Ihmisten syrjiminen ja/tai väheksyminen, tai siihen kannustaminen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, ihonvärin tms. perusteella ei ole poliittinen mielipide.
Rajojen vetäminen ja asioiden nimeäminen on poliittista. Ruokanen kirjoittaa
kolumnissaan syrjinnästä, vaikka useammin kysymys lienee suosimisesta, ennustettavuudesta ja turvallisuushakuisuudesta.
Jos haen Venäjältä töitä ja minut jätetään valitsematta, koska olen suomalainen, en pidä tapausta syrjintänä. Miksi valita hakija, joka tulee erilaisesta kulttuurista eikä puhu äidinkielisesti venäjää, vaikka tarjolla on kotimainen ennustettavampi ja paremmin yhteisöön sopeutuva vaihtoehto? Miksi kotimaista vaihtoehtoa ei kannattaisi suosia? Suosiminen on eri asia kuin syrjiminen.
Suurin osa työpaikoista täytetään välikäsitse. Palkkaaminen perustuu tietoon, joka kulkee suusta suuhun. Tällöinkään kysymys ei ole syrjinnästä. Tarkoitus ei ole rakenteellisesti estää joidenkin ihmisten palkkaamista, vaan tehdä turvallinen ja perusteltu valinta, jonka tueksi tarjolla on mahdollisimman paljon tietoa.
Mutta myönnettäköön, että hyväksyn myös asenteellisen arvoihin perustuvan kielteisen leimaamisen. En ymmärrä, miksi Päivi Räsäsellä ei saisi olla julkista mielipidettä, jonka mukaan minunlaiseni BDSM-identiteettiset ihmiset kaikkine ällöttävine haluineen ovat henkisesti epätasapainoisia. Sama näkemys meistä on monilla feministeillä. Feminismi ja BDSM on eripurainen pari. Monet feministit eivät hyväksy konsensuaalisuutta seksileikkien perusteeksi.
Ihmisten pitäisi oppia sietämään. Jos erimieliset eivät hyväksy, että meitä on moneksi ja että meillä on erilaisia arvoja ja maailmankatsomuksia, yhteiskunnallinen keskustelu rupeaa supistumaan ja ajautuu itsesensuuriin, josta seuraa hallitsemattomia vastareaktioita. Moninaisuutta ja erilaisuutta ei voi vaalia kieltämällä moninaisuus ja erilaisuus. Kieltämisen sijaan pitäisi kannustaa sietämiseen. Se johtaisi avoimempaan dialogiin, jonka kautta rakenteet tulisivat esiin ja erilaisuudet oppisivat toimimaan keskenään sopuisassa vuorovaikutuksessa.
Vaikka tiedän, että Päivi Räsäsen mielestä olen synnin turmelema enkä sellainen, jollaiseksi Jumala on ihmisen luonut, niin silti uskon, että voisin istua mukavin miettein Räsäsen kanssa illallisella. Kas, kun se, että Räsäsellä on erilaiset arvot ja näkemykset kuin minulla, ei tarkoita, että Räsänen vihaisi minua. Minä uskon, että Räsänen on hyvin käyttäytyvä fiksu ihminen, vaikka onkin erilainen kuin minä.
Kun toimittajat yrittävät rakentaa maailmaa, jossa erilaisuus on paheksuttavaa, seurauksena on ainoastaan vastareaktio, josta esimerkiksi persut hyötyvät. Persujen poliittinen vastavoima tekee koko ajan vaalityötä persujen hyväksi omalla suvaitsemattomuudellaan.