Haluaisin kuitenkin vielä lisätä tähän maininnan lapsiin ja eläimiin kohdistuvasta väkivallasta, jonka jo mainitsin. Nämä kun ovat pitkälti täysin puolustuskyvyttömiä. Toimin jonkun verran koirien parissa ja välillä tulee niin sairaita juttuja vastaan, että menee usko ihmiseen. Siksi haluan nostaa esille myös muita tahoja, jotka kokevat väkivaltaa eivätkä pysty itse puolustamaan itseään.
Ajattelen samalla tavalla.
Tiedän, että on helpompaa nostaa ylös vaikkapa naisiin kohdistuva väkivalta, tai lapsiin kohdistuva väkivalta tai eläinten kohtelu. Nyt kritisoin kovin sanoin nykyistä keskustelukulttuuria: tämä on minusta
hyödytöntä yksinään. Jos jollain keinolla keskustelu onnistutaan pitämään vain tässä yhdessä aiheessa (vaikkapa samanmielisten suljetussa ryhmässä), niin se johtaa vain turhanpäiväiseen taivasteluun, koska oikeasti kyseessä on sen verran monitahoinen juttu, ettei sitä nyt yksinkertaisesti vain fiksata irrallisena ilmiönä laastarilla paikkaamalla.
Olen hyvin pettynyt nykyiseen keskustelukulttuuriin, jonka ilmenemismuotoja näkyy tässäkin keskustelussa. Faktojen oikominen ei ole derailausta. Miksi ihmiset eivät vain voisi todeta faktoista, että noin se on, ja jatkaa eteenpäin? Ei, vaan siihen takerrutaan ja heitellään derailaus ja mutku -kortteja. Kasvetaan siitä yli, jooko? Ei heti ensimmäisestä toteamuksesta tarvitse huutaa ilmahälytystä ja syöksyä poteroon sihtailemaan lähestyvää vihollista, rystyset valkoisena rynnäkkökivääriä puristaen.
Toinen asia on se, että keskustelupalstat - tämäkin - on enemmän foorumi, jossa samanmieliset roikkuvat verissä päin toistensa hiuksissa kiinni. Minulla on tähän asiaan ollut ihan vallattoman hyvä ikkuna, jossa olen tuntenut kaikki keskustelijat, mutta he eivät ole tunteneet toisiaan. Valtaosa nettifoorumeiden tulisista sodista on itse asiassa samaa mieltä asioista olevien ihmisten keskinäisiä riitoja. En ole tällä palstalla
yhdenkään keskustelijan puoltavan naisiin kohdistunutta väkivaltaa tai ahdistelua missään muodossa.
Minusta tuntuu, etteivät ihmiset oikeasti edes halua ratkaista asioita ja osoitan nyt oikeasti syyttävän sormeni ihmisoikeuksia ajaviin tahoihin. Tuntuu, että
ratkaisuja tärkeämpää on saada ihmiset ajattelemaan samalla tavalla kuin minä. Tämä näkyy siinä, että itse sanomaa tärkeämpää on se, mitä sanoja käytetään ja mitä ei. Tuntuu olevan valtavan paljon tärkeämpää se, että ihminen representoi kuulumistaan johonkin tiettyyn aatemaailmaan kuin se, mitä hän asiasta ajattelee. Kehitetään ihan valtavia ajatushäkkyröitä, joiden väitetään paljastavan ihmisen perimmäiset ajatukset, syvät virtaukset alitajunnan syövereissä, ja hyökätään näiden häkkyröiden avulla ihmisten kimppuun. Olisi hienoa, jos tästä joskus päästäisiin eroon, mutten pidättele hengitystäni, koska omalta osaltani pidän sitä aika perustavaa laatua olevana ihmisten käytöksenä.
Minä näen asian niin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pysty erottamaan väkivallan kokonaiskuvasta, jos aikoo millään muotoa siihen puuttua. Jos naisiin kohdistuva väkivalta olisi irrallinen ilmiö, niin meillä pitäisi olla kaksi erillistä joukkoa: ihmiset, jotka lyövät vain naisia, ja ihmisiä, jotka lyövät vain miehiä, ja nämä ihmiset olisivat eri ihmisiä. Meillä pitäisi myös olla alueita, joissa tämä väkivalta on eriytynyt: alueita, joissa ei ole kotiväkivaltaa, mutta julkinen väkivalta on ongelma; ja alueita, joissa ei ole julkista väkivaltaa, mutta kotiväkivalta on ongelma. En ole tehnyt tästä vielä minkäänlaista tutkimusta, mutta olen avoin, jos jollain on jaettavana materiaalia tällaisesta jakaantumisesta: siis, että yhteiskunnan yleinen väkivallan määrä ei ole sidoksissa naisiin kohdistuvan väkivallan määrään.
Nyt linkattu juttu on ihan hyvä, OK. Mutta onko se kohdistettu niihin ihmisiin, jotka kohdistavat väkivaltaa naisiin? Ei ole. Se on nimenomaan kohdistettu niihin ihmisiin, jotka eivät tee tätä. Miksi? Koska valtaosa niistä, jotka puhuvat naisiin kohdistetusta väkivallasta, tajuavat itse sen, etteivät pysty kohdistamaan kannanottojaan siihen kansanosaan, joka nämä ongelmat aiheuttavat. Kun ahdistus painaa mielessä ja on pakko päästä asia kertomaan, kohdeyleisöksi valitaan se osa ihmisistä, joka asian muutenkin ymmärtää. Tämä on minusta sikäli hyödytöntä, että tällaista puhetta saa olla maailma pullollaan, ilman, että sillä on oikeasti vaikutusta mihinkään. Toistamme vain samoja fraaseja, samoille ihmisille, ja taivastelemme sitä, miksi asiat eivät muutu.
Minusta pitäisi olla realisti. Kotiväkivalta on asia, johon puuttuminen ulkopuolelta on tavattoman vaikeaa. On myös täysin mahdoton puuttua ahdistelu- tai väkivaltatilanteeseen, jossa osapuolet ovat kahdestaan ilman sosiaalista valvontaa. Naiset eivät tietenkään tieten tahtoen muuta väkivaltaisen miehen kanssa yhteen, mutta tekevät sen kuitenkin: yksinkertaisesti vain näissä miehissä on jotain sellaista vetoa, joka saa naiset heidän kanssaan kimppaan. Kun katson asiaa luonnontieteiden kannalta, niin tässä on vain yksinkertaisesti mahdoton yhtälö ratkaistavaksi: on täysin mahdotonta sanoa naisille, että älkää rakastuko sellaisiin miehiin, ja tuollaisille miehille on mahdoton sanoa, että älä ole tuollainen, kun sillä strategialla on kuitenkin pariuduttu. Aivan liian osa tarjotuista malleista on sen kaltaisia, että ne ovat evolutiivisessa mielessä osapuolille "itsemurhia": omaehtoista siirtymistä "friend zonelle" ja ulos parimarkkinoilta. En ymmärrä, millä tavalla tämä vapaaehtoinen markkinoilta pois siirtyminen aiotaan käytännössä toteuttaa.
Olen useaan kertaan koettanut aloittaa keskustelua siitä, mitä oikeasti voitaisiin tehdä, mutta nämä avaukset eivät ole saaneet järin paljoa keskustelua aikaiseksi. Minä esimerkiksi toivoisin keskustelua priorisoinnista: mitkä ovat sellaisia ahdistelun ja väkivallan muotoja, joiden kanssa voi elää, ja mitkä puolestaan eivät? Miten väkivallan saa kanavoitumaan jonnekin muualle kuin lähiympäristön terrorisointiin? Voidaanko tällaisia juttuja tehdä ilman, että perustetaan totalitaristinen valtio (joka yllättävän monen ajatusmalleissa on odottelemassa katiskassa, kun vain vetää ajatuskehikkonsa tarpeeksi ylös)? Voidaanko tämä tehdä tasapuolisesti? Objektiivisesti? Ei minusta ole paljoa järkeä sen kaltaisissa ehdotelmissa, joiden pohjat ovat loppuviimeksi subjektiivisia.
