Miksi nämä loppukesän hyttyset ovat täydellisiä kusipäitä?
Eilen illalla yksi tällainen inisijä lensi avoimesta ikkunasta kämppään sisälle. Makasin sohvalla töllöä katsomassa kun tuo hyönteinen päätti laskeutua paljaalle reidelleni tekemään pienet imaisut. Huomasin tämän jo hyvissä ajoin ja niinpä päätin olla evääni liikauttamatta, että se itikka saisi rauhassa imeä itsensä täyteen - sitten kun se perse minun verestäni pulleana vetäisisi imupiikkinsä ulos nahastani, niin liiskaisin sen siihen paikkaan.
Vaan kuinkas kävikään. Vaikka olin täysin liikkumatta, niin se perkele lennähteli ja laskeutui iholleni sinne sun tänne tekemään aivan helvetisti kutiavia reikiä - kummankin jalan reisiin, polviin, sääriin, käsien kyynärpäihin ym. Siinä vaiheessa kun se tälläsi olemuksensa piikkeineen minun nenälleni, olin täysin kypsä ja löin lujaa. Nenään sattui niin maan keleesti mutta enhän minä tietenkään siihen hyttyseen osunut. Kroppa täynnä kutiavia paukamia tähystelin kämpän seinät ja katot... vaan eihän sitä pirulaista mistään bongannut.
Pari tuntia myöhemmin menin sitten kutiavana nukkumaan. Uni ei tahtonut millään tulla, koska se kutina oli aivan hillitöntä. Ja sitten alkoi kuulua ininä korvan juuressa. Siis jukoliste! Väitän että tuossa vaiheessa olisi Tony Halmekin kaivanut esiin luvattoman aseen.
Panin valot päälle ja aloin metsästyksen (siis ilman asetta, ellei tiukaksi pampuksi käärittyä Kodin Kuvalehteä kilata aseeksi?).
Sitten minä sen turjakkeen äkkäsin katonrajasta! Tietysti se oli sijoittunut juuri siihen katon ja seinän liittymäkohtaan, joten siihen oli aika mahdonta osua Kodin Kuvalehdellä totaalisen tappavasti... eipä silti, en ehtinyt iskuani kuin suunnitella, kun hyttynen singahti äkkiä pois paikaltaan. Nyt olin skarppina, nimimerkkini mukaiset saalistajanvaistot olivat herkimmillään. Seurasin lentävää paskiaista makkarista eteiseen. Siellä se sitten laskeutui lattialle minun lenkkitossuni nauhalle! Minä kun olin luullut että lenkkarini kiinnostivat ainaostaan kärpäsiä ja naapurin perverssiä mäyräkoiraa, noh tämä hyttynen oli aivan selkeesti jokin epäterve luonnonoikku.
Käteni nousi ja Kodin Kuvalehti sivalsi Zorron miekkaa nopeammin alas. HAH! Siitä sai se paskiainen. Vaan etten minkäänlaista liiskattua hyttystä löytänyt tossustani tarkemmankaan tarkistelun jäljiltä.
Toivotonta. Menin takaisin sänkyyn pyörimään. Eipä kulunut kuin pari minuuttia, niin korvissa kuului ihana ininä.
Siis mistä helvetistä näitä loppukesällä tulee? Tai kyllä minä siihen vastauksen tiedän, mutta MIKSI ne käyttäytyvät noin eriskummallisesti? Keskikesällä noiden otusten kanssa kyllä tulee toimeen... se istuu iholle ja suunnilleen toteaa näin:
- nice to eat you, but now I must go
Sitten syksyllä näiden käytös muuttuu täysin. MIKSI?