Flu kirjoitti:
Oman pään puolustuspeli: ... Kovassakin paineessa pelaajat seurasivat hyvin omia miehiään ja olivat jatkuvasti miehen ja maalin välissä. ... Erityisesti Jokerit pystyivät hyvin estämään syötöt viivaan pakeille. ... Maalineduspelissä Jokereiden pakit pelasivat erinomaisesti, eikä HPKn pelaajilla ollut pääsyä kakkoskiekoille. ... HPKn painostusjaksot eivät tuottaneet laisinkaan loistavia maalipaikkoja. Tämä lupaa hyvää Hämeenlinnan peliin. Toinen erinomaisesti onnistunut puoli oli HPKn karvauksen aktiivisen vaihteen ohitus. ... Jokereiden järjestelmällinen rännipurku paineettomalle puolelle toimi erinomaisesti. Tietysti Sihvosen mielestä tämä on kauhistuttavan "sonaintiis", mutta tulos oli loistava. Jokerilaituri pääsi järjestäin rännipurkuun ja useinmiten jopa hyökkäämään eikä vain purkamaan kiekon siniviivan yli.
HPKn karvauksen ohitus: ... Parhaassa tapauksessa saadaan aikaan 1-1 ja 2-2 tilanteita jolloin Jokerihyökkääjien vauhti, voima ja taito tulevat parhaimmillaan esiin. Molemmilla kerroilla kun Rita sai kiekoin kuvion jälkeen vautiin ja pääsi Ströbää vastaan niin Jani meni heittämällä ohi ja pääsi punnertamaan kohti maalia.
Flulta erinomaisen näkemyksellistä analyysiä kokonaisuudessaan ja keräilin tuohon lainaukseen kohtia, joiden huomaamiseen omakin rajoittunut näkemys pelin aikana kykeni.
Kopioin tähän ketjun jatkoksi tekstini tuolta otteluketjusta, kun se aiheeltaan tänne sopii. Otteluketjussahan tämä keskutelu hukkui ottelun ratkaisseen Rönn:n tekemisten ruotimiseen...
----clip----
Ylivertainen materiaali vastaan ylivertainen pelikirja/lyhytsyöttöpeli -länkytyksen pohjalta jäi ottelun aikana ihmetyttämään kerhon pelaajien parempi liike ja kiekonkäsittely sekä Jokereiden lukuisammat keskialueen ylittäneet ylivoimahyökkäykset. Varsinaisella peliajalla olin tasaviiskoin laskevinani 2-1 -hyökkäykset 2-1 Jokereille ja 3-2 -tilanteet luokkaa 5-2 Jokereille - puolittaiset läpiajot taisivat olla n. 1-1. Ensimmäisessä jatkoerässä kerho tasoitti 3-2 -tilastoa muutamalla Jokereiden väsyessä enemmän.
Mitä karvaukseen tulee niin joku tuossa yllä mainitsikin, että ottelun edetessä HPK pääsi paremmin hyökkäyksiin ruvettuaan pelaamaan oman siniviivan yli keskustan kautta laitojen sijaan. Tähän kaiketi liittyi sekin, että Jokereiden karvaus väsyi ja Kerho-pakille jäi aikaa hallittuun syöttöön ränniroiskaisun sijaan. Noihin ränniroiskaisuihin Jokeripakit pääsivät hyvin kiinni ottelun alkupuolella, mutta Chiodo poimi varmasti maskinkin takaa tulleet laukaukset.
Mitä perjantain peliin tulee, niin itse olen tämän ottelun perusteella melko luottavainen Jokereiden suhteen. Pienemmässä kaukalossa karvaaminen on helpompaa ja syö vähemmän voimia, kun taas Kerhon luisteluvoima on astetta pienemmässä roolissa. Areenalla Jokerit onnistui kaksi ensimmäistä erää riistämään kiekkoja karvauksellaan ja samalla pitämään Kerhon ylivoimahyökkäykset lähes nollassa - ilman Rimpeläisen (#12) aivopierujäähyä olisi peli mennyt jatkoajalle todennäköisesti 0-0:ssa 1-1:n sijaan. Toinen arvaus perjantaille on pelin runsaammat maalit. Jokereiden kovempi karvaus tulee tuomaan enemmän virheitä Kerhopakeille, mutta toisaalta myös enemmän ylivoimahyökkäyksiä Kerholle.
Molemmat veskarit olivat erinomaisia. Chiodolle tosin pieni miikka Jokereiden voittomaalista - ei saanut ohjattua torjuntaa ulos sektorista. Tämä osasto ei sarjaa ratkaise.
Edit: Niin joo, vaikka tuossa karvauksesta kirjoittelinkin, niin kokonaisuus oli varovaista kyttäilyä puoli ja toisin. Mikäli ei selkeää karvauspaikkaa ei ollut muodosti kumpikin joukkue 1-2-2:den siniviivojen väliin heti kiekonmenetyksen jälkeen. Lisäksi kiekko tuotiin hyökkäys alueelle useimmiten roiskaisemalla päätyyn ja lavassa tullessaankin laitaa pitkin. Hirso Jokereista yritti välillä keskeltä, muttei siitä mitään tullut.
---- clip ----
Flun tuotoksen innoittamana voisi sielä mainita noiden 2-2 tilanteiden selkeän haun ja haussa onnistumisen. Nyt usea Hirso+Rita parivaljakon hallittu siniviivan ylitys hukkautui Hirson koheltamiseen kiekon kanssa - näytti, että Hirsolla oli jopa liikaa aikaa miettiä ratkaisuaan, jolloin se jäi tekemättä.
Yhteenvetona Jokereiden pelisysteemi onnistui luomaan paikkoja/paikan alkuja, joita hermostuneet tai muuten kaukana parhaastaan olleet yksilöt eivät onnistuneet hyödyntämään. Sama yksilötason räpellys koski ylivoimia, 6-4 YV:tä lukuunottamatta. Siinä taisi syketaso olla reilusti muuta ottelua korkeammalla ja maali syntyi tahdolla.