Tätä päivää on osannut jo pitkään pelätä ja nyt se on tullut. Odotin, että pitkän loukkaantumistauon jälkeen pelikuntoon pääsyn myötä olisi pelannut vielä kerran Slamit läpi, mutta väärässä olin. Williamsin sisarukset ovat itselleni merkittävimmät yksilöurheilijat koskaan. Myös naisurheilun asemaan ovat olleet vaikuttamassa ja tehneet töitä sen eteen, että tenniksessa naisten palkintotaso on noussut.
Heidän matseja on tullut nähtyä satoja, ei paljoa ole kellonajoilla ollut merkitystä tiukimmissa paikoissa. Takki on kyllä täysin tyhjä kuvaamaan tätä lähes 25 vuoden taivalta. Venus ymmärtääkseni vielä jatkaa, vaikka mitään hommasta ei ole enää meinannut tullakaan.
Katsoin Serenan avauksen Torontossa ja kyllähän se valitettavasti oli yhtä heikkoa tekemistä mitä Wimbledonissa. Ensi yönä tullee aikainen noutaja tähänkin turnaukseen. Western & Southern Open ja sitten ura purkkiin koti-slamissa, jossa on ollut melkoisia kohtauksia vuosien varrella. Mieli on haikea jo nyt, mitä liekään sitten tosipaikan tullen, kun viimeinen matsi on menossa.
Grand Slam -voittoja olisi kenties voinut tulla useampi lisää, mutta perheenlisäys sattui siltä kannalta melko huonoon saumaan. Paluun jälkeenkin muutama finaali vielä joukkoon mahtui, mutta sama pelaaja Serena ei enää ollut. Vähän jäi tunne, että paine tittelistä #24 oli liikaa, erääkään hän ei enää voittanut finaaleissa, vaikka aiemmin oli parhaimmillaan ratkaisuotteluissa.
Useat toimijat veikkasivat siskosten uran alussa, että heidän visiittinsä WTA:n huipulle tulee olemaan lyhyt, kun muitakin ambitioita on ollut. Onneksi olivat väärässä ja olemme saaneet nauttia heidän peleistään neljällä eri vuosikymmenellä. Serenasta voi käyttää vierastamaani termiä GOAT.