Seurauskollisuus; oletko uskollinen myös kakkosseurallesi?

[Tinde]

Suuri punainen sydän sykkii! Siitä ei pääse mihinkään, sitä ei vaihdeta, mutta... Huomasin itsessäni piirteen, että en olekaan niin seurauskollinen sille kakkoselle.

Ihan junnuna muistan, että pidin Ässistä (pelityyli), jossain vaiheessa Ilveksestä (kaveripiirissä todella monta Tapparafania), aina ollut vähän sellainen pienet vastaan isot asetelma; siis sympatiat Kiekko-Espoolle, Reippaalle jne. jne., ei kuitenkaan TuTolle, anteeksi turku, olen Stadilainen, Se jo tuli äidinmaidossa;)

Ja niin pitkään se teesi, että kunhan Stadilaiset voittaa... Vieläkin harmittaa, kun ei VOI olla rakkaan vihollisen puolella, syyn siihen tietänee jokainen. Eli Hjalliksen astuttua kuvioihin oli helppo heittäytyä sympatiseeraamaan seuraavaa naapuria, mutta siitäkin meni maku kun tuli Blues ja Länsiautoareena, jotenkin liian kliinistä ja keinotekoista.

Miten muilla? Onko se kakkonen aina ollut selvä, ja sitä ei vaihdeta, samoin kuin ei sitä omaakaan?

 

[Juhaht]

Kyllä se kakkosseura on vaihdellut, välillä hyvinkin tiiviisti. Ja juuri tuo, pienien seurojen symppaaminen on ollut se trendi. Mutta nyt viime aikoina on alkanut suht selkeäksi kakkoseksi nousta tuo Hifk. Tosin edelleen Hifk on myös erittäin mieluista voittaa. Blues on niin selvä ykkönen, etten voisi kuvitella kannattavani mitään muuta nykyisistä sm-liigajengeistä. Jos kuitenkaan Blues ei pelaisi liigassa, kävisin varmastikin jonkin verran Hifkin matseissa.

 

[JHag]

K-Espoo oli selkeä kakkonen ihan kotipaikan vuoksi. Blues ei enää niin selkeä, mutta kakkonen toki edelleen. Eikä sitä vaihdeta, onhan Esbo sentään Suomen Monaco ja Novosibirsk yhdessä ja samassa paketissa.

Minulla on se ongelma, että diggaan jääkiekkoa yli kaiken, eikä minun faniuteni perustu minkään seuran antifaniuteen. Ainoastaan Pelicans nyt on mielestäni lähes vihattava, mutta asia ei johdu Pelicansista sinänsä, vaan sen nykyisestä pelityylistä. Peruutteleva Pelicans on myrkkyä, taklaava Pelicans olisi ihan jees.

Bluesin kakkosjoukkueen asema, ja kakkosen ero HIFKiin, näkyy parhaiten siinä, että kun käy Bluesin matseissa, sitä kannustaa totta mooses (paitsi Blues-HIFK), mutta JOS vastustaja on selkeästi Bluesia parempi ja pelaa mukavaa peliäkin, niin Bluesin tappio ei vituta juuri lainkaan. Jos taas Blues voittaa ja voittaa taistellen vielä, niin siitä jää hyvä fiilis. Mutta ei lähellekään sitä, mistä on kysymys HIFKin voittaessa.

HIFKin voitto = seksiä, Bluesin voitto = hyvä aivastus. Molemmat ihan kivoja, mutta toista ilman ei voi elää..

 

[Leiska]

Muistan joskus ala-asteella kannattaneeni JYP in lisäksi myös Jokereita, mutta sittemmin Jokereiden kannattaminen on jäänyt. Oulun Kärppiä aloin kannattamaan silloin kun nousu Sm-liigaan viimeksi tapahtui. Tepsiä tulee kannatettua joka vuosi, yleensä playoffeissa. Näin myös tänä(kin) vuonna.

 

[mirasane]

Minulla seurauskollisuus on pysynyt. SaiPan 80-luvun divarivuosina liigasuosikkini oli Ässät. 90-luvulla HIFK nousi kakkossuosikikseni, mutta Ässät pysyy listalla yhä kolmosena. Muita suosikkijoukkueita en tunnusta SM-liigassa.

NHL:ssä ensimmäinen suosikkini oli 80-luvulla löytämäni Pittsburgh. 90-luvulla seuraan liittyi myös Calgary. Atlanta Trashersista tuli uusi suosikkini heti kun sen NHL-taival alkoi, mutta Calgary ja Pittsburgh pysyvät kakkossuosikkeina. Ja faktahan on se, että suosikkijoukkueitani en ole koskaan valinnut menestyksen mukaan. Keppiä niille, ketkä näin tekevät.

 

[Timi]

Mulla on Jokerit ollut seurani jo iät ja ajat ja kuten joku viisas italialainen (?) näyttelijä on joskus sanonut, niin mies voi rakastaa elämänsä aikana useita naisia, mutta vain yhtä seuraa, joten Jokerit on ja pysyy :)

Kakkosseuranani on Saipa. Opiskelut toivat minut -96 Lappeenrantaan ja olen käynyt usein katsomassa täällä pelejä, joten eräänlainen kiintymys tähänkin jengiin on siten tullut. Tämä kausi oli Saipalta vain valitettavan huono. Toivottavasti ensi kaudella suunta on taas pleijareissa.

 

[Oloneuvos]

Koko ajatus kakkos-seurasta on minulle täysin vieras. En voisi ajatellakkaan kannattavani mitään muuta joukuetta. Sympatiaa eri seurat voivat saada tekemistensä perusteella, mutta jos Tepsi ei taistele mestaruudesta, on saman tekevää kuka sen vie.

Kakkos-suosikin olemassaolo kertoo mielestäni vain siitä, että sydämeen mahtuu muitakin kuin se yksi ja rakas, joka taas on aika skitso tilanne.

Jos puhutaan kokonaan toisesta lajista on tilanne siinä mielessä erilainen, että "daamit" eivät astu toistensa varpaille. Jalkapallo ja jääkiekko muodostavat ajallisesti kaksi eri kautta.

Ja lopuksi vastaus kysymykseen oletko uskollinen myös kakkos-seurallesi? Kahdelle ei voi olla yhtä aikaa uskollinen.

 

[Raimo]

Ilvesläisyys on niin voimakasta, että on vaikea kannattaa ketään muuta. Tapparaa en yksinkertaisesti pystyisi kannattamaan. Kaikki mikä liittyy Tapparaan on mielestäni jotenkin ärsyttävää.
Kahtiajakutuminen on hiukan laskenut entisajoista, mutta jälleen viime aikoina kasvanut ilmeisesti kun menestys on ollut parempaa! Mutta jos Ilvestä ei olisi, niin suosikkijoukkueeni olisi todennäköisesti IFK koska se on perinteinen ja jotenkin tyylikäs joukkue! Olen huomannut, että aika monet Ipalaiset jotenkin pitävät IFK:sta! Voi olla että olen kuitenkin väärässä.

 

[Smoerrebroed]

Mielestäni mulla ei oikein sellasta varsinaista kakkosjoukkuetta jääkiekon osalta. Tappara on ykkönen itselleni. Tosin jalkapallossa sitten ns. kakkosjoukkue on Englannin 1. divisioonan Watford. Ei sen häviämiset niin hirveästi tunteita pintaan nosta, mutta kyllähän sitä joskus "Jes" tai jotain sinne suuntaan, sanoo kun Watford on pelin voittanut.

Ihan hyvin mahdollista, että joskus jonkunlainen "kakkos/kolmosjoukkue" jääkiekkoonkin ilmaantuu (tai no "kakkonenhan" on Colorado Avalanche) vaikka asuinpaikanvaihdoksen myötä. Njaa. Ei sitä tiedä. Mutta Tappara silti pysyy SELVÄSTI ykkösenä. Ilvestä en usko koskaan mitenkään sympatiseeraavani (henkilökohtaiset syyt lähinnä). Njoo. Tämmöisiä pohdintoja.

 

[Kuvernööri]

Blues on kyllä kaukana IFK:n takana se minunkin kakkonen, ei enää mikään kahvaava porukka niinkuin vielä T.Tuomen ja varsinkin K-Espoon aikoina, jengi on nykyään täynnä taitopelaajia ja tietenkin Honza pelaa siellä...sitten taas Pelicansille ei riitä pätkääkään sympatiaa, kahvausta ja sukeltelua tarjoavaa joukkuetta ei juurikaan kiinnosta katsoa.

 

[Optimisti]

Kuten Raimo sanoi, tapparaa ei pysty kannattamaan tai tuntemaan edes sympatioita, pikemminkin päinvastoin! En minä ainakaan, en nyt enkä ikinä...

 

[wabbit]

Mikä ihmeen kakkosseura?

Ihmettelen syvästi, miksi pitää olla kakkosseura ja sitten jos se putoaa, niin varmaan kolmosseura, kunnes se viitosseura voittaa mestaruuden ja voi tuuletella, että mun lemppari voitti.

Tosifanius taitaa olla siis tosi kateissa.

 

[Bayern]

Kärppäfanina täytyy myöntää, että Kärppien pitkän korpivaelluksen aikana täytyi etsiä liigasta korvikkeita, jotta maan korkeimman sarjatason seuraaminen tuntui mielekkäältä. Kärppiä seurasin silti divarivuosienkin aikaan täydellä sydämellä ja monta kevättä meni pilalle kun oma joukkue taapersi milloin karsinnoissa, milloin jo ennen karsintoja.

Ensimmäinen kakkossuosikkini oli JYP - varmaan sen takia, että se oli Kärppien pudottua toiseksi pohjoisin joukkue. Savolaista KalPaa en pysty kannattamaan.:)
Muutettuani opiskelemaan Lappeenrantaan meni pari vuotta, kunnes suosikiksi tuli sarjanousun myötä SaiPa, jonka karsintamatsit TuToa vastaan sykähdyttivät. Sittemmin siteet Saimaan rannoille ovat hiipuneet, mutta tunnen edelleenkin sympatioita Sputnikkeja kohtaan. Onneksi Kärpät nousi kuin nousikin liigaan, eikä tarvitse enää etsiä korvikkeita liigan mielenkiintoa nostamaan! Täällä pääkaupunkiseudulla nykyään IFK saa jonkinlaiset sympatiat osakseen, mutta minkäänlaisesta kakkossuosikista ei voi puhua.

Ei siis kakkossuosikkia - vaan korvikkeita.

 

[Tinde]

Re: Mikä ihmeen kakkosseura?

Viestin lähetti wabbit
Tosifanius taitaa olla siis tosi kateissa.

Enpä nyt sentään usko, että kateissa!

Mulle tää kysymys nousi ajankohtaiseksi, kun rupesin miettimään, että nyt kun oma jengi ei oo enää mukana leikissä, niin kenen toivoisin voittavan. Olis nimittäin ihan kiva jännittää/toivoa jonkun puolesta, mutta kun ei oikeen löydy...

Ja uskon kyllä, että vaikka pokkanaamalla väittääkin, että ei mitään väliä, mä kannatan VAAN omaani, niin kuitenkin kun seuraa muita pelejä, niin aina sieltä nousee näitä "hyvä että X voitti", tai mahdollisesti "hyvä että X hävis". Tuntuis mielekkäämmältä olla jonkun puolella, kuin jotain tiettyä vastaan.

Eilen sitten näin valon :D Tajusin nimittäin, että itse asiassa jo koko kauden ajan saa aina pieniä fiilareita siitä, kun joku ex-IFK on tehnyt maalin. Ja missäpä muualla kuin rakkaassa naapurissa on eniten exiä. Okei, siihen saattaa vaikuttaa myös se että EN toivo Tapparalle voittoa. Mielestäni väärin koottu jengi, kauheesti vaan massaa ja kokoa, joka ei vaan kertakaikkiaan pysy vauhdissa mukana, ja on sen takia pakotettu koukkimaan ja pitämään kiinni. Joten eiköhän ne sympatiat tällä kertaa kallistu Blöössiin päin.
Tämä sitten noin niinku ihan pleijareiden ajan vaan...;)

 

[Jeff]

Ei Kärppien lisäksi voi kannattaa oikeastaan mitään muuta seuraa. Mutta jos kärpät ei ole pelissä mukana niin sympatiat menee sen jälkeen HPKlle - ainakin tänä vuonna.

 

[hull16]

Tottakai olen uskollinen kakkosseuralleni!

-We are united....

 

[toniy]

Kakkossuosikkini

Kun Kärpät pelasi divarissa oli se kakkossuosikkini.
Mestiksen Jukurit on Suomi-Sarjan KooVeen kanssa kakkossuosikkini tällä hetkellä.
Sekä tietenkin San Jose Sharks suosikkina NHL:ssä.

 

[Tarinankertoja]

No ei kaikki Ilvesläiset tunne kauhua Tapparaa kohtaan. Niin kauan kun ollaan molemmat pelissä mukana, niin Ilves AINA, mutta kyllä se kannu tänne Tereelle pitäs saada, ja jos ei me sitä tuoda, niin toisivat edes naapurit. Tamperelaisuus ennen kaikkea, sillä tämähän on mailman !! paras !! paikka. Joka tarkoittaa että surkeimmatkin ja säälittävimmät Tamperelaiset (eli Tapparalaiset harhaoppiset, pimeydessä vaeltavat onnettomat) ovat silti piljuuna kertaa parempia kuin Turkulaiset tai teko Stadilaiset trendipellet (Näitä siis kaikki muut kun Hifkiläiset)

Eli Treen ulkopuolella HIFK on se seura, joka on pääsääntöisesti luottanut aina omaan tyyliinsä ja kunnioittanut perinteitä. Se on hienoa. Kunpa me ei oltas livetty omastamme....

En mää mitenkään provosoidakseni, mutta

 

[ohittamaton]

Jokerit ykkösenä mutta kakkosseurani on ollut aina Blues. Sympatiapinnat on saanut myös JYP ja Ässät.:)

 

[Arnold]

Ässät nyt on selvä ykkönen. Porilaiseksi olen syntynyt, kasvanut ja koko ikäni asunut Porissa. Samalla koko minun jääkiekkofaniuteni aikana Ässät on ollut liigajoukkue. Kuten olen aiemmin maininnut jossain otsakkeessa, niin faniuteni alkoi niinkin myöhään kuin vuonna 92. Siitä lähtien ei ole mikään muu joukkue ollut niin ainutlaatuisessa asemassa kuin Ässät on.

Muutama vuosi jälkeen Ässäfaniuden alkamisen aloin kiinnittämään huomiota HIFK:hon. Siinäpäs mielenkiintoinen joukkue, joka saa aikaan kohua joka puolella. Ja huomasin samalla, että suurin piirtein samanlainen pelityyli kuin Ässillä. Maalirikasta hyökkäävää peliä. Aggressiivista, taklaava peliä ja paljon tappeluita. Juuri loistava joukkue siis näköjään tämä HIFK:kin. Sille tielle jäin.

Eli jos Ässät ei pärjää, niin kannatan HIFK:ta. Kaiken kruunu oli vuoden 98 HIFK:n mestaruus. Se oli sitä jotain. Loistava joukkue, jollaista ei enää tulla SM-liigassa näkemään. Joka osa-aluella tärkeät roolipelaajat.

Harmillista vaan, että molemmat ovat nyt pihalla play offeista.

 

[matti&teppo]

Olen

uskollinen kakkoseuralle, koska...

There can be only one.

 

[depre]

Aina uskollinen sille kakkoselle myös eli HPK:lle, en tiedä sitten miksi. Jokerit aina ollut ihan selvä ykkönen mut sympatiat on silti myös vahvasti HPK:n puolella.

 

[weikko]

Kakkosjoukkue? There can be only one...

 

[Patarouva]

Suosikkini

Olen erittäin uskollinen sille toiselle suosikkiseuralleni. Se saa minussa aikaan samanlaisia nautinnon, kiukun, onnen ja murheen sekaisia tunteita kuin Ässät. Käyn taas alkavalla kaudella katsomassa kaikki sen kotipelit. Se on FC Jazz.

Jääkiekossa en voi kuvitella mitään muuta suosikkia kuin Ässät. Ikävä kyllä olen jotenkin niin rajoittunut ihminen, että edes minkäänlaisen erityissympatian kokeminen ei onnistu. Kaikki liigajoukkueet ovat vastustajina minulle arvokkaita. Toki pidän toisista ehkä hieman enemmän kuin toisista, mutta en niin paljon, että voisin puhua jostakin suosikista, jota kannustaisin esim. Ässien ohella tai vaikka näin playoffeissa Ässien ollessa pois kilvasta.

Jossain yksittäisessä pelissä tai ottelusarjassa, jossa Ässät ei pelaa, voin jopa pitää peukkuja toiselle osapuolelle, mutta jos se voittaa, jolle pidin peukkuja (eikä siitä ole edes Ässille hyötyä), en voi sanoa nauttivani. Kyse kun ei ole pohjimmiltaan ollut mistään sympatiasta, vaan lähinnä antipatiasta sitä toista joukkuetta kohtaan.

Vahingonilo on inhimillistä, mutta sitä tuntiessani oloni on kuitenkin enemmänkin suttuinen kuin seesteinen. Sellaisessa vahingonilossa ei ole edes sitä koko hommaan kuuluvaa tervettä vastakkain asettelua, mikä on suosikin ja vastustajan pelatessa. Silloinhan sitä nauttii ilman negatiivisia taka-ajatuksia omiensa suorituksista ja onnistumisista. Niin ja luonnollisesti nautinnon vastapainona on se aito kärsimys, mitä suosikkinsa takia tuntee. Nuo tunteet, aito ilo ja suru ovat minulle se mitta, jolla jonkin joukkueen voi nimetä suosikikseen.

 

[dude]

Mikä halvatun kakkosjoukkue? Kannattaako joku todella kahta joukkuetta? Mitäs järkee siinä on?


- Ilvestä tietysti ikäni -