Toisinkin voi ajatella. Muistaakseni eräs kymmenkunta mestarijoukkuetta kasannut toimija arvosti joukkuetta kootessa ykköseksi valmentajan. Kakkoseksi maalivahdin. Kolmoseksi ykkössenan ja neljänneksi kiekollisen ja kovalaukauksisen rightin pakin. Niihin on oltava valmiutta satsata tarpeeksi rahaa. On oltava ajoissa liikkeellä eikä tyytyä keskinkertaisuuksiin. Kaikkia muita pystyy hankkimaan myöhemmin, koska tarjontaa muille paikoille on enemmän.
Täysin samaa mieltä. Valmentajan ja joukkueen on puhuttava "samaa kieltä". Silloin tulee menestystä, kuten näimme tänä keväänä Mikko Mannerin Kärpissä. Myös Kai Suikkanen HC Bolzanossa näytti saman asian, jonka hän toteutti myös 2010 TPS.n kanssa.
Kääntäen sanottuna siis, jos valmennus ja joukkue ovat eri paria, niin menestystä ei synny, vaikka joukkueessa pelaisi millaisia tähtiluokan pelaajia tahansa. Takavuosien Jokerit oli malliesimerkki tästä, kun joukkue koottiin valmennuksesta välittämättä ja menestystä ei saatu kirveelläkään.
Olen todennut, että joukkueen kokoaminen vaatii utj:n ja valmennuksen saumatonta yhteistyötä. Toivottavasti tämä asia TPS.ssäkin uskotaan eikä kuvitella, että joillakin pelaajilla on kiintiöpaikka joukkueessa. Valmentajalla pitää olla tietty näkemys menestyksen tuottavasta pelishabloonasta, ja siihen hänen on utj:n kanssa haettava sopivat palaset. Sen jälkeen vasta voidaan odottaa tuloksia.