Päivälleen 28 vuotta sitten käytiin Tokiossa kaikkien aikojen pituushyppykilpailu, kun hypättiin Tokion mm-kisojen finaali. Kisaan ylivoimaisena ennakkosuosikkina lähti Carl Lewis, joka oli voittanut kaikki mm- tai olympiakullat vuodesta 1983 ja peräkkäin kaikkiaan 65 pituushyppykisaa olleen voittamaton vuosikymmenen verran tuossa lajissa. Kaiken hyvän päälle Lewis oli osoittanut olevansa kunnossa voittamalla Tokiossa jo 100 m kullan uudella ME-ajalla, ja voittaen pituuden karsintakisan 35 cm erolla seuraaviin. Siksi esim. Suomen radioon kisaa selostanut Juhani Sipilä uskalsi alustaa pituuskisaa julistamalla voittajan varmaksi jo ennen kisan alkamista. Kisan kakkossuosikkina oli Lewisin maanmies Mike Powell, joka oli saavuttanut jo aiemmin Lewisin takana olympiahopeaa Soulista ja omisti komean ennätyksen 866.
Alkukierroksilla kaikki näyttikin etenevän suunnitelmien mukaan. Kolmen hyppykierroksen jälkeen kilpailun kärjessä oli Lewis komealla tuloksella 883, joka oli tosin liian kovassa myötätuulessa hypätty ollakseen tilastokelpoinen. Neljännellä kierroksella kaikkien hämmästykseksi siihen mennessä jo toki komeasti 854 hypännyt Powell räväytti hyppynsä lähelle 9 metrin merkkiä, mutta hyppääjän pettymykseksi lankun vieressä seisonut toimitsija nosti hetken tutkimisen jälkeen punaisen lipun osoittaakseen hypyn olleen yliastuttu. Powell ei tuomiota purematta niellyt, vaan tutki polvillaan lankkua ja vahaa löytääkseen jälkiä yliastumisesta, eikä sitä mielestään näyttänyt löytävän, mutta hidastuskuvat osoittivat n. parin sentin yliastumisen. Powellin jälkeen hypännyt Lewis näytti saaneen maanmiehensä haasteesta lisäpotkua, ja hyppäsi samalla kierroksella uransa pisimmän hypyn 891, joka oli sentin yli Bob Beamonin legendaarisen ME:n, mutta jälleen myötätuulta oli hieman liikaa eikä uutta maailmanennätystä vielä nähty.
Kunnes tuli sitten se viides kierros. Powell oli jälleen vuorossa ennen Lewisia. 27-vuotias hyppääjä näytti keskittyvän suoritukseensa vielä tavallistakin hartaammin, otti vauhdinottoonsa kuuluvat muutamat jämäkät kävelyaskeleet alkuun ja lähti vauhtiin tekemään elämänsä hyppyä. Ja sellainen siitä myös tuli. Powell saksasi ilmalentonsa aikana korkealla ja lopulta laskeutui hiekkakasalle jälleen 9 metrin viivan tuntumaan. Tämä oli jopa pidempi hyppy kuin edellisen kierroksen yliastuttu. Kansa kohahti kun tällä kertaa toimitsija nosti valkean lipun. Valveutuneimpien katse haki seuraavaksi tuulimittarin näyttöön ja se näytti vain +0.3. Powell hiekkakasasta noustuaan elehti vain yleisölle vihaisen oloisena tyyliin "siitäs saitte" ja juoksi tulostaulun eteen odottamaan malttamattomana tulostaan. Suomessa kisaa katsoneet katsojat saivat kiittää onneaan, että selostusvuorossa oli Mauri Myllymäki, itsekin entinen arvokisatason pituushyppääjä ja intohimoinen yleisurheilumies, joka vähintään ymmärsi mitä oli tapahtumassa ja osasi välittää tunnelmat omalla mahtavalla tavallaan Suomeen. Muutamien todella pitkien sekuntien jälkeen tulostaulun tulikirjaimet muodostivat numerot 895, ja Powell oli revetä tuulettaessaan liitoksistaan ja juosten edestakaisin takasuoraa. Hän oli nyt mies valokuvaajien polttopisteessä. Tavallinen amerikkalainen kadunmies ymmärsi mittaustuloksista vain jaardien, jalkojen ja tuumien päälle, mutta Powell itse ymmärsi lukujen merkityksen. Hän oli rikkonut yleisurheilun tunnetuimman ennätyksen ja teki sen kaikkien odotuksien vastaisesti.
Taustalla Lewis näytti toteavan tapahtuneen, mutta tiesi sisimmässään että hänellä oli vielä tässäkin kisassa tuo tulos mahdollista ylittää. Olihan hänellä vielä kaksi hyppyä. Ja Lewisin hyppy samalla kierroksella osoitti, että pasmat eivät ainakaan seonneet. Lewisin viides hyppy kantoi lukemiin 887, ja hypyssä oli jopa vastatuulta -0.2 m/s. Se jäi Lewisin uran pisimmäksi sallituissa oloissa hypätyksi tulokseksi ja on edelleen ylivoimaisesti pisin vastatuuleen (joskin toki lievään sellaiseen) hypätty hyppy. Viimeisellä kierroksella Powellin hyppy oli yliastuttu, ja Lewis täydensi uskomattoman hyppysarjansa (868, X, 883, 891, 887) päätöskierroksen hypyllä 884, mutta joutui silti, käsittämätöntä kyllä, elämänsä kisan hypättyään tyytymään mm-hopeaan. Neljä hyppyä peräkkäin vähintään mittaan 883, mutta sekään ei riittänyt. Lewis ja Powell olivat kohdanneet ennen Tokion finaalia 15 kertaa, ja Lewis oli voittanut joka ikinen kerta, mutta nyt Powell oli maailmanmestari ja ME-mies.
Tuo 28 vuoden takainen 30.8. oli myös perjantai kuten tänäänkin. Valitettavasti en itse nähnyt suorana tuota kilpailua, koska aikaeron vuoksi finaalikisat käytiin Suomen aikaan iltapäivällä ja olin koulussa. Siihen aikaan kisoja ei pystynyt seuraamaan kännykästä (koska kännyköitä ja varsinkaan älypuhelimia ei ollut), eikä ATK-luokan sinänsä hienot Apple Macintoshit tunteneet käsitettä internet (kuten ei kukaan muukaan vielä siihen aikaan). Olin intohimoinen yleisurheilun seuraaja jo silloin, ja muistan kiirehtineeni biologian tunnin jälkeen kotiin avaamaan telkkarin ajatuksena todennäköisesti nähdä nopeasti että oliko Lewis rikkonut maailmanennätyksen. No, Kari Mänty oli kehittänyt noihin Tokion kisoihin kisastudio-konseptin ja ruudussa ei näkynytkään Tokion olympiastadionia vaan nuori suomalainen pituushyppääjä Mika Kahma Pasilan studiossa. Kahma puhui jotenkin epämääräisesti maailmanennätyksen nykyisestä hallitsijasta, ja siitä tajusin sen että maailmanennätys oli tosiaan syntynyt mutta jotenkin noista Kahman valitsemista sanoista välittyi, että se ME-mies ei ollutkaan itsestäänselvästi kaikkien rakastama Lewis vaan ehkä joku muu. Nopeasti se itsellenikin varmistui kun sain teksti-tv:n etusivun auki ja ylimpänä uutisena luki "Powell rikkoi Beamonin ME:n". Kai se jonkinmoinen järkytys oli.
Beamonin ME oli tuohon saakka kestänyt 23 vuotta, ja tänään tosiaan Powellin ennätys täyttää jo 28 vuotta. Tuon Tokion illan jälkeen kukaan ei ole hypännyt sallituissa oloissa pidemmälle kuin 874. Toki Powell itse hyppäsi vielä myöhemmin urallaan jopa 899 korkeassa ilmanalassa Italian Sestrieressä, mutta tuossa hypyssä oli myötätuulta yli 4 m/s. Samassa paikassa vuonna 1995 Ivan Pedroso hyppäsi 896, ja oli jonkin aikaa ME-mies, kunnes videokuvat osoittivat toimitsijan seisseen Pedroson hypyn aikana tuulimittarin edessä, mikä aiheutti ME:n hylkäämisen.