltään). Tekemisen myötä mieli on ryöpsähtänyt vielä rohkeammaksikin ja voi olla että seuraavan rempan aikaan tulee tehtyä reippaanlaisesti pohjaselvitystyötä.

 

[Timbit]

Olohuoneen pitkille seinille olisin nostanut jopa räväkkäämpääkin väriä mutta puolison toiveita myötäillen päädyttiin sitten talon hengen mukaisesti (yhdelle seinälle) täysin 60-lukulaiseen kukkakirjotapettiin, juuri sellaiseen mitä edellä joku parjasi. Vieraat ovat haukkoneet hieman henkeään.

Hep! Juuri sellainen tapetti, joka saisi minut kirkumaan omalla seinälläni. Parasta sisustamisessa kuitenkin on se, että jokainen on oman makunsa paras asiantuntija. Tärkeintä on, että asunnon omistajat/haltijat ovat tulokseen tyytyväisiä. Se, mikä saa minut sulkemaan silmäni voi olla toiselle juuri se the juttu, ja mikäs siinä.

Siitä tulikin mieleeni, että mikäli tapettien valinta tuntuu ylivoimaiselta, niin keskittykää tapettikirjan valintaan. Kun se löytyy, niin lainatkaa se ja koittakaa arvioida siellä asunnossa, miltä juuri tämä tapetti näyttäisi juuri tällä seinällä. Yleensä koko seinän tapetointi saa tapetin värin näyttämään hieman voimakkaammalta kuin tapettikirjassa, mutta ero ei ole suuri. Sitäpaitsi äkkiä silmä tottuu, entisen kämpän siniset makuuhuoneen seinät muuttuivat "tulipas tummista" parissa vuodessa "noinko valjut nuo ovatkin".

Täysin erilaiset tyylit eri huoneissa ei ole minun juttuni. Haluan, että kun katson eteisestä keittiöön tai olohuoneeseen, niin tyylin tunnistaa saman kodin tyyliksi. Yläpesän joka tilalle oma luonne -tapa ei siis oikein sopisi minulle mutta hänelle sen kyllä sallin =)

Huomasin eilen katselevani nykyistä vuokrakämppäämme vähän sillä silmällä. Tuolle seinälle se ja se väri, tuolle se ja tuolle tämä. Asuntokuume nousussa.

 

[JZZ]

Käsi ylös täältäkin suunnasta.

Sampion tarina on koskettavan lähellä omaani. Nykyinen avokki kun on ammattimuotoilija, niin meikäläisen omistusasuntoon ei sitten kannettukaan yhtä ainoaa huonekalua vanhasta poikamiesboksista, vaan kaikki tehtii alusta lähtien uusien suunnitelmien mukaan. Alkuun sitä meinasi jopa hermot palaa kun toinen valkkaa tapetteja samalla kun itse piikkaan betoniseinää alas. Mutta nyt kun lähes valmista tulosta katsoo, niin kyllä sitä vaan aika tarkka alkaa nykyään olemaan siitä mitä asuntoon tuodaan.

Oma tyyli on mustavalkoinen, pelkistetty ja geometrinen. Osittain jopa minimalistinen tyyli, mutta pienillä yksityiskohdilla tuodaan väriä kämppään. Olohuonetta hallitsee iso valkoinen nahkasohva. Makuuhuoneessa taas sävyinä on tumma violetti, tumma puu ja mustaharmaat ornamenttitapetit. Pimeässä on kiva nukkua. Keittiössä on valkoiset korkeakiiltoiset kaapit, petroolinvärinen seinä ja keltaiset laatat - väriyhdistelmä kuulostaa aika hurjalta, mutta itse tykkään tosi paljon. Studiohuone on melko industrial-henkinen.

Kaupoista puhuttaessa Asko on ehdoton ykkönen, massakaupoista valovuosia edellä muita. Ikeasta löytää välillä jotain kivaa, mutta tilpehöörin lisäksi aika vähän tulee sieltä ostettua tavaraa. Vihonviimeinen kauppa on sotka, todella rumaa ja laadutonta tavaraa.

 

[Rööri]

Myös kylppäriin haimme tarkoituksella jotain säväyttävämpää kuin "marmoroitu" valkoinen. Tuloksena on yksi musta seinä plus loput mattavalkoisia parilla mustalla pystyboordilla ja vielä mustempi lattia.

Tuo musta väri kylppärissä on sikäli ongelmallinen, varsinkin lattiassa, että siinä näkyy jokainen siihen pudonnut vesitippa vaaleana tipluna kuivuttuaan. Aamuin illoin veden kanssa lotrattuasi saat odottaa pinnan kuivumista ja sen jälkeen ”kiillottaa” kalkkisaostumat kuivalla kankaalla pois – mikäli mustan mustana haluaa pitää. Työlästä, mutta muuten komiaa kyllä.

Mitä muuten otsikon aiheeseen tulee, niin mielelläni minäkin könyisin sieltä kaapistani sisustamaan, mutta vaimo on pöngännyt komeroni oven.

 

[Tykki]

Jokunen lainalaisuus sisustuksesta on tässä vuosien myötä selvinnyt:

1) anna vaimon valita tapetti. Muuten se (tapetti) menee vaihtoon alta vuoden.
2) Halvalla ei tässäkään tapauksessa saa hyvää. Jos mahdollista, suosi täyspuuta jota myös massiiviksi kutsutaan. Jos joudut tyytymään kalustelevyyn, valitse mahdollisimman paksua tavaraa.
3) Ylenmääräinen koristeellisuus esim. huonekaluissa ja ovissa on pitemmän päälle paha tikki. Puhtaanapito on monin verroin työläämpää.
4) Tilalla on taipumus täyttyä. Joskus vaan täytyy heittää jotain pois vaikka se olisi toissavuonna tehnyt muhevan loven kukkaroon.
5) Sisustustrendit ovat perseestä.
6) Hanki kartano, jossa on paljon huoneita. Varaa täysin itsellesi yksi niistä. Sinne voit sitten laittaa ne biljardipöydät, flipperit, jukeboxit ja kotibaaritiskit, joita kuitenkin olet aina halunnut mutta et ole voinut hankkia koska eivät kuulemma sovi muuhun sisustukseen.

 

[Yläpesä]

Tuo musta väri kylppärissä on sikäli ongelmallinen, varsinkin lattiassa, että siinä näkyy jokainen siihen pudonnut vesitippa vaaleana tipluna kuivuttuaan.

Tämä oli toki tiedossa. Sanotaanko näin, että mustat lattiakaakelit sopii niille jotka pärjäävät myös valkoisten kalsareidensa kanssa, tavalla tai toisella.
On kuitenkin siistinä ollessaan aika upean näköinen kokonaisuus. Ensin ajattelimme että jokainen seinä olisi ylhäältä valkoinen ja alimman 40% musta metallinhohtoisen boordin erottamana, mutta sattuman oikusta päädyimme tähän yksi tehoseinä + kolme valkoista -ratkaisuun.

Suostuin tässä jouluviikoilla lähtemään vaimon seuraksi Sukarin paratiisiin eli Lempäälän Ideaparkkiin, josta löytyy jos jonkinmoista soffan tarjoajaa. Täytyy sanoa, että yleisvaikutelma suomalaisten olohuonemieltymyksistä oli melko karua: möhköistä, valmiiksi nuhjuista ja turvallisen muodotonta, jonka päällä sitten yksittäinen design-nurkkaus törröttää nätisti kuin kirsikka kakkakikkareen nenässä. Eipä tarttunut muuta kuin yksi puinen tv-taso mukaan, vaikka ihan peräkärrin kanssa varustauduttiin.

 

[Red Label]

Jaahas, nostetaas ketjua ylös kun löysin sisäisen Inno-Markoni tässä taannoin.

Ennen en jaksanut välittää tuon taivaallista sisustuksesta, sillä kämppä oli suurin piirtein se pakollinen paha missä käytiin nukkumassa baarin ja töiden välillä. Löytyi sänky, sohva (=pyykkikori) ja telkkari. TV-tasona toimi lihalaatikko. Lisäksi tuli muutettua yleensä noin vuoden välein erinäisistä syistä johtuen, joten ei ollut minkäänlaista motivaatiota panostaa sisustukseen, rahallisesti tai muutenkaan.

Nyt tuli muutettua ensimmäiseen kämppään, joka oikeasti tuntuu kodilta. Syynä saattaa myöskin olla tuore avovaimo ja vielä tuoreempi tuleva perheenlisäys.

Asunnossa on kauttaaltaan uudet suhteellisen tummat laminaattilattiat ja korkeat huoneet, kyseessä on 1930-luvulla rakennettu kerrostalo.

Kärpänen taisi puraista siinä vaiheessa, kun sain vanhemmiltani samaa sarjaa olevat vitriinin, lipaston ja pari pilarilipastoa. Nyt on sitten kaiken tietenkin oltava samaa sarjaa näiden kanssa (oma mielipide, ei vaimokkeen!), ainut ongelma on tämän sarjan korkea hinta.

Kyseessä on siis Acazia-sarja, josta tällä hetkellä himasta löytyy vitriini, lipastosarja (tosin takorautaritilän sijaan puuritilöillä viimeistelty, mielestäni tyylikkäämmät) ja pari pilarilipastoa. Nyt tuli sitten ostettua samaa sarjaa oleva sohvapöytä, joka toimii sekä viinipullotelineenä että baarikaappina. Onneksi löytyi käytettynä, ja tuli maksamaan vain reilun satasen.

Linkit vievät maahantuojan sekä huonekaluliikkeen sivuille.

Mutta onhan tämä nyt perkele kummaks menny, kun töistä tullessa menee ensimmäisenä koneelle ja tutkii onko huuto.netiin tullut uusia kohteita kyseisestä sarjasta!

Samaan syssyyn onnistuttiin törsäämään pieni omaisuus Ikeaan mattojen ja keittiötavaroiden muodossa, ja seuraavaksi on vuorossa sänky ja sohva. Siinähän ne veronpalautukset sitten meneekin sopivasti.

Kaikesta rahanmenosta huolimatta, tai juuri siitä johtuen, tää sisustaminen on niin mukavaa puuhaa. Vai että sisustuskärpänen, kaikkea sitä kokee...

 

[pernaveikko]

Viimeksi kun kävin lekurilla tuomio oli hetero. Nyt näyttää vihdoinkin siltä, että tämä tästä tasaantuisi ja asustellaan tässä pidempäänkin.

Kuinka toimia, ostin jo muutaman jutun. Onko mahdollista asua jossain niin, että se kalustus ei näytä homolta.

 

[pernaveikko]

Eukon mahdollisesti jättäessä voit toki muuttaa uusi alku mielessäsi hetkeksi tänne Pukinmäkeen sohvalle, ja jo ilahdut sisustuksen pargmaattisuudesta.

Kiitos tarjouksesta, mutta juurikin oli tuossa puhetta, että mihinkään yhteen ei muuteta. Mahtavaa, en tiedä miten olisin ottanut asian puheeksi, mutta se tekee suhteesta paremman, kun ollaan samaa mieltä joistain asioista.

Nyt vain asun omassa kämpässä, mutta Ikeaan en mene. Pakko olla jotain muitakin keinoja.

 

[ernestipotsi]

Kiitos tarjouksesta, mutta juurikin oli tuossa puhetta, että mihinkään yhteen ei muuteta. Mahtavaa, en tiedä miten olisin ottanut asian puheeksi, mutta se tekee suhteesta paremman, kun ollaan samaa mieltä joistain asioista.

Nyt vain asun omassa kämpässä, mutta Ikeaan en mene. Pakko olla jotain muitakin keinoja.

Muut keinot ovat ihan samanlaisia kuin IKEA, mutta kalliimpia.

 

[pernaveikko]

Muut keinot ovat ihan samanlaisia kuin IKEA, mutta kalliimpia.

Tietenkin on mutta, jos kutsun ystäväpariskunnan jatkoille oopperan jälkeen, niin eihän mikään voi olla Ikeasta.

 

[Prof. Puck]

Mulle estetiikka on aina ollut tärkeää, olipa kyseessä sitten naisista, autoista tai... kodista :-)

Itse reissaan työn vuoksi niin paljon, että kun kotona pääsee vihdoin aikaa viettämään, niin siellä haluaa myös viihtyä. Tämän taas mahdollistaa sen, että on oikeanlaiset kamat oikeilla paikoilla ja että asunto pysyy järjestyksessä. Ei lepää mieli, jos kämppä on kuin Reijon Romuttamon takapiha.

Kuten varmaan 99% kaksilahkeisista, suosin suhteellisen pelkistettyä tyyliä ja linjoja, mutta en ole kuitenkaan väri-allerginen, kunhan kuitenkin kohtuudella. Liian yltäkylläisen värimaailman lisäksi yhtälailla ahdistaa, jos kaikki on sairaalan-valkoista. Kontrastien rakentaminen - toki kohtuudella - on yksi avain onneen. Ostan myös mielummin hyvälaatuista käytettynä, kuin valmiiksi paskaa uutena.

Jos sisustaminen tuntuu liian neitimäiseltä, niin kannattaa kiinnittää huomiota ainakin asunnon valaistukseen. Täysin aliarvioitu juttu "maallikkojen" osalta sisustamisen saralla, mutta hyvällä valaistuksella saa uskomattomia aikaan, varsinkin jos asuntoon/tilaan ei tule luonnovaloa tarpeeksi. Minulla ainakin valaistus, tai varsinkin sen puutteelisuus, vaikuttaa suoraan mielialaan.

 

[pernaveikko]

Jos sisustaminen tuntuu liian neitimäiseltä, niin kannattaa kiinnittää huomiota ainakin asunnon valaistukseen. Täysin aliarvioitu juttu "maallikkojen" osalta sisustamisen saralla, mutta hyvällä valaistuksella saa uskomattomia aikaan, varsinkin jos asuntoon/tilaan ei tule luonnovaloa tarpeeksi. Minulla ainakin valaistus, tai varsinkin sen puutteelisuus, vaikuttaa suoraan mielialaan.

Minulla on juuri nyt mitä ihmeellisempiä pornovaloja. Niiden kanssa on opeteltava elämään valo kerrallaan. Sitä en edes halua tietää mitä sitten pitää tehdä, jos joku niistä menee rikki. Mistä kaupasta ja minkälainen, ei tuommoisia voi tietää.

 

[Leelian Lepotuoli]

...mutta Ikeaan en mene. Pakko olla jotain muitakin keinoja.

Voi teitä höpönassuttelijoita. Mieheni pyysin kaveriksi ikeaan sunnuntaina ja se seisoi siellä tumput tutisten "hyisaatana, hyisaatana". Annoin sille kolikoita et menee ostamaan pari hodaria.

 

[pernaveikko]

Voi teitä höpönassuttelijoita. Mieheni pyysin kaveriksi ikeaan sunnuntaina ja se seisoi siellä tumput tutisten "hyisaatana, hyisaatana". Annoin sille kolikoita et menee ostamaan pari hodaria.

Kaveri kertoikin, että sieltä saa jotain lihapullia. Pitäisikö mennä sitten kokeilemaan.

 

[JypFabu]

Vaimo perkele osti torppaan uuden sohvan. Mikään ei saata olla niinkuin ennen. Niinpä kysäisen pulmaani alan maanikoilta neuvontynkää pakkomielteen toteuttamiseksi. Töllö (siis koko taso) on siirrettävä järjettömimpään mahdolliseen paikkaan huushollissa, jos siis meinaa muutakin katsella kuin tasoa ja pimeenä telkkaria, mun pitäs kulettaa kymmenen metriä antennikaapelia laitteille, joko niin, että yksi kaapeli ja päähän sitten haaroitin tallennusvälineelle myös tai niin, että kaksi kymmenen metrin kaapelia haaroittimesta laitteille. Tietenkään homma ei ole mahdollinen listoja tai lattioita pitkin, vaan pitää vetää seiniä pitkin kattoon ja seiniä pitkin alas. Luonnollisesti yksi seinä ja katto on betonia ja yksi kimpilevyä, joten juuttaanmoinen iskuporakoneen tykitys ei innostaisi. Kysynkin, kuinka toimivat nuo liimattavat kaapelikourut tai mitkä nimensä ovatkaan? Onko teillä tiedossa joku merkki johon luottaa? En suinkaan haluaisi tilannetta, että kouru ei katossa enää pidäkään, vaan rytkähtää syliin kesken kaiken, tai vielä pahempaa, ettei liima pidäkään, vaan rysähtää alas jättäen vittumaisen liimarannun, jonka ansioista saa koko kämpän maalata kattoa myöten uusiksi tenttuhumalassa, kun jotkut liimat ei mielellään irtoa kuin tentulla vaikka eivät asiaansa kykene ajamaankaan.

Vinkkejä?

Kiitos vaimo, minkä taas keksitkään, kuittailen tästä vielä timanttihääpäivänäkin.