Kysytään tätä nyt täälläkin...
Oltiin eilen kaverin kanssa kahtomassa uusia lastenkirjoja, kun käsiin osui pari erikoisempaa tapausta. "Norsulta pääsi paukku" oli vielä suht herttainen kertomus piereskelevästä ronsusta, jonka ystävät kyllästyiväit ainaiseen hajuun yms ja kuskasivat ronsut metsään. Metsässä kuitenkin oli pelottavia jellonia, jotka ronsu kuitenkin tainnutti ilmavaivoillaan. Lopussa kaikki olivat onnellisia ja ystäviä keskenään ja ronsu täytti ilmapalloja suolikaasuillaan.
"Seepralta pääsi lirahdus" tjsp oli kuitenkin vähän epäilyttävämpi. Siinä pariisilainen seepra kuseskelee aina ja kaikkialla (muun muassa kahvilassa viereisen pöydän soppakulhoon). Kaverit on ihan märkiä kun seepra pissii niidenkin päälle. Ne sitten kuskaavat seepran aavikolle ja jättävät sinne. Samaan aikaan tyyppien talo on syttynyt palamaan, mutta seepra lennätetään paikalle ja se kuseskelee tulipalon sammuksiin. Lopuksi seeprasta tehdään palomestari ja muille hankitaan sateenvarjot, ettei ne kastu kun seepra kuseskelee niiden päälle.
Kysymys kuuluukin, mitä helvettiä? Onko musta tulossa vanha, kun en ihan ymmärrä näiden lastenkirjojen hienoutta, vai onko kasvatuksessa nyt jotkut uuden tuulet, joista en ole kuullut? Mihin katosi vanhat kunnon muumit ja pepit, joissa kuitenkin oli jonkunlainen opetus? Mä olen järkyttynyt..huoh.