Kiitän nimimerkkiä
@Musta Nuoli hyvästä kirjoituksesta.
Veteraaneja on enää 26 000 elossa. Oma pappani kuuluu vielä tuohon lukuun. Tuo 95-vuotias vanhus elää vieläkin kotonaan ja on tyytyväinen elämäänsä. Hän loukkaantui talvisodassa ja parannuttuaan osallistui vielä jatkosotaan.
Omat murheet ja vaivat tuntuvat pieniltä kun miettii tuon ajan nuoria miehiä. Nuoruus, jonka me miellämme ihmisen parhaammaksi ajaksi, kului heillä rintamalla. Oma tulevaisuus näytti huonolta. Oli kylmä ja joskus nälkäkin. Pelotti kun vihollista tuntui olevan kaikkialla. Miten kaverit ja kotiväki jaksoi? Selviänkö minä tästä? Selviääkö Suomi?
Tälläisistä tunteista huolimatta vihollinen pysäytettiin. Tali-Ihantalan taisteluissa lyötiin lopullinen niitti sodalle. Neuvostoliiton suurhyökkäys pysäytettiin. Hinta oli julma.
Entä sitten sodan jälkeen. Kun maamme eli suurta pula-aikaa. Oli uudesta luotava maa. Tähän hyvinvoinnin rakentamiseen veteraanit myös osallistuivat voimakkaasti. Syntyi meidän tuntemamme Suomi. Suomi, jossa on hyvä asua ja elää.
Tuntui hyvältä saada palvella isänmaata varusmiespalveluksen ajan. Joskus sielläkin saattoi olla kylmä ja tympeää mutta ei sittenkään mitään siiheen verrattuna, mitä veteraanit joutuivat kokemaan.
Moni antoi henkensä, oman elämänsä ja se oli heidän hintansa tästä hyvästä Suomestamme. Olisimmeko me valmiit maksamaan saman hinnan meidän lastenlapsiemme puolesta, jotka eivät ole vielä syntyneetkään?
Toivokaamme, ettei meidän tarvitse, vaan saamme elää vapaassa Suomenmaassa kuitenkin muistaen veteraanien perinnön ja pitää Puolustusvoimat tehokkaana. Se on parasta kiitollisuutta veteraaneille.
Tänään vietetään myös kansallista veteraanipäivää. Sen pääjuhlaa vietettiin Hämeenlinnassa ja Yle televisio juhlan, joka on katsottavissa myös Areenasta jälkikäteen.
Nyt juna tulee asemalle ja joudun lopettamaan. Katsokaa edes tuo juhla areenasta ja osallistukaa näin veteraanien kunnioitukseen.