Tänään tuli kuluneeksi 20 vuotta Asunnottomien yön kansalaisliikkeen synnystä.
Asunnottomia ihmisiä on Suomessa tälläkin hetkellä lähes 4000, mikä on aivan liikaa tällaisessa modernissa hyvinvointivaltiossa. Hyvä puoli asiassa on se, että nykyisin entistä useampi pääsee kadulta omaan kotiin ja asunnottomien määrä pienenee koko ajan.
Itseäni vituttaa eniten asunnottomista keskulteltaessa, että nykyäänkin valitettavan moni ajattelee kaikkien asunnottomien olevan päihdeongelmaisia tai jotenkin muuten elämässään mokanneita. Tässäkin keskustelussa pitäisi muistaa, että syitä on monia muitakin ja jokaisen tarinan taustalla on yksilö.
Itse en ole koskaan ollut ilman asuntoa, mutta tunnen monia, jotka ovat olleet ja sitä kautta, ainakin toivottavasti, oppinut ymmärtämään sitäkin puolta elämästä.
Olen myös aikaisemmin ollut vapaaehtoisena järkkäämässä joitakin tapahtumia asunnottomienkin hyväksi, mutta viime vuosina se on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Pitäisi taas aktivoitua siläkin saralla, kun ei se itselleni ole kuitenkin loppupeleissä kummoinenkaan ponnistus ja onhan niistä aikaisemmistakin tapahtumista ollut todistettavastikin hyötyä apua saaneille.