Itse katselen nettistriimeistä hyvällä laadulla pelejä. Näkeepi juuri niitä mitä haluaa.
Eilen illan ainoassa kamppailussa LHC otti 2-1 tiukan kotivoiton Djurgårdenista. Erittäin viihdyttävä ja vauhdikas peli oli, täysin katastrofaalista tuomarilinjaa lukuunottamatta. DIF lähti selvästi varovasti vieraissa liikkeelle, eikä hätiköinyt, vaikka Sundh pääsi pienestä kulmasta yllättämään Tellqvistin helposti. DIF puolustaa omaa aluettaan hyvin ja kun sai anteeksi tuomareilta paljon, oli LHC:n vikkelien hyökkääjien mahdotonta päästä kunnon sota-alueille. Lisäksi tuntui, että Kolarikilla oli todella paska päivä, 2-3 loistavaa maalipaikkaa, mistä olisi viime kaudella tehnyt ainakin sen kaksi maalia. Eilen ei vain uponnut.
Toinen ja kolmas oli paljon tasaisempaa ja molemmilla oli omat hetkensä. DIF:n yksilöpuolella esiin nousi Mikael Samuelsson, joka oli kiekollisesti selvä liideri eilen. Pystyy ratkaisemaan, pystyy pitämään ja pystyy ruokkimaan. Teki eilen hienon maalin Robin Alvarezin kanssa ja tuo kaksikko on aikalailla kaikki kaikessa Djurgårdenin hyökkäyspelaamiselle. Avauspelissä kaksi byyriä iskenyt Marcus Sörensen jäi eilen yksin ja aivan aseettomaksi.
Linköpingin parasta osaa oli Sebastian Karlsson ja Mattias Sjögren-Chad Kolarik parivaljakko. Karlsson oli yllättävän kypsä kun sai komennuksen Micflikierin ja Hardtin ketjuun. Hardtin loistavan karvauksen myötä onnistui myös iskemään illan voittomaalin, nätisti läheltä ylös. Mattias Sjögren on vain sitten Mattias Sjögren. Uskomattoman tasapainoinen pelaaja ja oikeastaan nyt kun on Pär Arlbrandtin ja Simon Hjalmarssonin "varjoista" päässyt pois, pääse itsekkin käsittämään kuinka hyvästä sentteristä on kyse. Chad Kolarik tuo sitten mieleen erään Bud Hollowayn. Viime kaudella soitti kakkosviulua, nyt siirtyi päänäyttämölle ja tehoja tarvitaan.