Tomi Sallinen kahdella maalilla eilen Djurgårdenia vastaan nousi maalipörssin neloksi, vain kaksi maalia perässä pörssiä johtavaa Broc Littleä. Sallinen on pelannut huikean kauden Leksandissa ja joukkueen tasapainoisin yksittäinen kenttäpelaaja. Ketjukaverit muuttuu jatkuvasti, mutta Sallinen ei katoa kuvasta. Pelaa muuten reippaasti eniten SHL-hyökkääjistä.
Luleå päästi sitten Niko Hovisen lähtemään 40 pelatun minuutin jälkeen. Täysin käsittämätön ratkaisu, jos ja kun, se tehtiin ainoastaan Frölunda ottelun perusteella. Joukkueessa oli jo Daniel Larsson-Joel Lassinatti kaksikko, joka pistää nyt koko hankinnan ison kysymysmerkin alle. Eihän kukaan voi saada "potkuja" 40min pelatun jälkeen?
Eilen kerkesin vähän vajaat puolet seuraamaan Luleå-Linköping ottelusta ja samalla Johan Harjun debyyttiä. Roger Melinin mestaruusjuna porskuttaa hyvässä aikataulussa. LHC pelaa tappavan yksinkertaista ja tehokasta kiekkoa, kuten viime keväänä Frölundaa vastaan. Eilen Luulaja sai kokea LHC:n vaarallisuudeen, vaikka kolmannessa erässä hyvän kirin saikin aikaan. LHC ei kaihda pelata dufvakiekkoa ja sitten kun paikka tulee, käydään iskemässä. Joukkueessa on paljon poikkeuksellista hyökkäysvoimaa ja kivikova puolustus, materiaali antaa tässä vaiheessa täyden tuen mestaruushöpötykselle.
Itse paluun tehnyt mestari, Johan Harju, puolestaan aloitti näkyvästi, mutta ei niin tehokkaasti. Harju oli järjestämässä vastustajan 0-3 maalia omalla kiekon menetyksellään ja Luulajan 1-3 maalia, tarjoamalla Cam Abbottille syötön. Aloitti Lucas Wallmarkin kanssa, mutta Harju siirrettiin viimeiseen erään Abbottien rinnalle. Tuo siirto toi uuden ulottuvuuden Luulajan peliin ja ottivatkin kolmannen erän hallintaansa. Harjulle tuli kaksi hyvää paikkaa Abbottien tarjoamana, mutta David Rautio ei tuon tason viimeistelyllä ollut yllätettävissä. 0+1 -2 on kumminkin kohtuullinen aloitus ja saumat oli parempaankin.
Luleå päästi sitten Niko Hovisen lähtemään 40 pelatun minuutin jälkeen. Täysin käsittämätön ratkaisu, jos ja kun, se tehtiin ainoastaan Frölunda ottelun perusteella. Joukkueessa oli jo Daniel Larsson-Joel Lassinatti kaksikko, joka pistää nyt koko hankinnan ison kysymysmerkin alle. Eihän kukaan voi saada "potkuja" 40min pelatun jälkeen?
Eilen kerkesin vähän vajaat puolet seuraamaan Luleå-Linköping ottelusta ja samalla Johan Harjun debyyttiä. Roger Melinin mestaruusjuna porskuttaa hyvässä aikataulussa. LHC pelaa tappavan yksinkertaista ja tehokasta kiekkoa, kuten viime keväänä Frölundaa vastaan. Eilen Luulaja sai kokea LHC:n vaarallisuudeen, vaikka kolmannessa erässä hyvän kirin saikin aikaan. LHC ei kaihda pelata dufvakiekkoa ja sitten kun paikka tulee, käydään iskemässä. Joukkueessa on paljon poikkeuksellista hyökkäysvoimaa ja kivikova puolustus, materiaali antaa tässä vaiheessa täyden tuen mestaruushöpötykselle.
Itse paluun tehnyt mestari, Johan Harju, puolestaan aloitti näkyvästi, mutta ei niin tehokkaasti. Harju oli järjestämässä vastustajan 0-3 maalia omalla kiekon menetyksellään ja Luulajan 1-3 maalia, tarjoamalla Cam Abbottille syötön. Aloitti Lucas Wallmarkin kanssa, mutta Harju siirrettiin viimeiseen erään Abbottien rinnalle. Tuo siirto toi uuden ulottuvuuden Luulajan peliin ja ottivatkin kolmannen erän hallintaansa. Harjulle tuli kaksi hyvää paikkaa Abbottien tarjoamana, mutta David Rautio ei tuon tason viimeistelyllä ollut yllätettävissä. 0+1 -2 on kumminkin kohtuullinen aloitus ja saumat oli parempaankin.