Sinisen tulevaisuuden korttitalo huojuu sen varassa, että sen kansanedustajat kuvittelevat edellisten vaalien äänimääriensä olleen ensisijaisesti henkilökohtaista, eikä ex-puolueensa kannatusta.
Toki jollain Soinilla tuollaistakin kannatusta oli, mutta eipä taida hän kannatustaan uskaltaa enää mittauttaa, kun siinä olisi Timpan egolle vain hävittävää . Jabba the Hutt voi sen sijaan heitellä tuuleen "jos olisin lähtenyt, niin xxxx ääntä olisi tullut!", vähän kuten Soini uhosi puheenjohtajavaalien jälkeenkin.
Tosiasia on, että Sinisen tulevaisuuden edustajat tarvitsevat muiden puolueiden kannattajia mennäkseen läpi.
Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeinen (vrt. sitä edellinen 2017) lähes muuttumaton gallupkannatus kertoo, että persuäänestäjien piireissä sinttejä pidetään murskavoittoisesti pettureina. (Toki "tiedän" sen ilman gallupejakin, mutta ne gallupit ovat asiasta puolueettomampi todiste.)
Ja taas ne nukkuvat äänestäjät, jotka kenties pysyvästi pettyivät (silloin sinisten johtamiin) persuihin hallitustaipaleella, tuskin palaavat juuri Sinisen tulevaisuuden äänestäjäksi, koska siellä sinisissä ne persujen hallitusajan johtohenkilöt edelleen ovat. Eli sellaisessa äänestysvirrassa ei olisi oikein mitään logiikkaa.
Niinistö on kyllä ihan hyvä puolustusministeri ja hän voi mennä läpi suht matalan äänikynnyksen Uudellamaalla, Ongelma hänelläkin on siinä, että äänestäjiä pitäisi löytää muiden puolueiden apajilta ja paljon.
Sininen tulevaisuus asemoi itsensä ideologisesti melko vahvasti nykyisiin hallituspuolueisiin, mutta onko sitten uskottavaa, että sieltäkään oikeasti olisi heille runsaasti ääniä tulossa. Tässä suhteessa tulee mieleen Ant-nimimerkin sarkastinen ja hersyvän osuva kommentti Hommaforumilta::
"Nyt riittää kokoomuksen/kepun touhut! Minä perkele menen ja äänestän kokoomuksen/kepun kynnysmattoa!"
e: typo